Re: Ilmotusta
Lähetetty: Su 05 Kesä 2016 20:21
Veljenpoika täytti 4.
Tehtiin sille vähän tarjottavia kälyn kanssa.
Listalla oli Turtles-kakku (ilman kananmunaa), raparperipiirakka, fetapiirakka, vaniljakastiketta, pitsaa ja siemennäkkäriä. Kälyn sisko teki juustokakun. Juustokakkuun liittyi draamaa ja siitä seurasi riitaa. Sisko teki kiilteen kiireellä ja lisäsi sen liian aikaisin kakun päälle ja se valahti osittain sitten kakun sisälle. Siskon mielestä kakku olisi pitänyt heittää roskiin ja muuta ihmeellistä negailua. Kälyn äiti pistettiin leikkaamaan mansikkoita ja koristelemaan kakku jotenkin. Makuunhan se kiilteen vajoaminen ei vaikuttanu mitenkään. Yritin selittää sitä sille puhelimessa, mutta se vain hoki että hän ei enää ikinä tee mitään Lopulta kaikki meni ihan hyvin ja se siskokin rauhoittui.
Ite tein Turtles-kakun. Tai siis Michelangelo-kakun. En ole aiemmin tehnyt sokerimassasta koko kakun koristeluja, joten vähän jännäkakkaa oli ilmassa. Kävi kuitenkin niin että massaa oli todella, todella hintsusti. Siitä piti kaulia aika ohut että se riitti koko kakkuun. Näin ollen se oli aika hepponen. Ettei sitä voinut hirveästi tökkiä. Koristeltiin perusjutut edellisenä iltana ja jätettiin piirtämällä viimeistely seuraavaan päivään. Aamulla se kuorrute oli todella, todella hepponen. Parissa kohtaa ihan vetinen, koska kakku oli alta kostea. Oli vähän jännä piirrellä kun ei voinut ottaa mistään tukea ja se oli parissa kohtaa ihan suoraan sanottuna lirua. Mutta hyvin se meni! Sain piirrettyä kuviot ihan hyvin, kunhan vain käytin sitä aina välillä jääkaapissa. Sankari oli ihan myyty.
Munattoman kakun teko epäilytti ensin, mutta yhdessä kälyn kanssa saatiin kuitenkin se todella hyvin onnistumaan. Maku oli jännä, mutta kakku oli maukkaampi mitä tavallinen munavaahtokakku. Sokeriakin oli vähemmän!
Jännä kyllä miten jotkut ihmiset pelkää uuden maistelua. Siemennäkkäriä vierastettiin tosi paljon alkuun. Samoin sitä kakkua ja raparperipiirakkaa. Niitä perinteisiä suolaisia tarjottavia kehuttiin vähän ehkä liikaa, eikä meinattu maistaa niitä uusia juttuja. Yksi vieraista jopa kysyi että miksei tehty kananmuna-allergiselle omaa kakkua ja muille "sitä tavallista", perusteilla "kun ne on aina niin hyviä teillä". Joo... No, en kommentoi.
Nyt väsyttää. Paljon. Huomenna töihin. Tuntuu kyllä että ois tarvinnut vapaapäivän
Tehtiin sille vähän tarjottavia kälyn kanssa.
Listalla oli Turtles-kakku (ilman kananmunaa), raparperipiirakka, fetapiirakka, vaniljakastiketta, pitsaa ja siemennäkkäriä. Kälyn sisko teki juustokakun. Juustokakkuun liittyi draamaa ja siitä seurasi riitaa. Sisko teki kiilteen kiireellä ja lisäsi sen liian aikaisin kakun päälle ja se valahti osittain sitten kakun sisälle. Siskon mielestä kakku olisi pitänyt heittää roskiin ja muuta ihmeellistä negailua. Kälyn äiti pistettiin leikkaamaan mansikkoita ja koristelemaan kakku jotenkin. Makuunhan se kiilteen vajoaminen ei vaikuttanu mitenkään. Yritin selittää sitä sille puhelimessa, mutta se vain hoki että hän ei enää ikinä tee mitään Lopulta kaikki meni ihan hyvin ja se siskokin rauhoittui.
Ite tein Turtles-kakun. Tai siis Michelangelo-kakun. En ole aiemmin tehnyt sokerimassasta koko kakun koristeluja, joten vähän jännäkakkaa oli ilmassa. Kävi kuitenkin niin että massaa oli todella, todella hintsusti. Siitä piti kaulia aika ohut että se riitti koko kakkuun. Näin ollen se oli aika hepponen. Ettei sitä voinut hirveästi tökkiä. Koristeltiin perusjutut edellisenä iltana ja jätettiin piirtämällä viimeistely seuraavaan päivään. Aamulla se kuorrute oli todella, todella hepponen. Parissa kohtaa ihan vetinen, koska kakku oli alta kostea. Oli vähän jännä piirrellä kun ei voinut ottaa mistään tukea ja se oli parissa kohtaa ihan suoraan sanottuna lirua. Mutta hyvin se meni! Sain piirrettyä kuviot ihan hyvin, kunhan vain käytin sitä aina välillä jääkaapissa. Sankari oli ihan myyty.
Munattoman kakun teko epäilytti ensin, mutta yhdessä kälyn kanssa saatiin kuitenkin se todella hyvin onnistumaan. Maku oli jännä, mutta kakku oli maukkaampi mitä tavallinen munavaahtokakku. Sokeriakin oli vähemmän!
Jännä kyllä miten jotkut ihmiset pelkää uuden maistelua. Siemennäkkäriä vierastettiin tosi paljon alkuun. Samoin sitä kakkua ja raparperipiirakkaa. Niitä perinteisiä suolaisia tarjottavia kehuttiin vähän ehkä liikaa, eikä meinattu maistaa niitä uusia juttuja. Yksi vieraista jopa kysyi että miksei tehty kananmuna-allergiselle omaa kakkua ja muille "sitä tavallista", perusteilla "kun ne on aina niin hyviä teillä". Joo... No, en kommentoi.
Nyt väsyttää. Paljon. Huomenna töihin. Tuntuu kyllä että ois tarvinnut vapaapäivän