forde.munfoorumi.com

päivänpolttaja kirjoitti:

Kibaya kirjoitti:Noin muutoin.
Koulu alkaa viikon päästä
Ei siitä sen enempää - vielä.

Hyvä, että sulla alkaa vasta viikon päästä. Mulla alkaa nimittäin huomenna. Ei siitäkään enempää.

Mutta ei kyllä haittaa. On mulla jo vähän ikäväkin luentösaleja, kun keväällä ei ollut juuri ollenkaan kunnon luentoja.

marenkienkeli kirjoitti:

päivänpolttaja kirjoitti:

Kibaya kirjoitti:Noin muutoin.
Koulu alkaa viikon päästä
Ei siitä sen enempää - vielä.

Hyvä, että sulla alkaa vasta viikon päästä. Mulla alkaa nimittäin huomenna. Ei siitäkään enempää.

Mutta ei kyllä haittaa. On mulla jo vähän ikäväkin luentösaleja, kun keväällä ei ollut juuri ollenkaan kunnon luentoja.

Tarkennetaan sen verran, että en tällä kertaa ole koulussa oppilaan asemassa.

Mulla vasta alkoi kesätyöt...

marenkienkeli kirjoitti:On mulla jo vähän ikäväkin luentösaleja, kun keväällä ei ollut juuri ollenkaan kunnon luentoja.

Ootko sä tosissasi?

Mulla alkaa muutaman viikon päästä vasta ja oon harmissani. Jatkuispa kouluton elämä haman loppuelämäni. Onneksi tavoite on valmistua mahdollisimman pian, joten ehkä koulusta pääsee jo eroon pian.

Mä taas voisin opiskella loppuikäni. Kun en muutakaan osaa ja aina en kunnolla sitäkään.

Pascal Lemoix kirjoitti:Mä taas voisin opiskella loppuikäni. Kun en muutakaan osaa ja aina en kunnolla sitäkään.

Ei näytä minunkaan työllistymiseni kovin todennäköiseltä valitsemallani alalla.

Mä haluun takas lomalle!

Emilia kirjoitti:Mä haluun takas lomalle!

Minä myös!!

heartless kirjoitti:

Emilia kirjoitti:Mä haluun takas lomalle!

Minä myös!!

Ja minä

Iloksenne tulen kertomaan, että mulla vasta alkaa loma reilun kahden viikon päästä.
Ja Lontoo on lähempänä kuin koskaan, sillä siihenkin matkaan on noin kuukausi enää.

Eilen olin ahkera töiden jälkeen. Kaupassa käytyäni tein ruuaksi risottoa ja sen lisäksi taiteilin kulhollisen makaronisalaattia, pasteijoita ja mustikkapiirakan. Oli kyllä hyvät eväät illaksi.

Lisäksi miehekkeen pikkusisko kavereineen tuli kahville, pikkuveljeni tyttöystävineen tuli kahville ja työkaverini tuli mustikkapiirakalle ja pasteijoille vielä illalla. Pelattiin korttia ja oli kivaa. Lisää korttipeli-iltoja minulle kiitos! Minä ja veljen tyttöystävä oltiin lyömättömiä Unossa.

-keleen Chatti ihan jumissa. Nopeampi puhua jo tämänkin kautta.

Ei oo kyllä ikävä koulun penkille hikoilemaan, vaikka kouluajoista on jo yli 10 vuotta No okei, välillä töissä ollessa haikailin takaisin kouluun, mutta se nyt johtui siitä, että työssä viihtyminen oli mitä oli. Jotain yksittäisiä kursseja voisi kyllä olla kiva ottaa. Mutta kokopäiväinen opiskelu... juuei. Tosin eipä mua töihinkään kiinnosta just nyt mennä Eikä vanhaan työpaikkaan varmaan enää koskaan.

Kotona on kiva olla Elämänrytmi alkaa pikkuhiljaa tasaantua, ja pojan kanssa on koko ajan helpompaa, kun opitaan tulkitsemaan toinen toisiamme On hän vaan aivan järjettömän ihana

Jee jee, huomenna on jo perjantai ja pääsee kotiin viikonlopun viettoon. On nämä pari viikkoa mennyt nopeesti, mutta silti odotan aina viikonloppua kuin kuuta nousevaa, että pääsee kotiin viettämään laatuaikaa kavereitten ja Tyypin kanssa. Minä ilmeisesti nykyään seurustelen, tai siihen malliin tässä tuon Tyypin kanssa ollaan puhuttu. On se ihana, sellanen outo muusikonrenttu . Pikkusen hirvittää miten kaksi näin epäjärjestelmällistä ja boheemia ihmistä selviää yhdessä .

Ilmoittauduin latinan kurssille. Melkein meinasi epätoivo iskeä, kun netti-ilmoittautumisjärjestelmä oli kaatunut, ja jouduin ilmoittautumaan puhelimitse eli soittamaan. Inhoan soittamista, etenkin vieraisiin paikkoihin. Hyvin se loppujen lopuksi meni.

Koko päivän ollut sellainen olo, etten olisi oikein herännytkään. Päätä jomottaa kaiken lisäksi. Ja mun pitäisi olla pirteä lomalainen. Ja tämän koneen kanssa menee hermot. Se tuntuu koko ajan latailevan jotain. Ties mitä kaikkea p*skaa tässä on.

---
Damnille onnittelut (ja tsemppiä suhteeseen )

On tullut aika sanoa tällä hetkellä Sipoolle "näkemiin". Hyvästejä en voi sanoa, sillä uskon vielä palaavani tänne.
Tämä on ollut yllättävän vaikeaa viimeisen parin päivän aikana, kun tavaroita on ollut pakko pakata ja laatikot täyttävät nyt olohuonettani.
Ja tänään se tapahtuu, muutan pois.
Tämä on vähän kuin Lyyralla "mä voin lähteä täältä, mutta tää ei koskaan lähden minusta". Niinkuin se onkin. Enkä mä totaalisesti lähde, fyysisesti asun vain toisaalla. Teatteri on edelleen täällä ja sen hylkääminen on kaikin tavoin mahdotonta. Sehän on "mun" teatteri .
Siellä on "mun" ihmiset - ja kaikki.

Kissojen muuttaminen jännittää hieman. Vanhemmat neidit on sinänsä helppoja muutettavia, se on koettu ennenkin, mutta Myyy! Sen ainoa muuttaminen oli silloin kaksi vuotta sitten kun hain hänet Vaasasta. Ja silloin se vain mulkoili mua vihaisesti . Tämän jälkeen Myyyn kehitys, luottamus, kaikki on muuttunut. Ja kun tiedän miten se reagoin stressiin - huonosti. Odotettavissa siis jonkin aikaa ainakin yhden sekopäisen kissan käytöstä ja ekstraa hellyydenkipeyttä.

Eilisen hammaslääkärin aikana meidän porukat olivat täällä pakkaamassa ja pakkasivat mun kirjahyllyä. Hylly on muuten tyhjä, mutta äitini (kissanvihaaja nro 2.) oli ripittänyt isäpuoltani, että hyllyyn pitää jättää Myyytä varten yksi hylly täyteen dvd:tä että se pääsee piiloon . Pehmo äiti.

Hmm, mulla ei oikeastaan ole tuollaista "voin lähteä täältä, mutta tää ei lähde minusta" -paikkaa. Tokihan teinivuosien kotikaupunki on aina sydämessä (ehkä eniten sen vuoksi, että siellä on vielä ihmisiä joita näen vaan siellä), ja voisin kuvitella sinne joskus takaisin muuttavani, mutta ei se siltikään ole muhun kasvanut.

Multa kun on kysytty mistä olen kotoisin, on vastaus aina vaikea. "No asuin siellä-ja-siellä mun lapsuuteni, mutta en halua myöntää asuneeni siellä kun se on niin hirveä paikka, tuolla-ja-tuolla kasvoin ihmiseksi, niin ehkä mä olen sieltä kotoisin. Toisaalta isä (ja suurin osa suvusta) oli sieltä-ja-tuolta, niin sekin on tavallaan koti, muttei koskaan kuitenkaan."

Nyt mä olen monesti miettinyt, että nykyinen asuinpaikkani (Kerava ) on se, mihin voisin jäädäkin. Perustaa perheen tänne, kasvattaa tulevat muksut, elää vanhaksi. Mutta eipä mulla ole mitään sitä vastaankaan, jos joskus muutettaisiin pois. En kertaakaan miettinyt kahdesti kun muutin pois Stadista. Kiva paikkahan se oli mulle enimmäkseen, mutta en mä siihenkään kasvanut kiinni.

Tuntuupa juurettomalta.

Tänään ostin kolme kappaletta hellevaatteita - en suostu päästämään irti kesästä.

Ovatko ihmiset nyt tyytyväisiä, kun on kylmä? Nukuin vanhasta tottumuksesta ikkuna auki - sain flunssan. Villatakki on ollut tarpeen joka päivä, illalla jo talvitakki (kallioilla istuskellessa). On kylmä, hyvin kylmä. Ja pimeä. Iltaisin yhdeksän jälkeen iskee outo tyhjyys. Kesällä tähän aikaan viiletettiin kaupungilla, rannoilla ja puistoissa. Enää ei tee mieli ulos. Koska on kylmä ja pimeä. Pyörittelen peukaloita kotona, en keksi, miten illat saa kulumaan.

Onneksi DNA ojensi kätensä. Kävin eilen DNA-myymälässä, sanoin että haluan kahden viikon ilmaisen mokkulaliittymän. Myyjä nyrpisti naamaansa ja sanoi, ettei myy minulle liittymää jos sinulla on noin selvät sävelet. Sanoin, että myyjän mielipidettä ei kysytä asiassa, DNA:n kampanjaehtoihin kuuluu kahden viikon ilmainen kokeilu. Myyjä loukkaantui ja minäkin koska olin loukannut myyjää.

Mutta enää ei omatunto kolkuttele, DNA on täyttänyt iltojeni tyhjyyden. Kahden viikon nettikoukku, jee.

Ei mun huudeilla ainakaan oo kylmä. Kivat säät on ollu. Ei oo kuuma sisälläkään.

Kyllähän nää olle 20 asteen lämmöt näin äkkiseltään tuntuu vähän vilakalta kun on pitkään ollu vähintään sen 25. Vähän se jostain kumman syystä harmittaakin, vaikka hyvähän tää on kun saa nukutuksi ja voi ulkona tehdä jotain töitäkin ilman että pitää otsaa olla koko ajan pyyhkimässä.

Tietty haikeus tässä kyl taas on kun syksy on tuloillaan. Mitä jäi taas kesästä käteen? Tuliko tehtyä mitä oli tarkotus? No eipä tullu ja kohta taas palellaan ja käytetään kaikki aika lumitöiden tekoon.

Mä tykkään vähän viileämmästä, joten tämän hetken lämpötilat ovat sopineet mulle parhaiten.
Pimeydestä olen kyllä Tr:n kanssa samoilla linjoilla. En tykkää että iltaisin pimenee niin aikaisin. Haluan nauttia valosta pidempään - enemmän! Pimeät illat ovat ankeita, enkä tykkää yhtään. Pimeys lisää myös ahdistuneisuutta.

Mutta nyt on muutettu.
Uutta lukaalia on käyty ihmettelemässä ja ihastelemassa.
Ja ihan kivahan tämä on. Jollain tapaa rauhallisempi. Edelliseen asuntoon en tykännyt kutsua ihmisiä kylään, mutta nyt on toinen ääni kellossa Haluaisin kutsua tänne käymään kaikki mahdolliset tutut ja kaverit.
Se, mistä rauhallisuuden huomasin myös oli nukkuminen. Nukuin aivan rauhallisesti, vaikka oli hiljaista. Parissa viimeisessä asunnossa olen nähnyt painajaisia hiljaisuudessa ja heräillyt vähän väliä. Mutta nyt paahdoin menemään oikein antaumuksella.

Kissat ovat sopeutuneet kivasti.
Shinya on ihana oma itsensä ja Myykin tykkää istuskella ikkunan edessä katselemassa pihalle. Enää ei junienkaan äänet pelota, vaikka alkuun se oli aina pelko-kohtauksen paikka. Nellulla on vielä pieniä sopeutumisvaikeuksia, kun sen kaikki piilot ovat olleet just niitä paikkoja mitä mä olen raivaillut. Raasu pinkonut mua karkuun vähän väliä. Mutta yön se nukkui vieressä :sydän.

Että tervetuloa vaan kahville
Kuohariakin saa - vaihtelevasti. Voi joutua juomaan tuopista .

skray kirjoitti:

marenkienkeli kirjoitti:On mulla jo vähän ikäväkin luentösaleja, kun keväällä ei ollut juuri ollenkaan kunnon luentoja.

Ootko sä tosissasi?

Mulla alkaa muutaman viikon päästä vasta ja oon harmissani. Jatkuispa kouluton elämä haman loppuelämäni. Onneksi tavoite on valmistua mahdollisimman pian, joten ehkä koulusta pääsee jo eroon pian.

Niin kieroutuneelta kuin se kuulostaakin, olen tosissani.

Damn, onnea suhteeseen!

Mulle kunta, jossa lapsuuteni vietin on erittäin rakas. Mutta helppohan mun on. Kun asui ensimmäiset 19,5 vuotta elämästään samassa paikkakunnassa, samassa talossa, kiintyi sitä väkisinkin kyseiseen paikkaan. Mulla on koti (oikeastaan 2, sillä Pojankin kämppä tuntuu kodilta) Helsingissä, mutta en missään nimessä miellä itseäni helsinkiläiseksi. Mulla on sydän siellä, mistä olen kotoisin.

Asuin minäkin koko kasvuikäni samalla paikkakunnalla ja samassa talossa, mutta en todellakaan ole millään tasolla kiintynyt siihen mestaan. Oon vaan onnellinen, ettei mulla oo sinne enää mitään siteitä.

Mulle sopii paremmin nää tämmöset lämpötilat ja hieman sumuiset aamut. Ihanaa.
Mulla oli tänään töihin kävellessä päällä lyhythihaisen päällä villatakki. Vastaan tuli monia, joilla oli takit ja hanskat. Miten ihmeessä ne ihmiset ei tukehtunu kuumuuteen? Ulkona oli kuitenkin ihan varmasti yli 10 astetta lämmintä. Mulla oli vähän hiki kun pääsin perille.

Viikonloppu meni kivasti. Olin kotikotona ja kävin kavereiden kanssa Uudenkaarlepyyn Juthbackan markkinoilla, eli romumarkkinoilla. Maailman suurin kirppari, kivaa! Tosin paikalla on aina niin paljon antiikkikauppiaita ja kiskureita, joten hinnatkin on sen mukaisia, mutta siellä on silti kiva käydä kattelemassa. Ostin lakritsaa.

Lauantaina pelasin koko päivän korttia fammon ja faffan kanssa. Lisäksi seurasin pikkupupun toimia pihalla. Se söi lupiininlehtiä, muita kukan lehtiä, kaivoi maasta koivunjuuria ja nakersi niitä, kiipesi kivelle ja söi ruusupuusta lehtiä. Oli se ennenkin kiivenny ja tiesti tasan mihin mennä. Hassu pupu.

Mekin käytiin Juthbakassa lauantai-iltapäivän puolella ja lähdettiin vasta kun alkoi sataa. Ostin Nindento 64:n ja Aku Ankan äänikirjan (suomenkielinen) vuodelta 1970.

Menipä viikonloppu taas nopiaan

Perjantaina jeesailin muutossa (hmm, kukakohan muutti ), ja lauantaina tulin duuniin tekemään muutaman tunnin ylitöitä. Meni supernopiaan viisi tuntia, ylityöt kuluvat kuin siivillä mutta normiduunissa tuntuu ajan menevän niiiiiin hitaasti.... varmaankin siitä syystä, että ylitöistä saa lähteä kun haluaa.

Lauantaina iltapäivällä mentiin siskon ja Pojan kanssa muutamalle ja syömään, oli muksaa

Sunnuntain vietin sitten yksin sikiöasennossa sohvalla

Viime viikko meni niin huisin nopiaan ohi, nyt voisi aika taas hieman hidastua. Lauantaina pitäisi mennä Tallinnaan äitipuolen 50 veetä juhlistamaan, ei yhtään nappais. Ja ensi viikon lauantaina on Pojan veljen häät. Liikaa ohjelmaa.