forde.munfoorumi.com

Tänään on ollut ihan kummanouto, mutta ihana päivä

Aamulla ilmarin aamuvuoro poltti siihen vissiin päreensä, kun huutelin aurinkoa, positiivisuutta ja halailu-juttuja joka väliin. Sori . Ei tosin kukaan siellä käynyt avautumaan, että kiitos kestämisestä.

Kaikenkaikkiaan vielä aamuyöllä klo 04 hereillä ollessa ei tuntunut mitenkään ihanalta tai muulta. Lähinnä vitutti erääseen kirjaan sotketut pakolliset ihmisuhdejargoniat ja se, että kipu piti hereillä. Nukahdin kuitenkin jossain vaiheessa ja heräämisen jälkeen kuunneltuani televisiosta juttuja niin se tuli *pim*! "Tänään on ihana päivä, piste!" Ja siitä asti oli ihana päivä. Eikä edes mitenkään teennäisesti, vaan nautin kaikesta. Kävin vetämässä tunnin junpan, jonka seurauksena kivut yltyivät, mutta se ei haitannut Ainoa mikä vähän tuotti ongelmia, oli kela, mutta sitten ilmarissa sekin meni ohi ja maailmansyleily jatkui .

Ja nyt tulin kotiin, kuulin erään tietyn äänensävyn kuljettajalta ja voisin hypeskellä villivarsan lailla. Olen siis onnellinen! Olen aivan varma, että kaikki järjestyy! En suostu ajattelemaan, että mitä kun tämä syleily loppuu ja rytinällä taas kolistaan normioloihin, niin kuka sitä kestää?! Ehkei sitä tulekaan, vaan ihanuus jatkuu ja huomannakin on hyvä päivä. Torstai on vielä parempi, sillä silloin asioita järjestetään!

Olen myös niin onnellinen pienistä asioista. Kuuntelin tänään musiikkia, joka on hiivatin hyvää ja silti samalla jotain äärimmäisen tuttua. Kuin kotiinsa olisi kävellyt

Ihana Kiba Onhan se kyllä niin, että hyväntuulisuus tarttuu - samoin kuin kiukuttelu ja muu märinä, kerrottiin. Mäkin oon ollut tällä viikolla aika hyvällä tuulella, mitä nyt eilen ahdistuin työasioihin, ihan tyhmää. Joidenkin asioiden edessä jopa minä olen voimaton, kun sopimusosapuolet nahistelevat oikeista toimintamalleista muistamatta antaa päivitettyjä ohjeita mm. minulle, töitä asioiden kanssa oikeasti päivittäin tekeville ihmisille. Voivoi, levitän kädet tästä lähin "enosaa eioo kerrottumitätehä"

Pojat (okei MIEHET ) vikisivät yhteen ääneen, oikeen kuorossa eilen, että "EI TÄÄLÄ PYSTY KESKITTYYN KUN ON TOMMONEN SHAANA-DOORIS TÄSSÄ TOIMISTOSSA VILLITSEMÄSSÄ VIEHÄTYSVOIMALLAAN!!" Hihittelin tosi epäshaanamaisesti ja varmasti punastelin, noita oli oikeasti useampi tuossa päivittelemässä. Helpotin heidän tuskaansa muistuttamalla tulevasta lomastani, ens viikko vielä ja sitten kaksi viikkoa Levillä.

Fiilikset tarttuu tosissaan... Laskin tänään liikkeelle kiukkupommin aloittamalla työni huonosti. Myönnän että mokasin mutta koitin parhaani mukaan petrata loppua kohti. Silti jäi yksi kiukkuasiakas, joka saattaa huonotuulistaa vaikka koko kaupungin. Mun pitäisi nyt oppia tapahtuneesta ja unohtaa, mutta se on vaikeata. Höh ja pöh.

Aurora B. kirjoitti:Marenkienkeli, hyvä että Poika kuitenkin löytyi täysissä ruumiin ja sielun voimissa! Itsekin helposti huolestuvana tiedän, kuinka kettumaista on odottaa ja murehtia Pariin otteeseen on meilläkin asiaa puitu, mutta nyt, kun kaikki tietävät tilanteen, sen mukaan osataan toimia. Rauhallista keskustelua vaan, niin kyllä se siitä

Joo. En ole muutenkaan mitenkään räjähtelevä persoona, joten asiasta tullaan keskustelemaan rauhalliseen sävyyn. Ehkä suurin vaikutus oli kuitenkin sillä, että Poika näki mut siinä hysteerisessä tilassa. Eilen illalla oli jo ihan hyvä fiilis.

Kiitos tuesta!

Mä haluan kiittää eilisiä ilmari-keijoja hulvattoman hauskasta illasta ja yöstä, en muista, koska olisin viimeksi nauranut noin paljon Vähän väsyttää, mutta oli se sen arvoista. Olette ihania

Meillä oli ennen siipan kanssa samankaltainen ongelma kuin marenkienkelillä ja Pojalla, kunnes siippa lopulta (muutaman itkukohtauksen todistettuaan) tajusi, että sen pitää ilmoittaa, jos ei pääsekään tulemaan silloin kun piti. Sen jälkeen on kiltisti tullut tekstari tai puhelu aina, jos on tunninkin myöhässä.

- - -

Mun uudistuneessa työhuoneessa on nyt jopa lämminkin: LVI-yrityksen setä kävi tänään korjaamassa patterin, joka oli jumittunut kiinni-asentoon. Yllättäen havaitsin ongelman nyt, kun oli kovat pakkaset. Tämä on aika iso huone, jossa on samassa iso vaatehuone (tai nykyään varastotila). Varastotilan patteri toimii kyllä, mutta silti meni aika viileäksi välillä, kun ulkona oli -20 eikä tuo yksi patteri lämmittänyt ollenkaan. Onneksi ongelma oli vaan juuttunut joku vipstaaki, jonka setä kätevästi korjasi vähän naputtelemalla - ja jos se nyt juuttuu uudelleen, mä osaan itse korjata, kun neuvottiin. Tunnen oloni oikein huoltomieheksi.

Aurora B. kirjoitti:Mä haluan kiittää eilisiä ilmari-keijoja hulvattoman hauskasta illasta ja yöstä, en muista, koska olisin viimeksi nauranut noin paljon Vähän väsyttää, mutta oli se sen arvoista. Olette ihania

Mun on pakko todeta tähän, että vaikka kokemus oli minulle uusi ja tulin kesken kaiken mukaan, niin oli se aikamoista kasvo- ja vatsalihas treeniä. Nauroin viimeisen tunnin aivan tauotta .
Että kiitos vaan kaikille munkin puolesta

Kankaista (tai virkattua) kaappihomoa odotellessa...

Mäki vaan huutelin väliin omia arvauksiani ilmarissa eilen illalla. Ja oli pojat kivaa.


Tänään olen tehnyt enemmän kuin muina päivinä yhteensä tällä viikolla. Aamulla olin jo töissä, kaverikin tuli kylään sen jälkeen ja sitten oon siivonnu, pyykänny ja kerennyt jo vähän hengailemaankin vain. Yleensä kaikki päivät kuluvat hengaillen.
Kohta pitäisi toisen kaverin puskea kylään ja sitten onkin jo kohta ilta ja mennään miehekkeen kanssa ravinteliin syömään. Yritettiin jo viime viikonloppuna ravinteliin, mutta oli niin pitkä jono (ja varauksia ei oteta vain kahdelle hengelle) eikä jaksettu oottaa. Arki on ehkä parempi ravintelipäivä siis, joten toivottavasti illalla ei tarvi jonottaa ja saan namskisruokaa jota en ite ole kokannut.
Ja mieheke lupas vielä kustantaakin koko reissun.

Olin eilen katsomassa kauhuelokuvia.
Niin, minä! No, kivaahan se oli vaihteeksi . Ja näin yhden mahtavan zombielokuvan Zombit on rock!
Mutta kauna puolenyön tienoilla ei ole fiksu veto, eikä siihen perään uinu, uinu, lemmikkini . Olin aivan kauhusta jäykkänä, vaikka twaikulla kokeiltiin tasoittaa tilannetta. Saatura että pelotti pimeässä!
Siispä nukuin vain kolme tuntia ja sen jälkeen puolentunnin pätkissä. Kello oli soimassa yhdeksältä, mutta kahdeksan aikaan en enää kestänyt. Oli pakko nousta. Ja kun edessä oli päivä tuon yhden pienen ipanan seurassa, niin. . .
Kaikesta tästä huolimatta viime viikon kestänyt boogie jatkuu
Ulkona oli ihana möyriä lumessa pienen uuvatin kanssa
Ei yksi uneton yö minua kaada.

Aurinko sisälläni loistaa edelleen
Elämä on hyvää nyt

Tämä on jo ihan syvältä, ei voi olla nuokin hehkutulpat rikki. Auto ei startannut, vaikka ulkona on lumisadekeli. Laitoin hetkeksi lohkolämmittimeen ja kokeilen kohta uudelleen käyntiin. Onneksi ei ollut sovittuja käyntejä.

Pesin keittiön kaappien ovet (ei siitä olekaan puhuttu varmaan kun joulusta asti, että ne pitäisi pestä...) Kermanväriset ovet on kyllä nätit ja valoisat, mutta ei välttämättä siivousvammaiselle ihan kaikkien mukavimmat.

Viikko sitten alkoi hyvä boogie, joka ei ota loppuakseen
Ja sehän ei minua yhtään haittaa!

Viikonlopun unisaldo 6.5 tuntia, mutta tilalla pitkiä öisiä keskusteluja.



Kaikesta tästä en ole pystynyt tänään syömään mitään. Ihan kuin närästäisi koko ajan, kun rintalastan alla muljuu.
Tai sitten mulla on tulossa vatsahaava

Lumikki75 kirjoitti:Pesin keittiön kaappien ovet (ei siitä olekaan puhuttu varmaan kun joulusta asti, että ne pitäisi pestä...) Kermanväriset ovet on kyllä nätit ja valoisat, mutta ei välttämättä siivousvammaiselle ihan kaikkien mukavimmat.

Hyvähyvä!
Meillä on myös kermaisen väriset ovet kaapeissa ja musta tuntuu aina, ettei ne tule edes puhtaaksi kun niitä pyyhin.
Mä on myös aika siivousvammainen, mutta toisaalta onneksi on vaaleat kaappien ovet. Ties missä kunnossa ne meillä olis, jos tahrat ja sormenjäljet ei näkyis ikinä.


Henkilökohtaista ilmoitettavaa tälle palstalle ei tänään ole. Koulukuulumisissa on "asiaa".

Joku kyttäsi äsken postiluukusta sisään tänne kämppään. Olin hetken silkasta hämmästyksestä lamaannuksissa, mutta siirryin sitten tsekkaamaan ovisilmästä, että mitä siellä rapparissa oikein tapahtuu. Joku siellä käveli, ja kävi soittamassa alapuolellani asuvan tyypin ovikelloa. Siis joko tässä nyt on joku pervo kyseessä, tai sitten alakerran juoppo kyttääjäakka on päässyt taas katkolta takaisin. Mulla on kumminkin täällä pyykinpesukone päällä, se voi häiritä jengiä.

Taidan päivystää tossa ovella loppupäivän, jäi häiritsemään tää juttu nyt.

Laita pariksi päiväksi oveen pieni (ehkä humoristinen) lappu, jonka nähdessään hiippari tajuaa, että sen tutkimusmatka oli liian tungetteleva, eikä sitä ole soveliasta uusia tai saa jotain silmäänsä...

Muoks: "Postiluukkutirkistelijöiden silmät puhkaistaan"

Voittiko Dnd Kenossa 20 000 euroa?
Eilen kerrottiin Keno-arvonnan yhteydessä, että 20 000 euron voittopeli pelattiin Pihtiputaalla, Muurasjärven Salessa!

En ollut minä... Se oli kahden ihmisen kimppa, eli se meni heille puokkiin... (Oikeille ihmisille kyllä sattui täysin se voitto.)

Dnd kirjoitti:Laita pariksi päiväksi oveen pieni (ehkä humoristinen) lappu, jonka nähdessään hiippari tajuaa, että sen tutkimusmatka oli liian tungetteleva, eikä sitä ole soveliasta uusia tai saa jotain silmäänsä...

Itse asiassa juuri aloitinkin askartelupuuhat. Teippaan sen tuohon luukkuun silleen ovelasti, että jos sieltä joku yrittää kuikkia, niin se lappu viesteineen peittää näkökentän.

On ollut tänään muutenkin oikein touhu-tiistai. Pääsin taas yhden askeleen lähemmäs mahdollista työssäoppimispaikkaa, ratkaisin ikkunoiden salaperäisen huurustumisongelman ja voitin arvonnassa laihdutuspillereitä. Ja enää pari päivää, ja lentää hujautan etelään palmun alle. Kyllä kelpaa.

Sovin treffit ystävän kanssa jo neljäksi eli oli pakko lähteä töistä aikasin pois. Ihanaa. Istuttiin kahvilassa ja turistiin tyhjänpäiväisyyksiä. Ja pyörittiin kaupoissa, muttei ostettu kuin välttämättömyyksiä.

Ihana nähdä pitkästä aikaa.

Nuha tai mikälie räkätauti iski. Ei nouse lämpö, mutta ei oikein juokse ajatuskaan. Kattoo ny, josko sitä loppuviikon saikkuilisi...

Oltiin tänään Pojan kanssa kiertelemässä kirpputoreja 4,5 tuntia. Minä ostin alavartalon vaatteita ja poika ylävartalon. Löysin housut ja 2 hametta, farkkua jokainen. Poika löysi neuleen, kauluspaidan ja slipoverin. Takkia en löytänyt, mutta onnistunut reissu oli.

Aion opetella hymyilemään näin Koska mulla ei oo enää rautoja

Niin en varmaan tiedottanut silloin, kun ne sain. Mutta nyt hehkutan. Alhaalla oli siis telaketjut suoristamassa hampaita, jota lapsuusajan oikomishoidon jälkeen meinasivat uudelleen kieroutua. Nyt tilalla on enää ohut lanka tuolla kielen puolella hampaita. Vielä kun oppisi sanomaan ässän ihan normaalisti. Esimerkiksi sana "viidestoista" on uskomattoman vaikea

friikkis kirjoitti:Joku kyttäsi äsken postiluukusta sisään tänne kämppään. Olin hetken silkasta hämmästyksestä lamaannuksissa, mutta siirryin sitten tsekkaamaan ovisilmästä, että mitä siellä rapparissa oikein tapahtuu. Joku siellä käveli, ja kävi soittamassa alapuolellani asuvan tyypin ovikelloa. Siis joko tässä nyt on joku pervo kyseessä, tai sitten alakerran juoppo kyttääjäakka on päässyt taas katkolta takaisin. Mulla on kumminkin täällä pyykinpesukone päällä, se voi häiritä jengiä.

Taidan päivystää tossa ovella loppupäivän, jäi häiritsemään tää juttu nyt.

Tuttu tunne!

Parisen kuukautta (?) sitten minulle kävi aivan samoin. Olen aivan varma, että se oli tuo kyylä naapurini. Kerran hän oikein pysäytti minut rappukäytävässä ja kertoi, mitä muilla asukkailla on tapana tehdä ja milloin.

"Kiva tietää, että täällä pidetään naapureiden asioista näin hyvää huolta", totesin vallan viattomasti.

Outolintu kirjoitti:Esimerkiksi sana "viidestoista" on uskomattoman vaikea

Nyt karaokeen laulamaan Juicen Viidettätoista yötä.
"Viidestoista yö taas saapuu painajaisineen..."

Maijan ja friikkiksen jutut saa iloitsemaan siitä, että on väliovi, jota voi pitää kiinni. Ahdistuisin varmasti postiluukkukurkkijoista. Ahdistun jo siitä, jos kylään tullut vieras jättää välioven auki. Se on pakko käydä laittamassa kiinni. En halua asunnosta kantautuvan ääniä rappukäytävään, vaikka ei meillä järin salaisia keskusteluja käydäkään.

Minullakin on väliovi, mutta se sattuu silloin tällöin jäämään vahingossa auki. Tuon kyttäyskeikan jälkeen tosin harvemmin. On kyllä jälkikäteen harmittanut, etten tajunnut mennä kyykkimään postiluukulle ja kohtaamaan erikoista vierastani ihan kasvotusten.

Sunnuntaina kävi hassu ja mieluisa sattuma. Avauduin Pojalle ja kerroin, että tällä nykyisellä paikkakunnallani olen aika yksinäinen. Sisko ja hänen miehekkeensä ovat muuttamassa pois, duunissa ei ole mitään yhteisöä, johon turvautua, työajat ovat ihan persiistä ja lopetettuani koulun olen hieman etääntynyt sieltä tulleista kavereista, joiden kanssa en nyt ehtinytkään niin älyttömän hyvin tutustua. Paitsi yhden, joka taas asuu liian kaukana, joten vapaa-aikana tulee harvemmin nähtyä. Poika oli ihana ja kuunteli, mikä se jo auttoi paljon, mutta suu nousi korviin bussissa Tsadista tänne, kun törmäsin vanhaan koulukaveriin, ensimmäiseen, johon tällä seudulla tutustuin. Matka menikin nopsaan hänen kanssa niitä näitä höpötellessä ja sovimmekin törmäilevämme vielä tässä lähiaikoina. Ihan tavallinen, arkipäiväinen kohtaaminen voi joskus antaa ihan tosi paljon voimaa jaksaa taas.