Onnea kaikille työllistyneille, työllistyville ja työtä hakeville!
Kävin tänään jossain ammattiliiton infojutussa. Ei sieltä oikeastaan mitään uutta irronnu, paitsi että aloin tosissani miettiä, ehtiskö tässä vielä raskaaksi tahi äippälomalle, ni pääsisi edes tappelemaan, jos tulee potkut.
No ei vain. Ahdistaa kyllä tilanne, kun toisaalta voisi hakea muuallekin, mutta toisaalta olis mielenkiintosta kattoa loppuun asti, jos tuolta uudesta organisaatiosta tarjoutuisi vaikka joku mielenkiintoinen homma.. Kun duunikaverit on ihania ja alakin ihan mielenkiintoinen ja haastava. Oma henkkoht uraputki on vaan aika jämähtäneessä tilassa... Tää on vähän kuin opinnäytetyön kanssa, että alkaa ahdistaa aina kun vaan erehtyy vähän enemmän ajattelemaan sen tekemistä.
Toinen mitä pohdin tänään oli se, miten kirjoitan foorumille. Käytän aika paljon voimasanoja ja puhekieltä, mikä antaa varmaan aika lapsellisen kuvan musta. Kun aikaa kuitenkin olisi hioa tekstejä, mutta jotenkin on vain jäänyt päälle tämmöinen kirjoitustyyli. Kiroilen kyllä puhuessakin hirveästi, mutta sitä suuremmalla syyllä voisi tsempata tekstien kanssa.
Oon muuten ollut viime aikoina paljon hyvällä tuulella. Töissä jengi nauraa mulle, kun tulen hymyillen töihin ja vielä iltapäivästäkin jaksan vitsailla. Enkä oo jaksanut edes valittaa töijutuista niin paljon kuin yleensä.
Kävin tänään elämäni ensimmäisen kerran YTV:n Sortti-asemalla viemässä roinaa. Meni sängyn runko + patja, tv, imuri, stereot ja cdradiokasettimankka ja pari rikkinäistä lamppua.
Klippan ei mahtunut kyytiin, täytyy keksiä sille joku toinen tilaisuus päästä sohvien hautuumaalle. Mahtava paikka tuo Sortti. Olin innoissani kuin pikkulapsi katsellessani, miten semmonen kone jauhoi mun sängyn tuusannuuskaksi.