forde.munfoorumi.com

Kiitos onnitteluista

Mielestäni avajaiset menivät tosi hyvin, porukka tuli ja viihtyi ja kauppakin kävi. Sitten erehdyin kysymään asiasta meitin talousihmeeltä, ja sain viiden minuutin luennon aiheesta "taseen marginaali suhteutettuna meno-erien suuruuteen sekä varastoon sidotun pääoman heijastuma" tai jotain

Mutta onneksi en ymmärtänyt mitään, joten edelleen: jee, olen sarjakuvakaupan osa-omistaja

Forde siirrettiin yön aikana nähtävästi uudelle serverille. Tämä uusi tuntuu toimivan aika nopeasti, ainakin kännyllä selatessa. Joulukuun alkupuolella tilaamani (ja postiin Usa:n ja Suomen välillä kadonneeksi luultu) keräilymielessä ostamani lp oli saapunut tänään kuulemma vihdoin perille.

Nopeasti luin että Dnd olisi ostanut IP :n joka on kadonnut postissa.

Täällä ollaan näillänäkymin kohta tekemässä asuntokauppoja. Tarjouksemme uudesta asunnosta hyväksyttiin ja eiköhän tässä kohta kirjoitella papereita.

Nyt pitäisi saada oma asunto vielä myytyä.

Nyt on Turussa ollut kylmä jo sen verran kauan, että uskaltauduin Aurajokeen. Viimeksi olen siellä tainnut kävellä joskus kymmenen vuotta sitten.

Viikset tosiaan taitaa olla pop. Vittuilua ei tullut yhtään. Pitkiä katseitakin yllättävän vähän. En sitten tiedä oliko tämä "huijausta" kun en ajanut viikon aikana partaa kertaakaan. No kuitenkin viixet olivat koko viikon. Enkä taida ajaa nytkään partaa enkä viiksiä. Karvat naamassa on parempi kuin naama ilman karvoja.

Töitöitätöitätöit..
Hulinaa on ja riittää. Viikonlopunkin saa viettää työkaverien kanssa.
Haluun lomaa.

Raha- ja rakkausasioissa ei juurikaan ilmoiteltavaa. Kävin eilen olusella kivan
pojan kanssa. Mutta sen kanssa on nyt muutenki tullut pyörittyä, ettei tuo taida
olla kovin kihelmöivä ilmoitus.

No heivain pikkukivet. Tahdoin vain kirjoittaa muutaman sanan ennen
nukkumaan menoa.

Työkaveri mietti, etten varmaan edes osaa valittaa mistään. Pitää korjata maine.

Triple H kirjoitti: Karvat naamassa on parempi kuin naama ilman karvoja.

Samat ajatukset täällä; mitä enemmän kasvojeni pinta-alaa on peitetty, sitä parempi

TJEU: Rumista tulee rikollisia.

Aamukahvilla. Töihin lähdössä. Ois pitäny jo mennä. Nukuin. Näin omituista unta. Siinä unessa oli ihana takki. Siis todella ihana takki. Kissa makoilee tuolin vieressä. Hiljaista. Tiskasin omat tiskini. Siivosin tietokonepöytäni. Tietokone mahtuu nyt pöydälle. Laitoin kalenterin seinälle. Otin Frank Zappan pois seinältä. Hänet pitäisi laittaa sinne takaisin. Dweezil Zappa oli mun unessa toissayönä. Hän oli edelleen kovin mukava ja ystävällinen.

Enkö muka ole käynyt täällä lokakuun jälkeen? No mutta joka tapauksessa olo on kuin kotiinsa tulisi

Olen minä aina ajatellut käydä katsomassa, mutta ei mulla ole mitään sanottavaa, ainakaan tarpeeksi fiksua. Norjassa ei haitannut, että oli vain töitä. Silloin pystyi vetoamaan kaikkeen sellaiseen, kuten että olen vieraassa maassa yksin ja on niin vaikea tutustua uusiin ihmisiin ja löytää piirejä jne jne. Suomessa se ei enää oikein toimi. Jos käy vain töissä ja möllöttää sen jälkeen kotona, niin se on vain surullista. Olenkin jotenkin ihan erakoitunut, en enää edes kälätä yhtä paljon kuin normaalisti, kuvittelen jotenkin, ettei ketään kuitenkaan kiinnosta. Mut se voi olla tämä talvi kanssa. Ei kai näin epäinhimillisissä olosuhteissa ihan täysjärkisenä selviäkään?

Höpsis, kyllä meitä kiinnostaa.
Sitä paitsi, eihän munkaan elämässä ole muuta kuin töitä ja yksin möllötystä, ja silti oon täällä joka päivä.

Outolintu tuli kotiin.

Outolintu kirjoitti:Enkö muka ole käynyt täällä lokakuun jälkeen?

Tiiäkkö, mä juuri tänään mietin että mihin lie Outolintu kadonnut, onko jäänyt hankeen vai lentänyt etelän lämpöön...

Niin tai näin, tärkeintä että olet tallessa. Keijo:

En ole ollut ainoa, joka on miettinyt missä Outsa
Tervetuloa takaisin

Mulla olis ehkä jotain kirjotettavaa yhteen ketjuun ihmissuhde-puolella. Mutten vielä uskalla, kun se on vasta ollut kamalaa flirttiä .
Oon tässä vaan niiiiin huono

+

Ja huomenna pääsen altaaseen
En näköjään osaa taas kuin hyniöidä. Pelottavaa.

Mahassa kiertää. Nälkä ei lähtenyt tuhdilla pasta-annoksella. Vaadin LIHAA.

Huomenna on helmikuu. Pitäisi tehdä päätöksiä.

Lyyra kirjoitti: Vaadin LIHAA.

Lihaa, vasten lihaa...


Muoks: Ilmoitan joutuneeni aamulla jyrsimään kylmään eteiseen jättämääni maitopurkin maitoa veitsellä, jotta sain siitä kahvimaidon.

Kinasin venäjänopettajan kanssa siitä, onko suomessa aspekti vai ei. Hän oli sitä mieltä, että suomessa on vikaa eikä saa tuijottaa suomalaista käännöstä, jos joku teki virheen. Eikä millään uskonut, että suomessa aspekti ilmaistaan toki enimmäkseen muilla keinoilla kuin verbimuodoilla, mutta mutta...

Kyseessä on sijaisen sijainen ja valitettavasti laatu on koko ajan laskenut...

Itsehän vedin herneet nenään jo siinä vaiheessa, kun lausettani "On mielenkiintoista, että tänään on hieno ilma." ei hyväksytty. Ei kuulemma voi olla mielenkiintoista. Miksei muka voi?

Akateeminen palo

Heräsin juuri äskön. En olis sitten jaksanutkaan mennä tänään töihin... Eli ens viikonloppu meneekin sitten duunissa.

Selvisin työkonferenssista vähin vammoin. Eilen kyllä olisi antanut paljon rahaa, jos joku olisi
teleportannut mut Oslosta kotisohvalle. Lento oli vasta illalla perillä. Oli ihan mielenkiintoinen
reissu. Ja tietenkin jouduin illallisella istumaan isojen herrojen pöytään, mukaan lukien koko
Nordic-alueen johtaja, meidän oma toimari ja ties mitä riskipäälliköitä. No, ei se mitään, viiniä
oli sentään riittoisasti. Olin kuitenkin asiallinen verrattaen meidän mammaosastoon, jotka
bilettivät seitsemään. Rispekt.

Elämä näyttää pyörivän duunin ympärillä. Tänäänkin olin töissä seitsemään. Ehkä ne
ylimääräiset tunnit ehtii joskus pitää vapaana..

Niksipirkka, jonka kuulin matkalla:
Kun leikkaat sukkahousujen haarakiilan irti, saat jännittävän hajuisen nenäliinan.

Ootte te ihania

Olen taas suunnilleen koko talven vannonut, että seuraavan talven asun ainakin jossain muualla kuin kylmässä ja ankeassa pohjolassa. Ja jo monta viikkoa olen vannonut, etten varmasti lähde vapaaehtoisesti ulos ennen kuin on kevät. Se päätös on pitänyt Tänään tarvoin töistä kotiin hirveässä tuiskussa ja kirosin suomeksi ja norjaksi tätä kerpeleen talvea. Mutta kun tajusin, että rilleihin kinostuu lunta, niin en voinut enää kuin repeillä

Eilen oli hirveä ilta. Poikaa ei kuulunut luokseni. Pojan kännykästä oli akku loppu ja läppäri oli täällä. Tunnit kuluivat ja kuluivat. Hänen piti tulla suoran yliopistolta luokseni, jopa ennen minua. Tulin kotiin ennen viittä.

Kahdeksalta aloin huolestua. Kymmeneltä olin jo todella huolissani ja aloin itkeskellä, rukoilinkin muutaman kerran. Onneksi ilmarissa olleet tyypit olivat tukena. (Erityiskiitos Pascalille!) Kello meni jo yli 11 ja aloin olla jo väsynyt, mutta en voinut nukkua, sillä olin niin huolestunut. Minuutit juoksivat aivan liian nopeasti. Mitä enemmän kello oli, sitä enemmän aloin panikoida. Kun hän lopulta saapui tänne, ryntäsin häntä halaamaan itku kurkussa ja kysyin, missä hän on ollut. Ja siitä alkoi itku, josta ei millään meinannut tulla loppua.

Poika oli unohtanut sopineensa kaverinsa luo pelaamaan menemisestä. (Aikataulutus on enemmin minun (Olen meistä se neiti Aika) juttuja.) Hän oli sitten mennyt sinne. Eikä voinut soittaa. Oli kyllä miettinyt sitä, kuinka vaikea muhun olisi saada yhteys, jos hänelle kävisi jotain. Sitä hän ei kuitekaan osannut kuvitella, kuinka huolestunut olisin. Tänne tullessa hän luuli minun olevan vihainen tai nukkumassa. Mutta vastassa olikin hysteerisesti pillittävä tyttö. (Tämä hymiö on todella kuvaava: )

Lopulta hysteerisyys muuttui närkästykseksi. Vieläkin pikkuisen ahdistaa.

Tästä tullaan vielä puhumaan.

Heihei mitä kuuluu?

Tuntuu, että en ole käynyt täällä sataan vuoteen. Oikeasti aikaa on kulunut noin puolitoista kuukautta (kai). On ollut töitä, laiskottanut, talviloma, lisää töitä ja kouluhommia. Pitäisi siivotakin ja sitten mennä taas illaksi töihin, mutta laiskottaa, joten en tiedä jaksanko sittenkään vielä tänään siivota.
Elämääni en sen enempää uutta sisältöä ole löytänyt sitten viime kirjautumiseni.

Marenkienkeli, hyvä että Poika kuitenkin löytyi täysissä ruumiin ja sielun voimissa! Itsekin helposti huolestuvana tiedän, kuinka kettumaista on odottaa ja murehtia Pariin otteeseen on meilläkin asiaa puitu, mutta nyt, kun kaikki tietävät tilanteen, sen mukaan osataan toimia. Rauhallista keskustelua vaan, niin kyllä se siitä


Ei mulla mitään ilmoitettavaa ole. Eloni on kuivaa kuin paketillinen kauraryynejä. Sinänsä ihan kiva, elämä tuntuu vaan jotenkin miellyttävän leppoisalta, eikä enää niin, että pakko saada levätä. Ehkä tässä pikkuhiljaa jaksaa ruveta kiinnostumaankin taas tekemisestä. Se olisi kivaa.

Tervehdys pitkästä aikaa.
Eipä ole vissiin hetkeen tullut täälläkään käytyä, vaikka sivu Suosikeista löytyykin.
Jotenkin toi Aukun laittama kauraryyni-kommentti osui ja upposi...
Jaa, mutta pitäiskö keksiä jotain ilmoitettavaa!

Tuli pidettyä tänään pekkaspäivä.
Sain sitten päähäni vaihtaa olohuoneeseen verhot (tähän asti sellaaset
hommat on tehnyt joku naispuolinen ihminen, kuka kulloinkin) ja voin luvata etten
tee sitä enää koskaan ilman vasaraa, nauloja, saksia ja asennuskaljaa.
Onneksi pääsee huomenna töihin lepäämään, koluuttamaan tavaroita, kaahailemaan trukilla ym.
jos vaikka pääsisi yli tästä koettelemuksesta...
Te tytöt teette sen niin helponnäköisesti.

Pärskis ja tyrskis! Duha ja aivastuttaa aivan koko ajan. Alkaa pikkuhiljaa rasittamaan tää. Ja tietysti just vapaapäivänä, kyllä mä varmaan torstaiksi ehdin parantua kun pitäis mennä töihin.

Ei silti, vapaapäivä on aina vapaapäivä ja oon mä sen verran puuhastellut että kävin tallilla, hevoinen oli vaihteeksi oikein mukava ja yhteistyöhaluinen. Olin sen verran avulias, että tein lumityöt äidin luona, siinä hoitui päivän ulkoilut. Sit pystyinkin hyvällä omatunnolla löhöämään loppupäivän kotona ja katsottiin semmoinen leffa kuin Layer Cake, ihan katsottava leffa.