forde.munfoorumi.com

Wildchild kirjoitti:

marenkienkeli kirjoitti:Sain aivotärähdyksen, mutta en pienintäkään mustelmaa.

Tuota aivotärähdystä vähän pelkäsin kun päähän koski vielä illalla aikalailla ja oli huonohko olo. Mutta se meni. Mitä sitä turhaan lääkäriin.

Joo siis, en mäkään lääkäriin mennyt. Ihan itse diagnosoin ja itse menin hyvin varhain nukkumaan nukkuakseni oksetuksen ja näkökenttähäiriöt pois. Vasta nyt, kun lääkäristä puhuit, tajusin, että ehkä lääkärillä olisi ollut fiksua käydä.

Pride 2016.
Olihan se.
Avajaisista tämän päivän puiston siivoamiseen oli aika moista täysin semmoista mitä en osannut odottaa. Pääsin tanssimaan lavatansseissa yhden tanssin, tutustuin hurjaan määrään uusia ihmisiä kunnolla ja ylitin todella paljon omia rajoja. Eilinen puistohengailu oli huippua. Makoiltiin siellä ja höpöteltiin mukavia. Naurettiin ihan pöljinä ja siinäpä se sitten olikin. 30 000 ihmistä ollut eilen kulkueessa ja puistossa! En kestä

Nyt pitäisi sitten laskeutua arkeen ja palata töihin.
Viime viikko oli töissä ihan kamala ja jaksoin sillä Priden voimalla sen koko viikon. Mites mä sen nyt jaksan jos on edelleen samanlaista?

Hop!

Minäkin oon elossa. Muistin salasanani jopa. Kesäkin on jo puolessa. Mutta mitä ilmotettavaa minulla olisi?

Nooooooh. Vilimivestarit oli kivat, näin keijoja! Se oli mukavaa se!
Kesäloman eka osa on kohta. Käyn Virossa. Huima maailmanmatkaaja!
Oon sinkula. Se on ajoittain ihan kivvaa. Koirat voi hyvin ja laiskasti. Sekin on kivvaa.
Niin. Ja oon laihtunu 24 kiloa kohta kahessa vuojessa. Aluksi ihan tarkotuksella, mutta sitten ihan
vaan vahingossa niin palijon.

Pääpiirteittäin on siis ihan kivvaa nähtävästi. Ja tet oletta täällä! Jei!

Täällähän me

Keijoja hengasi teidän kylällä ja ihmetteli vilimejä! Kummallisia tyyppejä.

Mä en ilmoita muuta itestäni ku että oon kyllä yhen sortin tyhymäke.
Aattelin että kiva silleen että noi Pride-jutut vähäksi aikaa rauhottuu ja sitten huomasin sanovani että voin hoitaa nyt syyskuuhun asti niiden verkkokauppaa
MITÄ HELEVETTIÄ KIBS NYT OIKEESTI!!

Oli hauska nähdä Muutsia!

Mä ilmoitan, että kyllä Suomen kesä on hankala. Helposti tulee olo, että missaanko nyt jotain, jos en ole keksinyt miten nauttia siitä täysillä. Tänään kävin vähän kävelemässä kaupungilla ja istumassa jokirannassa lukemassa, mutta tulin tunnin päästä pois, kun oli nälkä ja väsyttää, koska mulla on vieläkin semiflunssa ja hirveä yskä. Nyt sitten kuitenkin tuntuu, että olisi pitänyt olla vielä pidempään tai miksi en ole terassilla tai festareilla tai jossain. Kun mitä jos kesä loppuukin! Niin kuin pian käy!

No, toisaalta oon kotona parvekkeella ja mulla oli graavilohta salaatin kanssa ja nyt on jäätelöä ja mansikoita.

Kesä on myös hankala, koska haluaisin tehdä suunnitelmia ja lyödä niitä lukkoon. Mulla on paljon kaikkea, mitä haluaisin tehdä, mutta osa niistä riippuu muiden aikatauluista, joten pitää vaan odotella, enkä osaa itsekään päättää mitään. Ja toisaalta haluaisin hirveästi johonkin ulkomaille.

Tulin kertomaan että pakahdun
Vähän jännittää välillä että tipahdanko mä kohta helvetin korkealta, mutta sitten tulee se varmuus että on vain luotettava tähän hetkeen.
Jos tipahdus tulee, niin se tulee sitten kun on sen aika.

En koskaan uskonut että mikään voi olla näin... tämmöistä!

Ei mulla muuta.

Jos puhuu melkeen kolme tuntia puhelimessa ja valvoo samalla lähes yhteen asti yöllä, niin aamulla väsyttää ihan saaaaaaatanasti


Hyvää työpäivää mulle.

Ja muille muuten vaan hyvää päivää!

Toi tiistai meni vähän ohi
Istuin kotona ja virkkasin pysyäkseni hereillä.
Mikä kannatti, koska nyt se tuotos pitää enää pestä

Eilen olin mutsilassa. Käly soitti ja lähes itki puhelimeen ja aikani asioita ihmetelleeni totesin vain "paskaako me tässä vatvotaan, soitan kohta takas" ja soitin meidän äitille. Niiden lapset oli siellä ja mutsi oli soittanut että sillä on illalla meno eikä voi ottaa niitä kaikkia lapsia mukaan. Soitin äitille "muka" muuta ja kysyin että mitä se tekee. Toin esiin tän ehdotuksen että menisin sinne leikkimään lapsilla ja äiti keksi siinä sitten ite että sittenhän hän pääsee sinne menoonsa ilman lapsia Sori, saatoin manipuloida vähän.
Menin sinne, jäätiin leikkimään ja hetken perästä äiti soittaa että sen auto hajos Meni melkeen kaks tuntia että pääsin kotiin. Mulla lapsillahan nyt meni vaan hyvin, mutta mutsi oli ihan hermorauniona

Tänään nään yhtä ystävää pitkästä aikaa ja teen vapaaehtoishommia.
Toi Priden verkkokauppa mitä pyöritän nyt vielä hetken on lähtenyt aika hyvin käyntiin ja menen tekemään ensimmäiset postitukset

Ihanan rentoutunut olo. Olen siis lomalla. Ei ollut vaikea päästä lomatunnelmaan heti ensi sekunnista kun astuin ulos työpaikan ovesta. Mulla oli reppu selässä ja suuntana asema ja kesäinen Turku ja Ruisrock. Muutama päivä Turussa ja sitten tulin kotiin lepäämään. Täällä olen nähnyt paljon kavereita ja ihanaa miestä . Huomenna matka jatkuu Savonlinnaan ja mökkeilemään. En malta olla siellä koko ensi viikkoa, että kerkee täällä nähdä ihmisiä. Tai ihmistä . Pientä miinusta kesäflunssasta, jonka sain pari päivää sitten, mutta yritän olla välittämättä siitä vaikka kurkkuun koskee ja yskittää.

Elämä on just nyt aika kivaa .

Loma.

[X] Työsähköpostit ja viestimet poistettu puhelimesta
[ ] Laukku pakattu
[X] Interrail-lippu hallussa
[X] Eka etappi tiedossa (München-Innsbruck)
[X] Festarilippu printattu

Kolme viikkoa ilman työhuolia! \o/

Eilinen oli todella jännä päivä

Töiden jälkeen menin verkkokauppahommia hoitamaan, mutta siellä ei ollut netti päällä ja multa kärähti käpy ihan saman tein. Tai siis. Koska ton homman teossa netti on tosi oleellinen ja sen sivuston käyttö jollain kännykällä oli ihan mahotonta, niin siksi paloi käpy. Siinä aikani riehuin Tyypälle ja lopulta hän ehdotti että josko hän siellä toisessa päässä hoitaisi ne nettihommat sen mukaan mitä mä selostaisin että pitää tehdä.
Näin tehtiin, sain hommat ajoissa hoidettua ja samalla vähän höpöteltyä ( ).

Akupunktio oli seuraavaksi. Päätin etukäteen että tällä kertaa en kiroile neulojen laiton aikana. No en kiroillut. Itkin. Paljon. Muutama piste oli ihan saatanan kipeä. Siis niin kipeä, ettei löydy sille sanoja. Neulat oli tuolla alaselässä ja jaloissa. Itkin niin että vaan huusin suoraa huutoa neulojen osuessa pariin pisteeseen. Huutaminen ei auttanut mitään, mutta se vain lähti.

Akupunktion jälkeen mua heikotti ja oksetti. Voimat lähti ihan täysin, enkä saanut pidettyä edes vesilasia käsissä. Itkin sikiöasennossa siinä ja mietin että mitä helevettiä täällä tapahtuu

Junamatka kotiin oli aika... jännä.

Tänään olen päivän nukkunut, makoillut sohvalla ja koomannut. Ihan kauheeta! Siis olo on ihan kauhea.
Kuitenkin alitajunnassa tiedän että olo ei ole pysyvä, vaan tämä helpottaa. Toivon että helpottaa maanantaihin mennessä
Särkevät jalkapohjat on aika iso osa tätä ettei voi kauheasti kävelläkään.

Menkää akupunktioon ystävät. Se on kivaa, ne sanoo

Alpit

Oma koti.

Kahen viikon reissailun jälkeen omaa kotia osaa taas arvostaa ihan erillä tavalla. Vaikka ei reissun aikana vierailtu ns. tuntemattomien luona, ei toisten luona yöpyessä voi silti käyttäytyä kuten ehkä haluaisi. Mutta kerran-pari vuodessa sen kestää.

Mitäs nyt?

No niin, just kun oon valitellut, että baarit ahdistaa mua, niin olin sitten eilen ihan pitkän kaavan mukaan baarissa. (En tosin muista, milloin olisin ollut viimeksi Helsingin keskustan baarissa. )
Käytiin parin kaverin kanssa laulamassa karaokea. Täytyy myöntää, että oma ajatukseni oli käydä laulamassa selvinpäin ja lähteä pois ennen kuin isoja porukoita alkaa tulemaan sinne pieneen karaokebaariin. Siellä oli loppujen lopuksi sen verran hyvä meininki, että lähdettiin sitten vasta pois, kun omaan biisiin jonotusaika alkoi olla kahden tunnin luokkaa. Illan mittaan ei oikeastaan ollut kovinkaan huonoja känniörvellyslaulajia, mutta aivan ihana, kannustava meininki. Itseäni pikkaisen vaan hermostutti se, että viimeisen laulamani biisin aikana jäi edestakaisin ravaavien ihmisten "jalkoihin" ahtaassa baarissa, kun siellä ei ollut mitään kunnon "esiintymisaluetta".
Illan parhaat:
- Madafakin darra alkuillasta erään sedän laulamana. Sedällä ei ollut yhtään rytmitajua, eikä pahemmin ääntäkään, mutta biisi vedettiin niin tunteella ja muuvssien kanssa, että meitä nauratti niin paljon, että vedet tulivat silmistä. Ihana setä!
- punk-täti, joka veti niin asenteella Anarchy in the U.K:n ja Sex Pistolsin/Sid Viciousin My Wayn. Vähän "kevyemmätkin" biisit vedettiin ihan täysillä samalla punk-tyylillä. Lisäksi tämä sama täti oli ihan fiiliksissä kun olin laulanut Hectorin Monofilharmoonikon
- suunnilleen punk-tädin ikäinen täti, joka lauloi ihan järjettömän kauniisti mm. Paula Koivuniemeä, niin että alkoi itkettää. Tämä samainen täti vaikutti aivan ihanalta ihmiseltä.
- nuorehko mies, joka lauloi hevimpää matskua. Ihan mieletön laulaja!
- Juotiin jonkun random-tyypin kanssa skumppaa. Melko erikoinen tyyppi, mutta hauska. Saa nähdä, tavataanko häntä enää

Karaoken jälkeen jatkettiin toiseen baariin, jossa soitettiin pelkkää 1950-1960 -luvun musaa (eivät olleet kovin tunnettuja biisejä, tiesin itse niistä vain murto-osan). Jännää, miten tuontyyppinen musa saa mut aina niin hyvälle tuulelle, kertaakaan ei ärsyttänyt.

Sain nukuttua kuitenkin sen verran hyvin, että ei ollut yhtään huono olo. Tunnin päästä heräämisestä olin jo kaupassa ostamassa kokista, koska sitä, tai mitään muutakaan limua ei ollut kotona yhtään. Mietin ensin, että olisi jopa voinut tänään lähteä jonnekin, vaikka museoon tai leffaan, mutta jäinkin kotiin sohvalle katsomaan Kummeleita. Kai se on hyvä välillä olla tekemättä mitään.

Mutta en tosiaan muista, milloin viimeksi olisi ollut noin hauskaa baarissa.

Ylläripylläri piipahdin theian ja Vauven luona.
Vauve on hyvinkin söpö! Saatoin vähän irvistellä sille ja yrittää saada sen puhumaan englantia. Ei ruvennu!

Itkun tullen sain laulettua osan "minne ovat yksisarviset kadonneet" -biisistä. Soli theian vika että repesin
Mutta joko se laulu tai meidän nauraminen auttoi itkuun! Haha! Älä koskaan aliarvioi yksisarvisten voimaa

Olipa kivaa

On se jännä, että vaikka olisi kuinka pitkä kesäloma, niin aina tulevat ne "Kaikki kouluun!" -mainokset.

Tuli nyt ainakin pari reissua vielä tähän loppukesään, kun mun mielestä on tylsääkin ollut. Tämmöstä on tullut tehtyä tähän asti.

-treenattua enemmän kuin suunnilleen koskaan
-kuunneltua Juicea
-pelattua shakkia
-katsottua Bondeja
-EM-jalkapallo + tarrat
-Pärnu nähty

Aiemmat L-S:n kelailut kesän mitä jos -luonteesta tuntuvat hyvin tosilta. Tavallaan aika menee hukkaan eikä tiedä, mitä tekisi ja olisiko hyvä, jos vaan olisi jne. No, kohtahan tätä ongelmaa ei enää ole!

Vuosikyselyn kohtaan "Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?" vastaan: Juovani olutta.

Saku Originaal maksaa sellaisen 2,90-3,50 virolaisissa ravintoloissa. Aika halpaa.

Kirjallisuutta olen kyllä lukenut aika paljon. Dekkareita on ollut useita, Madventuresin self-helpkin seassa. Veera Niemisen Avioliittosimulaattori on ollut kesän riemukkain löytö! Suosittelen.

Moikka junasta.
Just lähdettiin Tampereelta ja oon jo vähän sitä mieltä että loppuis jo. Jalka särkee, koska en saa sitä kunnolla suoraksi, mutta semmosta se on. Kyllä mä jossain kohtaa saan.

Tänään aamulla ajattelin hassuja junassa. Mietin kuolemaa ja omaa suhdettani siihen. Mähän en oo ikinä oikein pelännyt kuolemaa ja mulle kuolleet on vaan kehoja, joiden henki on mennyt eteenpäin. Tyhjiä auton koreja, jotka pitää huolehtia eteenpäin.
Kuolemaan liittyy paljon pelkoja ja ajatuksia, mutta en ole koskaan oppinut niitä. Surun koen olevan osa luopumisen tuskaa ja ikävää, joka joillain helpottaa ja joillain ei.
Joillekin kuolema tulee yllättäen ja surijoiden näkökulmasta liian varhain, mutta pyöritellessäni näitä ajatuksia aamulla käännyin sille kannalle, että kuolema tulee kun sen ihmisen elämä on valmis.
Tietenkään yhdenkään suremaan jäävän mielestä näin ei ole, ei varsinkaan kun kuolee lapsia tai tapahtuu onnettomuuksia ja esimerkkejä on vaikka miten. Mutta silti ajattelen että tässä elämässä suoritetut sopimukset on saatu valmiiksi ja on aika siirtyä eteenpäin. Kuolema myös opettaa meille, jotka jäämme suremaan asioita. Surukin on eräänlainen kriisi.

Tiedän jankuttavani ja puhuvani samasta teemasta, mutta kun kaikki liittyy kaikkeen, niin aina lopulta päädyn niihin samoihin lopputulemiin

Jännä. Mä en ajattele, että kuolema tulee vasta, kun elämä on valmis. Se tulee, kun on liian sairas tai keho ei kestä siihen kohdistuvaa traumaa (onnettomuus tai vaikka särkynyt sydän tms)

Toisaalta en ajattele myöskään henkiä tai sieluja tms. Hieman lohdutonta on ajatella, että elämä vain loppuu mutta niin se mun mielestä menee. Muistot ihmisestä jäävät, kunnes ei ole ketään muistamassa mutta silloinhan ei ole ketään moisesta välittämässäkään.

Suru on ihmiselle todella iso kriisi. Toivoisin osaavani suhtautua siihen paremmin. Surevan ihmisen läsnäollessa usein hieman vaivaannun, kun en keksi lohduttavaa sanomista. Varmaan monille käy näin.

Em

What she said.

Tänään pitäis lähteä Oulusta kotiin
En halua. En vaan halua.


Silti, huomenna töihin.

Eilen juotiin skumppaa, syötiin pitsaa ja kakkua. Piti mennä kuuntelemaan livemusiikkia, mutta siinäpä oli pari muuttujaa
Ei menty.
Päädyttiin puistoilemaan, ottamaan valokuvia, pelaamaan huijauskorttipeliä ja uimaan! Uimaan kahdelta yöllä Olipa ihan pikkasen ihanaa uida meressä
Yhdessä kohtaa iltaa oli vähän humalahkossa olossa, mutta se meni ohi! Saatane! Sormia napauttamalla lähti hiprakka pois mun päästä. Miten se on mahdollista?

Ens viikolla voi olla henkisiä vieroitusoireita

Kesän ilo ja ihme...pistävät ja purevat ötökät. Arvatkaa montako niiden aiheuttamaa pattia mulla on? No, itse pääsin laskuissani 40:een. Osa saattoi jäädä laskuista. Hirveä kutina.

Mua kutsuttiin tänään suvakkihuoraksi.
Meidän äidillä.
Mun isäpuolen toimesta.

Se luki kännykällä viestistä että jossain Tukholmassa on pommitettu syyrialaista urheiluseuraa ja oli sitä mieltä että se on oikein. Tilanteessa oltiin ulkona ja siinä oli lapsia lähellä. En pystynyt mitenkään olla hiljaa. Totesin että on todella sairasta tehdä jotain URHEILUSEURAA vastaan tollasta, että en ymmärrä ihmisiä joiden mielestä väkivalta on ratkaisu. Isäpuoli veti samantien esiin sen "rättipää"-kortin, että menkööt kotiinsa ni ei sitten räjähtele missään. Oli pakko kysyä että luuleeko se todella että joku rajojen sulkeminen on ratkaisu, kun tällä hetkellä maailmalla käydään sotaa ja tää isiksen juttu on nimenomaan sitä että saadaan ihmiset kääntymään PAKOLAISIA vastaan. Siitä tuli ihan hillittön tappelu, missä tuijotin mun isäpuolta suoraan silmiin, hengitin rauhallisesti ja torppasin sen kaikki argumentit että maahanmuuttajat on syyllisiä tähän tän hetken tilanteeseen. Käskin sitä menemään ite sinne Syyriaan näyttämään mallia miten siellä voi sivulliset, naiset ja lapset elää ja että mv-julkaisuissa ei oo faktaa ollenkaan ja että vaan vähä-älyiset ja sivistymättömät moukat uskoo siihen. Silloin napsahti. "SINÄKIN OOT VAAN TOMMONEN HELVETIN SUVAKKIHUORA!".
Sain sanottua että mielelläni, jos vastassa on rasisti. Mun sisko oli pitkään pyytänyt että lopetan.
En tajua.
En saatanassa tajua että miten mun ois pitänyt kuunnella sitä solvausten ja muiden määrää ja antaa lasten tulla tietoiseksi että noin voi puhua. Lisäksi se, että muut vaan räplää kännykkää vieressä teki todella pahaa.

Tän jälkeen istuin siinä hetken kunnes poistuin vessaan itkemään.
Yritin rauhoittua, mutta tärisin vaan ja itkin.

Onneksi Tyyppä soitti mulle vähän sen jälkeen. En oikeastaan sillekään kyennyt ku itkemään puhelimeen.
Onneksi se on niin ihana

Mutsi heitti mut himaan illalla.
Se yritti kai pyytää jotenkin anteeksi isäpuolen puolesta, mutta kävin sen kanssa sitten keskustelun missä tein selväksi että mun ei tarvitse sietää tommosta enää ikinä. Että ei auta. En aio tuhlata mun energiaa ja elämää siihen, että käyn jossain missä väkivalta on ratkaisu ja toisten ihmisten pommittamista pidetään hyvänä läppänä ja oikeutettuna tekona. Mutsi nieleskeli ja yritti selittää että sitä ja tätä tai tota, mutta sain senkin jotenkin puhumaan ohi suunsa. Että ei sitä isäpuolta kannata ärsyttää. Kysyin pitäiskö mun sitten vaan hymistellä kun toinen jauhaa pelkoa ja rasismia ympäriinsä. Että saatana lapset saa sen vaikutelman että kaikki hyväksyy sen. Että EI! Ei rasismille, ei väkivallalle ja ei todellakaan tommoselle paskalle. Eikä se, että mun syy ois että hän ei pysty keskustelemaan.


Jatkan joululoman suunnittelua Ouluun.
Saatana.

Huh, Aika uskomattomalta kuulostaa. Hienoa, että kuitenkin puolustit kantaasi ja heikompia.

Ja sori nyt vaan, mut vtu mikä dille se sun isäpuolesi.

Kibs.

Joo, eivät kaikki pakolaiset ole hädänalaisia. Kyllä mä sen ymmärrän. Toki siis suurin osa on. Vaikka olisi kaikki systeemin väärinkäyttäjät koottu yksistään paikalle, ei pommitus olisi koskaan ok. Toki kaikesta saa vitsailla, mutta ei lasten kuullen. (Eikä ole ok sanoa "vitsi, vitsi" kun on oikeasti on puhunut loukkaavia asioita.)

Raivostuttavaa.

On ero vitsaileeko vitsinä, vaiko sillä että on hauskaa kun johonkuhun sattuu. Tai vahingoniloisesti, että ehe ehe oisko kannattanut jäädä kotiin -tyylisesti. Ja jostain pakolaisuudesta

Em, vttu mikä dille. Nimenomaan.

Menetin tämän seurauksena yöunet aika tehokkaasti ja koko päivän on vaan itkettänyt.
Vaikka yritän olla kuin ei mitään, se sana kaikuu mun päässä.