Käytiin tänään sukuloimassa. Poikettiin samalla yhdellä sukulaisella ja onneksi äiti sanoi, että leikataan niiden kissan kynnet. Perhe itse kun ei ymmärrä oikein mitään eläimistä ja lähes 20-vuotiaan kissan kynnet tuppavat kasvamaan ylipitkiksi. Ajattelin toista tassua leikellessäni, että eihän nämä onneksi ihan kauheassa kunnossa ole, kun kuulemma eräs toinenkin henkilö on ne pari kuukautta sitten leikannut. Mutta sitten toisessa tassussa tulikin vastaan yllätys: Keskimmäinen kynsi oli kasvanut anturan sisään jo vaikka kuinka paljon ja antura mäti ja vuoti verta. Ja toinenkin kynsi painui jo anturaan, joskaan ei ollut vielä ihan läpi. Eikä kukaan muka ollut aiemmin huomannut mitään!
Siitä sitten soittoa päivystävälle eläinlääkärille, jonne onneksi saatiin aika jo parin tunnin päähän. Seuraava ongelma oli se, ettei siellä paikassa mitään kuljetuskoppaa ollut. Joten leikkelin löytyneeseen pahvilaatikkoon ilmareikiä ja teippasin jesarilla, ettei pohja hajoa
Kissa vain oli astetta fiksumpi ja keksi heti, että ylöspäin pahvi antaakin periksi, joten koko matkan istuin sitten kädet kuljetuslaatikon päällä estämässä, ettei se karkaa. Lisäksi pahvilaatikon pohjalla oli jotain papanoita, joten tässä vielä myyräkuumetta odotellessa
Ikänsä vuoksi kissaa ei haluttu rauhoittaa, joten kynnet nippastiin ilman rauhoitusta/puudutusta ja kyllä mun kävi sitä niin sääliksi. Anturan sisältä tuli kynttä varmaan sentti plus hirveästi verta ja reikä oli jo tulehtunutkin. Jos nyt edes selviäisivät siitä lääkitsemisestä ja kissa kestäisi sen (iän huomioiden). Muuten kuitenkin terve ja ystävällinen ja niin kiltti. Se ei eläinlääkäriäkään yrittänyt purra, vaikka mahtoi tehdä kipeää.
Ehdin onneksi nähdä muitakin sukulaisia, mutta kyllä päällimmäisenä edelleen kummittelee tämä
Kun en oikein tiedä, pitäisikö olla surullinen vai vihainen vai pelkästään kiitollinen siitä, että edes satuttiin paikalle.