forde.munfoorumi.com

Oho, meinasin alkaa vinkumaan omasta semiflunssastani, mutta ei se enää tunnukaan niin tärkeältä.

Kiballe jaksamista ja paranemista. Toi suomalaisten ohikävely on mielestäni ennenkin ollut tapetilla. Ainakin joskus oli uutinen pikkutytöstä, joka sai apua insuliinisokkiinsa spurguilta eikä niiltä, jolta sitä odottaisi eli "normaaleilta" ihmisiltä, jotka odottivat tytön kanssa samalla pysäkillä bussia tai jotain. Mitä vittua, oikeesti, eikö se ole suunnilleen laitonta olla auttamatta loukkaantunutta? en nyt muista tarkkaan kuinka se menee, mutta käsittääkseni jonkinlainen auttamisvelvollisuus on olemassa...

Aukun tilanteeseen en pysty edes kommentoimaan, niin käsittämätöntä lääkäritoimintaa.. Mukava kuitenkin kuulla, että asiat onkin hyvällä tolalla eikä tarvii niitä arkkuja miettiä.

Kibayalle jaksamisia ja parantumisia-toivotus täältä jostain

Muistin näköjään vielä tunnukset tänneki.

Elämä on heitellyt, en edes muista milloin oon viimeksi kirjoittanut tai mitään, en ole kesän aikana jaksanut juuri edes facebookia avata, kun on ollut niin paljon oikeaakin elämää.

Mutta pähkinänkuoressa: olen löytänyt mukavan työpaikan, olen päätynyt avomiehelään, olen huomannut että voin ehkä ihan itsekin päättää mitä elämällä teen (ja siinä töhinässä rikkonut vähän välejä), löytänyt yhteyden vanhan ystävän kanssa uudelleen, ja muutenkin tuntuu että olen löytänyt, tai ainakin löytämässä oman paikkani maailmassa.

Vielä kun sais ruumiin kuntoon, niin olisipa mukavaa. Selkäruoto jaksaa muistuttaa olemassaolostaan, ja olen kesän aikana murjonut molemmat polvet futiskentällä.

Ja Aukulle jaksamista sairaalamaailman kanssa, lääkärit osaa olla melkoisia munapäitä monesti, ja tuollaisessa tilanteessa kannattaa ehdottomasti laittaa tiukkaa (mutta tietysti asiallista) palautetta. Kiballe paranemisia ja hyviä hermoja.

Hauska nähdä sinua täällä, urakka!

Minun maanantaini käynnistyi huomattavasti paremmin kuin sunnuntai. Löysin jopa uudet talvikengät, jee!

Maanantain pelastivat tytöt ja vohvelit.

Nettishoppaajille tiedoksi, että Englannin Amazon tarjoaa vuoden loppuun asti kaikki yli 25 punnan tilaukset toimituskuluitta Suomeenkin asti. Lähde

Hei moi (taas)

Viimeksi uhkailin että aktivoituisin, mutta en sitten kuitenkaan tehnyt niin.
Nyt en lupaa mitään, mutta vähän niinkun tekis mieli kirjoitella tänne.

Olen silloin tällöin käynyt lueskelemassa viimeisimpiä viestejä, mutta mitään
ei ole tullut kirjoiteltua. Höh.

Täällä mä olen hoitovapaalla kotona ja päivät menee hyvin pitkälti tuon yhden
marakatin rytmissä. Marakatin, joka täyttää parin viikon päästä jo vuoden!
Miten aika voi kulua näin nopeasti, käsittämätöntä.



Kiballe pikaista paranemista ja Aukulle helpotuksen henkäys hyvistä uutisista!

Heippa vaan Sippurallekin

Ja Lyyralle kiitos Amazon-vinkistä, voisikin tilailla kirjoja.


Syysväsymys iskee jälleen. Aamuisin torkutan turhan pitkään tai sitten jos nousen heti kellon soitua, olen pitkin päivää sen verran väsynyt, että töissä on tuskallista. Aikaisemmin nukkumaanmenokaan ei tunnu auttavan... ehkä joku säännöllisyys voisi auttaa, mutta siihen mä en osaa pyrkiä. Toivoisin voivani ratkaista asian jollain ihmepillerillä. Taidan kokeilla D-vitamiinin lisäämistä vielä monivitamiiniannokseen. Mutta ei tästä varmaan mitään tule, pitäisi ehkä muuttaa johonkin Kaliforniaan.

Sippura

Sipe. Rupeat vaan opettaan marakatillekin fordeilua. Nuorena vitsa väännettävä...

Sippura kirjoitti:
Täällä mä olen hoitovapaalla kotona ja päivät menee hyvin pitkälti tuon yhden
marakatin rytmissä. Marakatin, joka täyttää parin viikon päästä jo vuoden!
Miten aika voi kulua näin nopeasti, käsittämätöntä.

Mitä, vuosi? Mihin aika menee? Apua.
Kiva kuulla sinustakin Sippura.

Oma päivä mennyt töötöillessä. Ei olisi pitänyt
mennä töihin ollenkaan, kun en yhtäkkiä enää osannutkaan mitään.
Pitänee pitää pois se yksi lomaviikko, jos aivot sillä vähän latautuisi.

ja niitä tarvitseville.

----

Hohhoijjaa, on taas ollut niin meno päällä, ettei melkein itsekään mukana pysy. Lauantaina oli frendin tuparit, joiden tarkoitus oli bilettää koko ilta ja yö ja aamu. Niin tehtiin seurauksena törkeä väsymys ja kakspäiväinen krapula - olihan se kyllä odotettavissa. Eilen vannoin sohvalla maatessani, etten enää ikinä juo. Nojoo, en siihen itsekään usko, mutta tuo väsymys oli vain liikaa. Pöhmöh.

Nyt on sitten sunnuntaina Beiben perheen kesken saunailta, vähänks jännää

Kiitos kaikille

On aika villiä ollut. Olen käynyt koulussa väkisin. Joten jos mua näkee Hyvinkää - Järvenpää - välissä hiipimässä punaisen rollaattorin kanssa, niin saa moikkailla . Oon niin hidas, että varmasti ehtii saamaan kiinni

Lääkkeet on kuitenkin aika kovia, eikä helpota ollenkaan. Eniten on helpottanut meidän luokkalaisten ilahtuneet hymyt kun olen kouluun mennyt. Impro-opettajan tuki oli eilen niin mieltä lämmittävä, että siinä jäi kaikki huolet kerralla.

Kaiken hyvän lisäksi ilmaantui täysin yllättävä raha-ongelma ja epätoivon keitto oli valmis. Tietysti kerroin tästä yhdelle ystävälleni kuulumisien vaihdon yhteydessä ja hänen mittansa täyttyi. Oli kuulema täyttynyt jo sen ambulanssi-uutisen kohdalla ja tämä oli vain lisäsysäys. Hän on ehdoton toiminnan ihminen ja pisti pystyyn sähköpostiringin ja keräsi sen summan kasaan. Summa ei ole mikään muutama kymppi, joten olen ollut aika - hymiön näköinen. Välittämistä ja apua on vielä mahdollista saada. Suurin asia tässä on kuitenkin se ele ja teko. Sen huolen poistuminen, mitä olen murehtinut öitä myöden. Olen uskomattoman onnellisessa asemassa tuollaisen ystävän edessä. Karma tulee kai tässä kohtaa eteen. Olen meidän ystävyyden aikana käynyt auttamassa häntä tekemällä sellaista hoitoa, jonka osaan. Käynyt hänen kanssaan iltaisin hemmottelemassa ihmisiä tekemällä intialaista päähierontaa ja viettämällä ihanaa aikaa. Muistelen lämmöllä niitä kaikkia iltoja mitä olemme missäkin kodissa viettäneet ja hemmotelleet paikalla olleita. Hän on nähnyt asian niin, että nyt on aika palkita se antamani apu.
Mutta kyllä silti olen ollut täydellisen hämmennyksen vallassa.
---

Aukku
Aivan "sairasta" tuo teidän isän tilanne!! Aivan kauheeta! Varsinkin testamentin ja surutyön ja kaiken noin lopullisen julistaminen ehdottomana!
Toivottavasti teidän isä jaksaa tehdä asiasta valituksen! Ei mitenkään valittamisen riemusta, vaan omien oikeuksien ajamisen vuoksi!
Mielettömän tökeröä käytöstä lääkäriltä.
Jaksamista ja voimia myös sinne!

Sippura!
Miten tosiaan muka jo vuosi menny näin yhtäkkiä? Huu.

---

Mulla ei sinällään ole mitään ilmoitettavaa. Mutta jotain on sanottava, joten kerrottakoon, että en löydä itselleni saapikkaita, koska en halua korkoja ollenkaan ja lisäksi mulla on liian paksut pohkeet ja nilkat kaikkiin varrellisiin kenkiin. Mistä voi ostaa saappaita paksujalkaisille?

L-S kirjoitti:Syysväsymys iskee jälleen. Aamuisin torkutan turhan pitkään tai sitten jos nousen heti kellon soitua, olen pitkin päivää sen verran väsynyt, että töissä on tuskallista. Aikaisemmin nukkumaanmenokaan ei tunnu auttavan... ehkä joku säännöllisyys voisi auttaa, mutta siihen mä en osaa pyrkiä. Toivoisin voivani ratkaista asian jollain ihmepillerillä.

Emilia kirjoitti:

Sippura kirjoitti:
Täällä mä olen hoitovapaalla kotona ja päivät menee hyvin pitkälti tuon yhden
marakatin rytmissä. Marakatin, joka täyttää parin viikon päästä jo vuoden!
Miten aika voi kulua näin nopeasti, käsittämätöntä.

Mitä, vuosi? Mihin aika menee? Apua.
Kiva kuulla sinustakin Sippura.

---
Ei mulla mitään ilmoitettavaa ole. Mulle ei tunnu tapahtuvan mitään, vaikka vuodet ja kuukaudet kuluvat, kaikille muille ympärillä kyllä. En kyllä oikeastaan tiedä, mikä olisi niin iso juttu, että se olisi "jotain".

Keijoset


Maalämpöpumppujen porausurakka. Meidän etu- ja takapihalla. Meteliä
Ja kuulemma porailut jatkuu myös viikonloppuna jotta kusahtanutta aikataulua
saadaan kurottua kiinni. Jee.

Käy sanomassa niille porareille, että ne kaivosmiehet on pelastettu jo

Ei kai toi nyt hirveetä mekkalaa kuitenkaan pidä?

"Vähän ootte hei Tsiilestä sivussa!"

Kyllä se meteli melkoista on. En tiedä mille kalliolle tää tienoo on rakennettu, tuntuu
että mentäis betonista läpi. Kämppä on kuin ruotsinlaiva kun lasit kilisee ja seinät
tärrää Ja meidän taloyhtiön kaivot on tietty kaikki meidän pihalla/lähipiirissä, kun
lämmönjakokeskus on tossa nurkalla. Yhteensä noita kaivoja porataan yli 30, eli jat-
kuvasti jostain kuuluu mökää ja Marakatin päikkärit ulkona nukuttuna on tässä viime-
aikoina ollut vähän niin ja näin. Mutta väliaikaistahan tämä, onneksi.

Huomenna lähden yhdeksi kokonaiseksi viikoksi Jyväskylään.

Sippura kirjoitti:Yhteensä noita kaivoja porataan yli 30,

Oho! Teilläpä tuleekin sit kertaheitolla reikää niin että riittää

Keväisin kotosalla vaihdattamassa talvirenkaat autoon. Samalla siihen vaihtui öljyt, jarrupalat ja jarrukengät. Käytiin myös hakemassa laminaattia lattiaan ja kattomassa lukion musalinjan keikka. Oli hyvä.

Emilia kirjoitti:

Sippura kirjoitti:
Täällä mä olen hoitovapaalla kotona ja päivät menee hyvin pitkälti tuon yhden
marakatin rytmissä. Marakatin, joka täyttää parin viikon päästä jo vuoden!
Miten aika voi kulua näin nopeasti, käsittämätöntä.

Mitä, vuosi? Mihin aika menee? Apua.
Kiva kuulla sinustakin Sippura.

Ei tosiaan uskoisi, että vuosi on jo mennyt.

Olin eilen äidille ja kolmelle äidin kaverille kuskina. Kyllä oli vaikea valvoa. Klo 23 maissa olis tehnyt jo mieli mennä nukkumaan. Mutta jaksoin valvoa ja heittää jokaisen kotiin. Mutta kivaa olla pitkästä aikaa kotikotona. Viimeksi olin täällä elokuun alkupuolella.

Pascal Lemoix kirjoitti:Pari viikkoa näin saman jätkän kuin shaana ratikassa.

Kenet mä olinkaan nähnyt?

Jee, niskat jäivät jumiin aamulla, se siitä toimintapäivästä sitten.
Kävin samoilemassa sienimetässä, poimin muutaman suppilovahveron (hassua, itse en syö sieniä joten en tiedä vielä mitä niillä teen).
Loihdin syksyisen sosekeiton ja nyt jäin painimaan ajatuksen kanssa, pitäisikö leipoa korvapuusteja.
Saako niskajumin kanssa mennä saunaan? Olin ajatellut avata matkailu maantiedon kirjan ja saunoa tähän illan päälle, mutta mahtaako olla hyvä idea?
Ensimmäinen periodi koulussa on muuten takana, taisi mennä kunnialla kaikki läpi, jopa venäjä.

Olipa taas kiva viikonloppu

Perjantaina mentiin shoppailemaan avokin kanssa (tuloksena mulla kolme levyä ja tilattu kirja, toisella 7 levyä. Ollaan huonoja shoppailussa ) ja sen jälkeen syömään kolmen ruokalajin illallinen, jonka jälkeen "muutamalle". Lauantaina kävi avon veljen vaimo mun kanssa kahvittelemassa, loppuillan istuin yksin seuranani Supernaturalin neloskausi.

apua, sanoin sitä avoks. no, sehän se on mutta joo. jatketaan.

Sunnuntaina mentiin avon porukoille, jossa sitten oli niiden koko perhe koolla - syötiin hyvin ja hengailtiin rauhassa. superfun. Kovin idyllistä myös.

Tällekin viikolle on paljon ohjelmaa - kavereiden treffausta ja äidin treffausta ja Tallinnaan menoa duunikavereiden kanssa.

Mulle valkeni, että mulla on elämä nykyään. Fun!

Olen. Niin. Poikki.

Puolitoista viikkoa on tullut oltua vaihdellen siskon ja äidin luona. Yritän pysyä mukana samalla myös koulussa. Tuntuu hullun touhulta. Olen edelleen kuitenkin kipeänä ja tämä kaikki on jotain, mitä ei voi käsittää. Jalat on edelleen vähillä voimilla, kipu ihan outoa ja vaikka kuinka yritän, en vain pysty. Esimerkiksi en saa sukkia jalkaan

Koulussa mennään kuitenkin koko ajan eteenpäin. Ihanaahan se on, että saan olla siellä ja yrittää kokoajan siinä missä muutkin, sillä tärkeää se on. Mutta kaikki koulun ulkopuolella tehtävä. Se ns. läksy. Aivot jumittavat huolella ja ulos suollettu teksti on todella kökköä. Eikä helpota ollenkaan se, että meillä on ryhmäytymisprosessi jossain kriisissä

Että tilulilu. Muun elämän asioista en jaksa edes mainita. Sosiaalityöntekijä suosittelee asianajajaa, muuttoa toisella paikkakunnalle ja muuta aivan luokattoman huonoa, mistä ei voi edes vitsailla.

Syksyt