Onnittelut elegialle!
Kotiuduin sitten abiristeilyltä. On ollut ihan huikean hauska viikko. Penkkarit sujuivat aivan täydellisesti ja kaikki meni jopa paremmin kuin piti. Saimme opettajilta paljon kiitosta ohjelmastamme ja lavasteemmekin olivat kuulemma hienoimmat ikinä.
Liikuttavin hetki oli, kun opettajat esittivät oman osuutensa. Haastoimme syksyllä ryhmänohjaajamme tekemään meistä abeista biisin, jonka he esittäisivät juhlassa. Odotimme, että biisi olisi ollut opettajillemme tyypilliseen tapaan humoristinen ja hyvällä tavalla pilkkaava, mutta mitä vielä! Biisi kertoi aikuistumisen pelosta ja hapuilusta nuoruuden ja aikuisuuden välillä. Meitä muistettiin kovin kauniilla sanoilla ja ainakin minä herkistyin.
Ihanat, rakkaat opettajat.
Rekka-ajelu penkkareiden jälkeen olikin sitten kylmää kyytiä. Tunnin verran värjöttelimme rekkojen lavoilla heitellen karkkeja ja melkein jäädyimme. Loppuvaiheessa menimmekin yhteen suureen kimppahaliin lämmittämään toisiamme ja lauloimme Jos sun lysti on -kappaletta.
Abiristeily oli kovin jäätävä.
Hauskaa oli, sillä me oman koulumme abit viihdyimme enimmäkseen keskenämme, tutussa ja turvallisessa porukassa.
Tapahtumaa ja jonkin sortin draamaakin sisältyi niin paljon, että tässä on paljon sulattelemista pitkälle tulevaisuuteen.
Jos jotenkin kuitenkin haluaisin kuvata risteilyä, voisin vain todeta, että minä todella rakastan näitä ihmisiä.
Olo on euforinen, vaikka olen koko päivän ollut ihan vesiselvänä - toisin kuin eräät (=suurin osa) meistä.
Vaikka toistan itseäni, sanon vielä, että on ollut aivan huikean hauska viikko!