Em.
Muuttaminen on kyllä tympeää.
Elin tänään kauhun hetkiä, kun töissä tajusin, että kännykkä ei olekaan taskussa. Ensimmäinen ajatus oli, että se on tippunut johonkin. Työmatkalla en katsonut kertaakaan kännykästä kelloa, joten siitä ei voinut päätellä mitään. Jos se olisi kuitenkin taskusta tippunut, ei se olisi tippunut penkille vaan pitkän takin helman alta bussin lattialle. Ja siitähän olisi todennäköisesti sellainen kolina kuulunut, että jopa minä olisin sen unenpöpperössä huomannut. Sellainen muistikuva oli kuitenkin, että lähitiessä olin ovella tarkistanut, että kännykkä on taskussa, mutta avaimet eivät. Työpäivän lopulla kuitenkin tajusin, että taskussani olevaa nenäliinamyttyä olisin saattanut aamulla luulla kännykän kulmaksi.
Tämä helpotti oloa sen verran, että raaskin mennä kauppaan ennen kotiin menoa.
Ja tottakai kännykkä oli kotona, olohuoneen pöydällä.
Eipä ole ennen käynyt näin, että olisin kännykän kotiin unohtanut ja luullut sen olevan mukana. No, kerta se on ensimmäinenkin.