forde.munfoorumi.com

Lähdin shoppailemaan. Henkkamaukassa oli myynnissä Stooges ja Iggy Pop -paitoja. Raivostuttaa.

Ei shoppailusta muutenkaan kyllä mitään tullut. Ostin jäätelöä, ja nyt kiukuttelen yksinäni kotona. Saamarin Henkkamaukka!

Aika hienoa, etten sanoisi. Sain sitten vahvistuksen siihen, miksi koulussa tuntuu olevan vaikea hengittää: homeongelma on niin paha, että todellisuudessa koko koulu pitäisi sulkea. Kaupungilla ei vain tunnu riittävän rahaa tai kiinnostusta puuttuakseen ongelmaan. Remppahan rakennuksessa on meneillään, mutta eipä se lopullista ratkaisua tuo. Ei kiva.

Noin muuten päivä on sujunut kovin mukavasti. Tavallinen arkipäivä, mikä on kiva.

Hyvä päivä, hyvä viikko. Eilen reffasin lukioaikaisia kavereita biliksen ja Unon merkeissä, oli mukavaa, vaikka totesinkin vähäistenkin bilistaitojeni kadonneen tyystin. Tänään olen verhonnut koipeni neonpinkkeihin hiihtareihin, mustiin säärystimiin, mustaan sporttihameeseen ja kaiken kukkuraksi päähäni puin vielä väriltään kalsareiden kanssa tasan samaa sorttia olevan hiuspannan - jumppabarbi tässä moi! Töissä oli hulvatonta, eikä pinkit koipeni lienee yksin syyllisiä, onhan tänään perjantai..

Rahat ovat hävinneet, tänään ei siis ihmeitä ja huomenna leffaan.

Maija kirjoitti:Aika hienoa, etten sanoisi. Sain sitten vahvistuksen siihen, miksi koulussa tuntuu olevan vaikea hengittää: homeongelma on niin paha, että todellisuudessa koko koulu pitäisi sulkea.

Sama homma meidän koulussa. Itse aikoinani altistuessani homeelle sain kyvyn haistaa ja löytää hometta kuin homekoirat. Kun valitin opettajalle, joka yleensä vastaa koulun työturvallisuudesta, hän vain oli että noooh ei täällä mitään hometta ole. Noissa matalissa huoneissa ei vain ilma niin kulje. No meillä on iiiisot työsalit, missä ilma kulkee ja vaihtuu, siellä on suht raikasta, mutta jos erehdyn menemään pieniin luokkiin on keuhkot tukossa, kuume nousee ja poskiontelot menee tukkoon. Teoria tunnit ovat tuskaisia, onneksi niitä on vain vähän. Lisäksi eräs "ala-arvoinen" apu-opettaja, joka on oikeasti kaikista fiksuin ja tietävin vaikka opettajat muuta sanovat, on sairastellut parin vuoden aikana kovasti keuhkokuumetta. Lääkärissä sen todettiin olevan homesienen aiheuttama ja voi pahenuta vaikka millä mitalla. Oppilaat ovat aina flunssassa, kaikkia väsyttää ja mä pihisen jossain nurkassa. Mutta mua ja luokkatovereita että tätä apu-opettajaa ei kuunnella, emmehän me luonnollisesti tiedä mistään mitään, ja tämä homehöpötyshän on vain vaivaisten valitusta. Jos nyt sateella katot vuotavat niin, että saa omat työnsä peittää presulla, ja jos nyt vähän eristeet ovat yhtä vesimömmöä. Sellaistahan se suomalainen rakentaminen nykyään on, tehdään niin hyvistä ja edistyksillisistä halvoista materiaaleista, eikä yhtään viitsitä ajoissa funtsata, mistä niitä vaivoja ihmisille tulevaisuudessa koittaa. Suomessa ei oikeasti osata enää rakentaa. Jos joku sanoo muuta niin haistakoon home.

*paljon jupinaa ja mutinaa aiheesta plussana ämpärillinen kirosäkeitä ja sormen heristelyä*

Tuntuu siltä, että olisi lauantai. Sitä se teettää, kun kävin eilen baarittelemassa ja tänään ei ollut luentojakaan. Tänään ystäväni oli luonani kylässä ja oli kyllä ihana päästä juttelemaan kunnolla hänen kanssaan. Näimme viimeksi uutena vuotena, mutta tuntui, että emme olisi nähneet aikoihin.

Noista homekoulujutuista tuli mieleen se, kun olin syys-joulukuun oikeastaan jatkuvassa nuhassa. Pelkäsin jo, että täällä on hometta tai jotain. Onneksi nyt ei enää ole ollut flunssaa.

En ole kuollut enkä kyllästynyt. Mä en vain tee mitään, eikä mulle tapahdu mitään (toisaalta onneksi), joten on ollut sellainen olo ettei mulla ole tänne mitään annettavaa. Töissä on perseestä, mietin tässä koko ajan, että jaksaako parin tonnin takia sinnitellä lokakuulle ja vaihtaa sitten mestaa vai lähteäkö saman tien. En aiemmin edes tiennyt, että näin huonosti johdettuja firmoja voi olla olemassakaan. Tietystihän tästä seuraa se, että ne, joilla on pokkaa, rupeavat pomottamaan, vaikkeivät ehkä ole yhtään sen parempia... Vaan kohta on lämpimämpää ja valoisampaa ja ehkä se tästä.

Nykyään treenaan kaksi kertaa viikossa ohjatusti ja aamuin illoin kotona. Kohta olen kiinteä ja hoikka. Tai sitten en, kun treenaan yhtä kättä noin kilon painoilla. Fyssaripoika on oikein herttainen, vaikkakin sillä saattaa olla musta jonkinasteisia traumoja, kun itkin puolihysteerisenä ekalla kerralla. Ai miten niin psyykkisiä traumoja? Nykyään uskallan jo liikuttaa olkapäätä 90 astetta sivulle, en tosin enempää. Pieni optimistisuus nostaa päätään, että ehkä mulla vielä joskus on kaksi toimivaa kättä. Mulla on kahdenistuttava sohva, jossa nukun nykyään yöni, koska sängyssä ei pysty. Sängystä herään yleensä aamuyöstä särkyihin. Sohvalla heräilen pari kertaa yössä kun ei mahdu. Ehkä siksikään en ole ihan skarpeimmillani päiväsaikaan enkä kykene tuottamaan sisältöä.

Ps. Ostin aniliininpunaiset sohvatyynyt, koska tarvitsin lisää tyynyjä öitä varten ja koska tapoin aniliininpunaisen orkideani ja kämppä oli väritön.

Tsadissa. Tuntematon sotilas nähty! (Menkää nyt hyvät ihmiset katsomaan se, jos ette vielä ole nähneet.) Juttutupakin piti jo käydä kokemassa. Joensuu tuntuu tykkäävän paikasta, sillä siellä oli meidän lisäksi kaksi muutakin Itä-Suomi-seuruetta. Pieni on tämä maa.

Tänään jotain hupia vielä, huomenna takaisin itään. En haluais yhtään.

Mekin matkataan itään muutaman viikon kuluttua. Hyvä ystäväpariskunta menee Joensuussa naimisiin ystävänpäivänä ja me ollaan tietenkin paikalla. Kiva päästä reissuun!

Hoo. Selvisin nätisti veljen pileistä, enkä edes juonut paljoa. Ainakaan niin paljoa, että olisin tänne asti tullut avautumaan Mun veljet ja niiden vaimot on aika ihania

Sain viikonloppuna taas raitisilmamyrkytyksen. Käveltiin lauantaina yöllä veljen luolta kotiin, kyllä siitä jokunen kilsa tulee. Sunnuntaina käveltiin mun vanhempien luo (kun auto oli veljen pihassa), ja jouduin vielä riekaamaan toisen veljen lasten kanssa pihalla. Liikaa happea Muuten oli oikein kivaa leikkiä heidän kanssaan taas.

Joku muuten voisi kehittää aikuisten Legot. Ei tarvisi aina lapsia tekosyyksi niillä rakenteluun


Ai niin, ja joulupukki toi viimeisetkin lahjat sunnuntaina


Olipa töksähtelevät ilmoittelut. No, en jaksa väsyltäni keskittyä muotoiluun, joten menköön noin Pirun happi.

Pitkästä aikaa tulin piipahtamaan täälläkin!
Elämä on (tai on ainakin olevinaan) nykyään niin kiireistä töiden, talonhoidon, koiran- ja kissanhoidon ja muun härpäkän keskellä, että en ole täällä ehtinyt pitkään aikaan piipahtaa, vaikka päivittäin koneen äärellä istunkin. Lähitulevaisuudessa näyttäisi olevan vähän vähemmän töitä ja siten enemmän fordeiluaikaa, mutta enhän mä oikein osaa enää mitään täällä tehdä, kun lukemattomia viestejä on... no, lukemattomia.

Ei mulla oikeastaan mitään ilmoitettavaa ole. Asutaan edelleen omaa taloa, joka on aivan ihana. (Paitsi lumityöt, ne eivät ole ihania.)
Koira kasvaa ja kukoistaa, täyttää huomenna viisi kuukautta. Kissa on oma vanha itsensä, mutta ei vielä ole ihan täysin koiran kaveriksi suostunut.
Töitä riittää ja avioliitto kukoistaa koiran lailla. Mikäs tässä siis ollessa. Toivottavasti kaikilla fordelaisilla menee yhtä hyvin.

Lumikki. Mietinkin tässä pari päivää sitten, että mitäköhän sulle kuuluu. Nytpä sain vastauksen.

Tällä hetkellä ei ole hirvittävästi koulujuttuja, mutta järkyttävän paljon on menoja. Enkä oikein osaa niitä karsia. Onneksi perjantaina ei ole kahden jälkeen mitään suunnitelmia, joten ehtii kunnolla rentoutuakin.

Porukat ovat tulossa viikonloppuna käymään ja mietinkin tässä, mitä tavaroitani pyydän äidin ottamaan mukaan. Houkuttelisi kovasti pyytää luistimet ja toppahousut tänne. En ole muutamaan vuoteen luistellut, mutta eiköhän se edelleen onnistu. Taitaa tulla kuitenkin plussakelit, jos luistimeni tänne pyydän.

Tarkoitus on saada Morrisseyn liput käpäliin niin pian kuin mahdollista (sitten vasta uskon, kun näen!), mutta esim. Lippu.fi-pulju tuntuu toimivan erittäin epävakaasti... Eilen oli nurin ja nyt on nurin.... Jos se ei kohta tokene, pitänee marssia Ärrälle. Onneksi Mozzerin liput eivät ole Suomessa niin kuumaa kamaa, että olisi pelkoa heti loppuunmyymisestä. Toivottavasti myynti on kuitenkin riittävä

Mä olen nyt pari viikkoa kotosalla, kun aloitin yhdistetyn talviloma/isyysvapaan. Tämä on oikeastaan harjoittelua siihen, että huhtikuussa jään vanhempainvapaalle seitsemäksi viikoksi. Odotan kevättä jo kovasti.

Ai niin, en ole varmaankaan kertonut, että olen nykyisin isukki noin viisikuukautiselle tyttövauvalle.

Onnittelut perheenlisäyksestä!

Saku kirjoitti:Tämä on oikeastaan harjoittelua siihen, että huhtikuussa jään vanhempainvapaalle seitsemäksi viikoksi.
Ai niin, en ole varmaankaan kertonut, että olen nykyisin isukki noin viisikuukautiselle tyttövauvalle.

Kakkavaippaketjuun hus siitä!
Onnea! Isosti, suunnattomasti ja pitkään!

Tuli huutomerkkejä.
Ei ilmoitettavaa.

Onnea jälkikasvusta Sakulle ja puolisolle

Sakulle onnea perheenlisäyksestä!

- - -

Vierailin viikonloppuna Ålesundin Atlanterhavsparkenissa. Onneksi oli sellaista seuraa, että osa ymmärsi mun kaahotuksen. Siellä oli isoja kaloja ja meno näytti osittain varmaan tältä: Ei ollut haita, olin tosi pettynyt. Tai oli, mutta ne oli sellaisia nahkiaisen kokoisia, jotain vauvahaita. Ja pingviinejä! Niistä lähti sellainen Pingu-ääni kun ne läpsytti kalliolla. Nämä kaunokaiset muuten olivat lajiltaan sitä "Wolf fishiä", jota toukokuussa Oslonreissulla söin. Parasta kalaa ikinä. Onneksi ei tarvitse itse valmistaa.

Onnea Sakulle ja koko perheelle!
-----

Tänään on todella laiska olo. Jaksaisikohan sitä raahautua yliopistolle. Mulla olisi siellä pari asiaa hoidettavana, mutta ainakaan luennolle en taida jaksaa mennä. Ei jaksa kiinnostaa kyseisen kurssin luennoilla istuminen.

Tänään olisi taas illalla ohjelmaa, mutta saa nyt nähdä, viitsinkö lähteä. Kotonakin olisi toisaalta tekemistä. Toisaalta siivouksesta voisi kätevästi luistaa lähtemällä pois kotoa.

Saku kirjoitti:Mä olen nyt pari viikkoa kotosalla, kun aloitin yhdistetyn talviloma/isyysvapaan. Tämä on oikeastaan harjoittelua siihen, että huhtikuussa jään vanhempainvapaalle seitsemäksi viikoksi. Odotan kevättä jo kovasti.

Ai niin, en ole varmaankaan kertonut, että olen nykyisin isukki noin viisikuukautiselle tyttövauvalle.

Voi että! Onnea!

Ja samaan syssyyn kerron, että kiva nähdä Lumikkiakin taas.

Saku kirjoitti:
Ai niin, en ole varmaankaan kertonut, että olen nykyisin isukki noin viisikuukautiselle tyttövauvalle.

Juu, eihän tuollaisia elämän pieniä arkipäiväisyyksiä jaksa ilmoitella turhaan. Toivottavasti lapsi tulee isäänsä, niin saadaan yksi hieno ihminen lisää.

Onnittelut Sakun perheelle!

Saku, onnittelut!

Mun piti tänään jeesailla serkkua sen jossain kouluhommassa, mut serkku päätti olla vatsataudissa. Sain siis muuten vaan vapaapäivän. Ei valittamista. Siivosin ja sen jälkeen päätin palkita itteni verkkoakuppashoppailulla. Tilasin mekon ja huivin Diane von Furstenbergin 70 %:n alesta. DVF.comissa oli myös iiiihana trenssi (http://www.dvf.com/dvf/browse/productDe ... JACKETS_EU) mutta ei ihan raaski maksaa viittäsataa euroa takista... Olen muutenkin tyttöillyt ja kulkenut korkokengissä. Kohta meen kauppaan. Sit voisin palkita itteni jossain toisessa nettikaupassa, kun oon tehnyt tänään jo kahta inhokkiasiaa!

Sakulle onnea paljon, helpottavaa kuulla kivoja uutisiakin

Sain kuin sainkin raahauduttua yliopistolle ja kävin vielä luennollakin. Lisäksi sain hoidettua hoitamattomat asiat, jotka yliopistolla piti hoitaa.

Tänään pitäisi yksi tehtävä tehdä ja aion myös siivota kunnolla. Nyt on pakko, kun sen olen tännekin kirjoittanut. Aivan liian kauan olen taas kunnollista siivousta siirtänyt ja siivonnut vain hutaisemalla.

Iltameno saa jäädä tältä illalta. Pitäähän sitä välillä hengähtää.

Tää ois nyt sitte neljännesvuosisadan vanha. Wuu!