Lumikki75 kirjoitti:Kibaya kirjoitti:Mähän en oo ikinä oikein pelännyt kuolemaa ja mulle kuolleet on vaan kehoja, joiden henki on mennyt eteenpäin. Tyhjiä auton koreja, jotka pitää huolehtia eteenpäin.
Mukava tietää, että joku muukin ajattelee näin! Mun äiti kuoli kohta kaksi vuotta sitten, ja sisko piti mua pitkän aikaa suunnilleen täysin sydämettömänä p*skana, kun erehdyin toteamaan sille, että mulle on ihan sama miten hautaaminen hoidetaan, koska se ruumis ei ole enää se ihminen, vaan pelkkä kuori. Muutenkin hautajaiset on musta ihan tarpeetonta itsensä kiduttamista. Mennään jonnekin paikkaan yhdessä itkemään sitä kuollutta ja viettämään yleisesti ihan hemmetin hirveä päivä. Mitä hyötyä siitä on?
Tähän ajattelutapaan vaikuttaa varmasti aika suoraan se, mitä uskoo kuoleman jälkeen tapahtuvan. Mä uskon, että se oli sitten siinä eikä se kuollut ole missään "pilven reunalla" katselemassa, mitä me tehdään. Se on kuollut. Piste.
Mä olen jotenkin aina nähnyt kuoleman vain siirtymänä eteenpäin. Ehkä just se, että mä uskon siihen että tulee seuraava elämä ja että parasta on kun se henki vaan menee eteenpäin. Lähtökohtaisesti ei munkaan ajatusmaailmassa kukaan jää mihin kattelemaan että mitä ne läheiset tekee. Sitä pitää mennä sinne valoon, eikä jäädä tänne kekkuloimaan
Ehkä just se, että ne kuolleet on menneet eteenpäin tuo esiin vaan sen, että keho on vain keho, ei muuta. Eikä sille keholle ole väliä enää että mitä tapahtuu, eikä itseasiassa sille kuolleellekaan. Lähtökohtaisesti.
Mä haluan että mun hautajaiset on bileet. Ei mikään ikävän ja kaipauksen täyteinen itkujuhla, vaan että niissä bileissä on hyvää ruokaa ja juhlitaan sitä mimmoinen elämä mulla on ollut. Hyväksytään suru, mutta ei pidetä mitään "se oli niin ihana ihminen"-puheita. Toinen vaihtoehto on, että ei mitään hautajaisia. Ei mitään missä pönötetään. Tokihan mulle se ei siinä kuoleman vaiheessa kuulu, mutta jos ajatellaan että hautajaiset on viimeiset jäähyväiset ja tapa kunnioittaa vainajaa, niin mun kohdalla se että siellä soisi musiikki ja jengi tanssisi on paljon parempi vaihtoehto kuin voileipäkakkua mustissa pöydän ympärillä.
Just ne mitä marski sanoi, muistellaan sitä että mimmoista oli ja toivottavasti nauretaan. Vois katsoa vaikka sen Ihmebantun sketsin siitä hautahuutajasta
Pascal Lemoix kirjoitti:Tuohon Kiba vs. isäpuoli -hommaan voin sanoa, että olen aikanani oman annokseni keskusteluita käynyt sinne asti, että on pitänyt mennä illalla sivummalle ja vierittää ne kyyneleet katseiden ulottumattomissa.
Nykyään mä aika lailla varmaksi tiedän, että ihmisten mielipiteitä ei saa vaihdettua ja siinä rikkoo vain itsensä. Sitten on silleen jännästi, että on ihmiset ja on mielipiteet. Että tietyt sukulaiset, jopa lähisukulaiset voivat olla ihan käsittämätöntä mieltä jostakin, vaikka ne on itseäkin kasvattaneet ja olleet luomassa niitä olosuhteita, että ajattelee itse.
On vaatinut aika paljon töitä koko tää asia nyt. Olenhan mä tiennyt että ei niitä mielipiteitä saa vaihdettua, mutten uskonut että koen tuollaista henkilökohtaista hyökkäystä koskaan omien mielipiteideni vuoksi. Tai olen tiedostanut riskin, mutta silti se tuli shokkina. Se oli niin suora hyökkäys.
En riko enää. En mene sinne. Parempi näin.