Kivasti pääsen vetämään edellisen viestin perään lopputuloksen
..
Maanataina oli niin ihanaa.
Tiistaina oli mielenkiintoista.
Keskiviikkona olin pienesti kipulääkkeissä, mutta tein parasta improa ikinä
.
Torstaina oli jännää, ihanaa, mielentöntä ja räjähtävää. Tein meidän impromaikalle tunnin päätteeksi intialaista päähierontaa, joka kruunasi kaiken. Olimme molemmat loppupäivän kuin lennossa.
Tänään oli demo.
Jännitin ihan pirusti! Tärisin ja jouduin rauhoittamaan itseäni todella paljon.
Meidän impro piti sisällään paljon laulua ja yleisöäkin tuli ihan kivasti.
Demo lähti käyntiin ja homma toimi. Jopa se, että noudatimme opettajan oppeja (jos pelottaa, niin lavalle kahta kauheammin) orjallisesti. Heti sinne vaan!
Vähän alun jälkeen päädyin tilanteeseen, että yksinlaulua! Kääk! Apua! No, tulta päin!
Laulujen jälkeen palasin seinustalle istumaan ja meinasin oksentaa! Jännitys alkoi laukeamaan ja siitä seurasi voimallinen pahoinvointi.
Loppudemo menikin siis todella jännissä tunnelmissa, kun tuntui että jokaisen lauseen aikana sieltä voi kaverin naamalle lävähtää jotain muuta kuin sanoja
Nyt on sitten haikeaakin haikeampi olo.
Olimme tunnin jälkeen purkamassa juttua ja muiden puhuessa aloin vain itkemään. Itkin, itkin ja vuoroni aikana yritin sopertaa miten tärkeää improvisaatio on ollut ja miten paljon olen oppinut, mutta se oli pelkkää vetistelyä.
Vetistely ei ole mennyt ohi
Olen pillittänyt kotona ja yrittänyt miettiä kaikkia muita juttuja, kun päässä pyörii vain "
meillä ei ole enää ikinä improa"
Improvisaatio ja musiikki-improvisaatio