Voihan sunnuntai
Tapasin tänään ystävää, jonka näin viimeksi kolme vuotta sitten. Portugalista aikoinaan vaihdossa täällä ollut ystävä ilmoitti eilen yllätyksekseen olevansa täällä ja ehdimme tänään treffaamaan.
Aurinko paistoi ja meillä riitti juttua
Jotenkin siinä hetkessä myös valkeni elämän ihanuudet - ystävät ja vilpittömät ihmiset
Se lämpö, joka hänestä välittyi oli huumaavaa.
Myös yllättävä englanninpuhuminen oli ihanaa. Ihan kuin vettä vaan luriteltiin pitkät pätkät. Ihan kuin ei vuosia olisi kulunut ollenkaan välistä ja olisimme nähneet viimeksi eilen. Ihana, ihana ihminen
Meinasin tämän ystävän tapaamisen vuoksi missata meidän teatteritreenit
Mitkä olivat taas sitä rataa, että nyt on naama kipeä nauramisesta.
Kyllä nyt pyörii Shakespeare haudassaan.
Ei mulla muuta.
Maailman paras sunnuntai!