forde.munfoorumi.com

What a day.
Eilen oli ihan järjetön paska fiilis alusta loppuun ja nukkumaan mennessä päätin että seuraava päivä olkoon paljon parempi.

Olihan tämä. Aamusta katsoin HIMYM:ä, join kahvia ja suunnittelun päiväohjelmalle aikataulun. Ensin paperit virastoon - samalla päiväkävely ja sen jälkeen Suvin kanssa asiat reilaan ja sitten vapaaehtoisjuttuja. Sain kuitenkin päiväkävelyllä selkeän mallin vaparijuttuihin liittyen mieleeni ja se ei voinut odottaa, muutoin se olisi unohtunut. Eli ensin vaparit, sitten Suvi. Vapaaehtoisjutut menikin sitten aika sulavasti. Pari pikku juttua pitää vielä hoitaa, mutta ne on ihan yksittäisiä. Isommat "diilit" on nyt hallinnassa ja se on tosi jees

Suvin kanssa puhuttiin kaksi tuntia puhelimessa ja varmistettiin asia, millä mä ainakin olen pitänyt itseäni vuoden käynnissä

Ehkä tähän tyytyväisyyteen vaikuttaa sekin, että sisällytin päiväkävelyyn puiden halailua
Halailin koivuja. Olin kotoa lähteissä jo päättänyt että kävelen yhden puiston läpi ja siinä puistossa ollessa ne koivut vaan kutsui mua. Halasin kolmea koivua ja yhtä mäntyä. Koivun halaaminen on enemmän mun juttu. Koivua halatessa rentoudun enemmän, kun taas mäntyä halatessa tuntuu voimakkaammalta. En osaa sitä selittää, mutta koivu on lohdullisempi, eri tavalla voimakas. Puut :hippadulla:

Kohta on llllomaa taas! No, jussina vasta, mut kuitenkin. Ehdin jo vähän ahdistua, kun huomasin että mies (joka vaihtoi duunia joulukuussa ja on siis vähemmillä lomilla) on lähes koko sen viikon aamuhukissa (ja sit iltahukissa ), ja että ei oo mitääääään tekemistä.
No, sattuipa, että siskoliskolla on loma sillon kans! Ja muutoinkin kutsuin itse itseni yökyläilemään ystävän luo Kaarinaan, ja sen jälkeen mennään molemmat siskon kanssa sit äipän luo yökyläilemään. Jee, lomasuunnitelmia

Lyyra kirjoitti:

skray kirjoitti:

Shay kirjoitti:Mulla on lähinnä fasaaniongelmia. Siinä on kyllä niin hyödytön ja rasittava elukka kuin olla ja voi. Harrastaa turhanpäiväistä rääkymistä yleensä myöhään iltaisin ja aikaisin aamulla. Luulisi, että sellainen vain auttaisi vihollisia löytämään sen. Mielellään toivottaisin haukkoja, ahmoja, susia, ilveksiä ja zombeja tuhoamaan vaikka koko kylän fasaanikannan.

Fasaanit on ehkä rasittavimpia rääkyjiä maailmassa. Aamuyöstä kun rääkymisen aloittaa, niin hyvin herää koko kulmakunta. Sitten, kun just on saamassa unenpäästä taas kiinni, niin voi rääkäistä uudestaan. Ja tätä voi jatkua tunteja. Idiootit.

Sitten vaan jousipyssy kouraan ja paistia hankkimaan.

Mulla on kyllä käynyt mielessä ruveta Daryliksi. Voi olla, että naapurit, vaikka niitä ei paljon olekaan, olisivat vaarassa saada nuolesta sen jälkeen.

Viikonloppu semmoista juhlahumuista.
Ensin lauantaina toisen veljen pojan ensimmäiset synttärit. Ne oli sinänsä vähän jännät että tarjoilut loppui kesken. Muutenkin oli aika vaivaantunutta tunnelmaa.
Ihmiset eivät oikein uskaltaneet puhua toisilleen ja semmoista ihmeellistä fiilistä muutenkin. Tarjoiluja ei saanut syödä, lahjat olisi pitänyt jokaiselta olla usean kymmenen euron arvoisia. Satasia olis ollut parempi. Lapsen äidin sukulaiset kyseli ihan avoimesti minkä arvoisen lahjan kukakin toi. Oltiin vähän hämmentyneitä ja sanoin suoraan että tuon lahjan myöhemmin ja voin vaikka ostaa sen kirpparilta jos löydän jonkun hyvän. Sain osakseni mulkaisuja ja vähän semmoista nenän vartta myöden mulkoilua.

Poistuttiin synttäreiltä Kälyn kanssa valmistelemaan niiden pojan 3-vuotissynttäreitä. Tai siis mähän treffasin eka yhtä keijotarta .
Valmistelut meni ihan nappiin. Tein synttäreille jauhelihapitsaa varten jauhelihan, kaivoin fordelta hiivattoman pohjan ohjeen ja pilkoin kamoja. Tehtiin Kälyn kanssa yhdessä kakku. Se oli kyllä niin saumaton yhteistyökakku että jälkikäteen naurettiin sille
Käly käytti vatkainta, mä heittelin kulhoon kamoja mitkä oltiin yhdessä mitattu valmiiksi. Käly teki ns. painavat hommat ja mä tein tarkkuusjutut. Viimeistelyssä käly hoiti kermaosuuden ja mä koristelun. Kakku oli just pööfekt! Ei liian makea, eikä liian hapan. Ei liian märkä, eikä liian kuiva. Vähän överihän se oli, mutta eipähän loppunut kesken Samoin kaikki muu. Mikään ei loppunut kesken! Lisäksi meillä oli aika lapsiystävällinen "menu". Oli maissinaksuja, poppareita, tikkuvihanneksia, niitä pitsoja (lapset ei kyllä syöneet niitä) ja viinirypäleitä. Käly halusi kokeilla karkitonta ja sipsitöntä vaihtoehtoa. No, popparit ehkä on siinä ja siinä, mutta maustettiin ne muulla kuin suolalla. Kaikki lasten vanhemmat olivat ihan mielissään. Eikä aikuisiltakaan kuulunut mitään napinaa. Tosin en tiedä kehtaako kukaan napista tarjoiluista paikan päällä. Mua itteeni ehkä lämmitti aika paljon se, kun Kälyn yks hyvä kaveri totes että niiden juhlilla on aina niin hyvät tarjoilut että ei tiedä miten niitä voi kehua
Kyllähän se mieltä lämmittää, varsinkin kun mä aina pohdin että miten ihmiset tykkää. Makuasiat on just semmoisia että niissä voi mennä tosi pahasti mönkäänkin.

Nyt mulla on tässä kotonassa yökylässä mun Tuusi. On sekin jo tosi iso tyttö. Katsottiin äsken Vain Elämään uusintaa ja laulettiin yhdessä Apulantaa
Nyt mä pistän sen nukkumaan ja nautin siitä että se on täällä.

Terkkui yöjunasta!
ollaan Suvin kanssa menossa Sodikseen. Just lähdettiin Tampereelta.

Ollaan hengissä.

Vähän on kylmä, näin yöllä. Suvi sanoo "ATSIU", kahdesti.

Tyhmää että on kylmä, mutta se ei kuitenkaan taida kovin suuri yllätys olla kun ootte Sodankylässä.

Ihanaa reissua Kibs ja Suvi

Antti Tuiskun Peto on irti.

Suvi

Katsoin vastikään Agapio Racing Teamin kankeimmat dubbaukset -videota, ja muistelin niitä Digimon-aikoja.

Kuuleeko Eero,
Señoritat huutaa
SÍ por favor.

Tännää tavattu Ritalan Eero ja Korpelan Tommi, Tommi Korpela
Saatettiin flipata, flifliflip.
Laita Haddaway.

Saatiin myös kuvatodisteet. Hähähä.

Tämmööset festarit meillä.

-Kibsuvo7

KIbsuvo7 junassa. Omassa junassa.
No okei, ei oo meijän. On vr:n.

Kibs ei halua kotiin ja suvo7 raapii polveaan. Aivotko sillä on polvessa? Miettii meinaan samalla jotain.
Ehkä Hytönen on syönyt sen.

Mut tiäxte! Yhteiskuva Neil Hardwikin kanssa!! WOOOOT"!! Emmäkestä! Ja se lähti siihen ihan täysillä mukaan.

Kohta nää vammaset ja munmot käy nukkumaan. Päätelkää ite kumpi on kumpaa luokkaa. Vai onko kumpaakaan

Kiitos reissusta Suvi
Olipa pikkasen mahtia!
Naama on edelleen kipeänä nauramisesta.

Kotona mulle on vaan huudettu ja mua on tönitty. Äsken nukkui kissa olkapäätä vasten.

Tänään ei varmaankaan pysty tekemään mitään.

Ihana päästä illalla omaan sänkyyn nukkumaan!

Mun pää on vihdoin ja viimein kääntyny lomamoodiin kahen viikon yrittämisen jälkeen. Ja mistä sen tietää? Koska mun lomat alkaa aina kesäflunssalla ja nyt se on täällä. Onneksi on vasta keskiviikko koska sunnuntaina lähdetään kahen viikon reissuun ja mikään ei oo inhottavampaa ku reissata kipeänä.
Ny vaan sit lepoa. Mutta jestas että mä olenkin väsynyt. Kulunut lapsen eka kouluvuosi oli yhellä sanalla sanottuna paska ja se vei kaikki voimat meikäläisestä.

Kesä ja kärpäset.

Wildis on kyllä lomansa ansainnut.

Mulla ei ala vielä loma. Ja sit kun tää on niin tätä, niin tuntuu ettei tässä kai mitään lomaa osaa tai pitäisi pitääkään, vaikka toisaalta se olisi pirun kovasti tarpeen.

Mullakaan ei ala vielä muutamaan viikkoon loma, olisin kyllä sen tarpeessa. Jäin nimittäin aamulla metron päätepysäkillä vaan seisomaan sinne vaunuun ja tajusin vasta piiiitkän hetken kuluttua, että kaikki muut on jääneet pois ja munkin pitäisi. Ehdin kyllä just pois, enkä joutunut kääntöraiteelle.

No, parempi tämäkin kuin viime viikolla, kun olin niin ajatuksissani, että unohdin leimata kortin ja sit tuli tarkastajat.

Huuh, pieni stressi alkaa iskeä. Meillä on ensi viikolla tuparit. Ei edes kutsuttu kuin murto-osa kavereista, joita paikalle haluttaisiin, mutta kaikki kutsutut ovat tulossa ja paikalle on saapumassa 15 hyvää ystävää. Ahdistaa pitää ryyppäjäiset tuon kokoiselle porukalle. Samalla porukalla ollaan harva se viikonloppu viihteellä, mutta onneksi ollaan aina muualla kuin meillä. Katsotaan mitä tästä tulee. Haluaisin leipoa ja tehdä pikkupurtavaa, mutta tuntuu, että sitä saa tehdä ihan hemmetisti. Boolia harkitsin hetken, mutta hylkäsin ajatuksen, kun ei riitä rahat. Naapuritkin varmasti tykkää, kun porukka ei ole kaikkein hiljaisinta... Puhumattakaan siitä, kun kaikki ravaa koko ajan käytävässä menossa tupakalle.

Naapureille voi laittaa lapun ja kavereille ohjeistaa että tiettyyn kellonaikaan mennessä pitää joko olla hiljaa tai sitten baarissa.
Pikkupurtavaa saa halvallakin. Porkkanaa, kukkakaalia, kurkkua ja joku dippi.
Voit myös kyllä mun mielestä ihan hyvin ohjeistaa että nyyttärimeininki ja omat viinat.
Hyvin se menee

Huomenna alkaa Helsinki Pride. Jännittää ihan sikana miten mä selviän ja miten mun kroppa handlaa. Tokihan mullaon infossa mahdollisuus istua jne, mutta kun ei se aina niin siitäkään tykkää. Selkä.

Jos siis liikut ihan ydinkeskustassa ja haluat tulla moikkaamaan, niin sieltä mut löytää. Lasipalatsilta

Yleensä ennakkoilmoituksena laitettu lappu saa tosiaan naapurit ymmärtäväisiksi. Itsehän olen ollut vain naapurin asemassa noissa tilanteissa. Tosin lapussa voi joskus olla se riski, että naapurit haluavat juhlaan mukaan.

Voimia Kiballe Prideen! Se on kyllä kaiken vaivan arvoinen asiansa puolesta.

Kiitos. Ens viikolla voi olla vähän takki tyhjä, mutta ainahan se on niin kun ison duunin tulokset esitellään ja kaikki on ohi.

Tänään julkistettiin ensimmäinen kansainvälinen Pride-kummi. Ylläripylläri se on Conchita
Me työryhmäläiset kuultiin viikko sitten ja flippasin silloin kyllä ihan hitosti. Vaikeinta oli olla hiljaa.

Eka päivä takana ja mun sietokyky tarvitsee kyllä todella venymistä tän viikon aikana. Tai sitten se oli vaan sitä kun ei ole vielä oikein mitään selkeää rutiinia. Ihmiset tiuskii toisilleen kiireessä, puhuvat toistensa päälle jne. Onneksi mulla oli musakuulokkeet mukana mitä käytin korvatulppina Sanoin vain että nyt mun tarvii sulkea hälinää vähän ulkopuolelle, mutta kuulen kyllä jos mulle puhutaan eikä siinä ole mikään musiikki tms. päällä. Toimiva ratkaisu.

Se mihin mulla itelläni flippaa hermot on kun ihmiset vaan feidaa. Ensin ilmoitetaan että joku asia sopii ja sitten ei vain saavu paikalle
Toisaalta myös se, ettei vastaa mihinkään yhteydenottopyyntöön tms. Okei, jos ei haluakaan tulla, niin ei sitten, mutta voisko siitä edes sanoa ääneen?
Miten tuommoiselle ilmoitetaan nätisti, että hyviin tapoihin kuuluu ilmoittaa yhteydenottojen sadellessa, jos ei pääsekään paikalle ilmoittautumisensa jälkeen.

Mutta nyt on päivä pulkassa. Avajaisissa tuli ihan semisti paskaa niskaan, mutta veikkaan että osa johtuu vaan siitä että mun aistiminen kävi ylikierroksilla ihmismassassa. Tein aika paljon tulkintoja ihmisten ilmeistä (ja kuulluista kommenteista). Toki niihin varmasti vaikutti se mikä itteäkin helposti ärsyttää, eli kun on tungosta ja vain vähän mahdollisuutta liikkua. Mutta kyllä se homostelukin ärsytti, mistä kyllä sitten muutama antoi tulla laidalla
Mutta sou not. Siihen on tavallaan valmistautunutkin.
Toisaalta sitten taas kävin älyttömän hyvän keskustelun Belgialaisen turistin kanssa, jonka mielestä on ihan älytöntä että meille on vasta tulossa tasa-arvoinen avioliittolaki ja että katolinen kirkko on perceestä Mutta se oli hyvä keskustelu.

Junassa mies Ghanasta olisi halunnut mun puhelinnumeron, mutta en jaksanut keskustella sen kanssa mitään.

Nyt syön hyvällä mielin suklaata.

Viikon loma meni hujauksessa!

Oli juhannus ja veneilyä & mökkeilyä, sitten olin ystävän luona yökyläilemässä. Katottiin Imitation Game, käytiin leffassa kattoo Jurassic World (DINOSAURRRS! ), käytiin Flowparkissa kiipeilemässä. Sit suuntasin äidin mökille, siskon kanssa, siellä paljuiltiin ja pelattiin korttia. Kiasmassa kävin kattomassa Robert Mapplethorpen näyttelyn, ja kaljalla duunikaverin kanssa. Käytiin työkavereiden kanssa Escape Roomissa, joka oli ihan SUPERhauskaa Päästiin uloskin vielä. Sitten käytiin keilaamassa yhden ex-duunikaverin 30v synttäreiden "kunniaksi". Sitten oli treffit pikkuliskon kanssa, ja lauantaina Pridet.

Tein enemmän kuin normaalisti neljän viikon lomalla

Viime viikko oli ihan käsittämätön. Alkuviikon hirveä stressi, kova aikataulu ja loppua kohden lisääntyvä kiire saivat mut epäilemään lauantain onnistumista päivä päivältä enemmän. Lauantai onnistui kuitenkin yli odotusten! Kaikki ne ihmiset, kaikki se tunnelma ja meidän upea työryhmä!
Tää homma on ollut mulle tärkeää alusta alkaen, mutta nähdessäni ne ihmiset ja käydessäni mielettömiä keskusteluja se kaikki kirkastui mulle entisestään.

Sitten kaiken keskellä yritän vain pitää itseäni kasassa ja rauhallisena.

Keskiviikkona karonkka. Josko tää mun itkuherkkyys menis siihen mennessä vähän pois

Huhhuh! On ollut kyllä sellainen viikko tai 10 päivää, että voi isäkissan vittu (ja muita paradokseja)! Anteeksi kielenkäyttöni, mutta ihan oikeesti.

Wink to everybody: Jos suunnittelee häitä, yrittää muuttaa, vastaanottaa työttömyyskassan paperille painettua paskaa postiluukun täydeltä, lähettää asuntolainahakemusta pankille yms. yms. niin voi tulla ihan aavistus stressiä ihmiseen.

Ei olla erottu eikä eroamassa, mutta varmaan suhteen heikointa aikaa on eletty. Ehkä se tästä taasen.

Ai niin, en sanonut, että tietokoneen näyttö hajosi ja elettiin 2 päivää ilman jääkaappia ja pakastinta, koska se piti sulattaa. Mutta nyt jääkaappi on toiminnassa, monitori on tilattu, on saatu autopaikka ja mitähän vielä. Lainakoneella kirjoittelen tätä ja tänään emme näe toistemme naamoja, mikä on varmaan tässä vaiheessa huomattavan hyvä juttu.

Tsemppiä ja hyviä hermoja Pascalille! Eiköhän se tosiaan siitä.