Sivu 178/203

Re: Ilmotusta

ViestiLähetetty: Pe 29 Heinä 2016 20:15
Kirjoittaja L-S
Mun piti tulla ilmoittamaan ihan muita asioita mutta vieläkin tekee pahaa lukea uudestaan tota Kibsin juttua. :( :paijaus: Hienoa tosiaan, että joku sentään uskaltaa sanoa idiooteille vastaan, vaikka siitä saakin sitten tietysti itselleenkin kurjan olon. :(


No, ilmoitan kuitenkin, että olen viettänyt tänä kesänä lyhyehköä kesälomaa ja vähän tipoittain (niin että välillä pari päivää töitä ja sitten taas lomaa), mutta huh että on ollut kiirettä! :keijo: Olen matkustellut kotimaassa ympäriinsä ja käynyt erilaisissa taidenäyttelyissä sekä tapaamassa sukulaisia ja kavereita (keijojakin useita, jee!). Verrattuna normiarkeen ja omaan perushiljaiseen "elämääni" (jota ei ole) jopa hillitön määrä ihmisiä. :keijo: Huomenna vielä yhdet lastenkutsut, sitten alkaneekin taas hiljaisempi jakso. :P

Re: Ilmotusta

ViestiLähetetty: Pe 29 Heinä 2016 21:12
Kirjoittaja Kibaya
L-S kirjoitti:Mun piti tulla ilmoittamaan ihan muita asioita mutta vieläkin tekee pahaa lukea uudestaan tota Kibsin juttua. :( :paijaus: Hienoa tosiaan, että joku sentään uskaltaa sanoa idiooteille vastaan, vaikka siitä saakin sitten tietysti itselleenkin kurjan olon. :(


Mä rupean olemaan sen pahan olon yläpuolella. Tärinä ja vapina on helpottanut. Ei ahdistakaan, mutta vähän vituttaa toi ihmisten touhu. Siis sekä ton isäpuolen, että sisarusten. Mutta nou kän duu :sori: Pitää vaan pysyä erossa. Tyypän kanssa tehtiin diili, että hän ei eksy polttamaan hermojaan fb:n paskoihin keskusteluihin/keskustelupalstoille ja mä en mee meidän mutsille. :keijo:

Ressiä se kuitenkin löi niin että tänään nukahdin päikkäreille, nukuin kaks tuntia ja herätessä oli eka varma että myöhästyn töistä, sitten että en myöhästykään kun on lauantai ja kelloa katsoessa olin että WTF ja olikin perjantai-ilta! :pönde:

Mutta tähän liittyen.
Iltapulujutussa oli että MV-julkaisu ois suljettu!! Toivon että myös se niiden fb suljettaisiin! En ole halunnut sotkea omaa fb:täni siihen että vierailisin katsomassa miten sille on käynyt. Tuskin mitenkään, koska fb on fb :epäilevä:

Re: Ilmotusta

ViestiLähetetty: La 30 Heinä 2016 09:56
Kirjoittaja Emilia
Mun mielestä on yksi hienoimmista ideoista ikinä toivoa häälahjaksi kakkuja ja esityksiä. :D

Jää nähtäväksi pääseekö Pomppiksen mansikkakermakakku ehjänä perille asti.

Re: Ilmotusta

ViestiLähetetty: Su 31 Heinä 2016 14:18
Kirjoittaja Kibaya
Huomenna alkaa elokuu :epäilevä:
Mulle se on aina kuukausi kun on ihan hitosti kaikkea ja sitten loppupuolella synttäreitä. Kaikilla.
Jotenkin tänä vuonna olen toivonut kesän kestävän ja jatkuvan. Toivonut semmoista ikuista kesää. Just vastahan oli kesäkuu ja intoiltiin Sodiksesta ja Pride ja huhhuh ja vaikka mitä.
Elokuu on vielä kesäkuukausi (en suostu sanomaan itseäni syksyn lapseksi :epäilevä: ), mutta kesän valo rupeaa hiipumaan. Pimeys tulee ja sen hyväksyminen tekee kipeetä.

Aion kyllä nauttia elokuusta, sillä siellä on kaikkea kivaakin.
Yritän olla keskittymättä siihen musertavuuteen syksystä.

Täällä oli tänään ukkonen ja pelkäsin sitä pitkästä aikaa enemmän kuin mitään. Sain paniikkikohtauksen talon tärinästä ja olin lopulta tilassa missä pyörrytti, sattui ja oli vaikea hengittää. Sain pidettyä itseni jotenkuten kasassa ja nyt on ihan voimaton olo. Olin suunnitellut tälle päivälle asioita, mutta ei musta ole niitä toteuttamaan. :epäilevä:
Edelleen vähän jännitän tuleeko niitä ukkosia lisää. Toivottavasti ei.

Re: Ilmotusta

ViestiLähetetty: Ma 01 Elo 2016 16:15
Kirjoittaja Lumikki75
Kibaya kirjoitti:Mähän en oo ikinä oikein pelännyt kuolemaa ja mulle kuolleet on vaan kehoja, joiden henki on mennyt eteenpäin. Tyhjiä auton koreja, jotka pitää huolehtia eteenpäin.

Mukava tietää, että joku muukin ajattelee näin! Mun äiti kuoli kohta kaksi vuotta sitten, ja sisko piti mua pitkän aikaa suunnilleen täysin sydämettömänä p*skana, kun erehdyin toteamaan sille, että mulle on ihan sama miten hautaaminen hoidetaan, koska se ruumis ei ole enää se ihminen, vaan pelkkä kuori. Muutenkin hautajaiset on musta ihan tarpeetonta itsensä kiduttamista. Mennään jonnekin paikkaan yhdessä itkemään sitä kuollutta ja viettämään yleisesti ihan hemmetin hirveä päivä. Mitä hyötyä siitä on?

Tähän ajattelutapaan vaikuttaa varmasti aika suoraan se, mitä uskoo kuoleman jälkeen tapahtuvan. Mä uskon, että se oli sitten siinä eikä se kuollut ole missään "pilven reunalla" katselemassa, mitä me tehdään. Se on kuollut. Piste.

Re: Ilmotusta

ViestiLähetetty: Ma 01 Elo 2016 17:29
Kirjoittaja Pascal Lemoix
Tuohon Kiba vs. isäpuoli -hommaan voin sanoa, että olen aikanani oman annokseni keskusteluita käynyt sinne asti, että on pitänyt mennä illalla sivummalle ja vierittää ne kyyneleet katseiden ulottumattomissa.

Nykyään mä aika lailla varmaksi tiedän, että ihmisten mielipiteitä ei saa vaihdettua ja siinä rikkoo vain itsensä. Sitten on silleen jännästi, että on ihmiset ja on mielipiteet. Että tietyt sukulaiset, jopa lähisukulaiset voivat olla ihan käsittämätöntä mieltä jostakin, vaikka ne on itseäkin kasvattaneet ja olleet luomassa niitä olosuhteita, että ajattelee itse. :viileä:

Yksi kaveri, joka on radikalisoitunut jo Perussuomalaisistakin pidemmälle on välillä sellaisella tuulella, että keskustelu on mahdotonta. Sitten täytyy odottaa, että muutama päällimmäinen ajatus EU:n loputtomasta paskuudesta on tullut höyrynä ulos ja sitten saatetaan mennä ihan taas ns. normaaleihin tunnelmiin.

Joskus aikanaan olen tiettyjen ihmisten Linkola-intoiluihin alkanut vain inttää, että "kaikki pitäisi tappaa, keksitkö yhtään ongelmaa, joka ei ratkea, jos vain kaikki tapetaan" :virne: Mutta se on aika kauhea vaihe väittelijälle.

Re: Ilmotusta

ViestiLähetetty: Ma 01 Elo 2016 17:34
Kirjoittaja marenkienkeli
Lumikki75 kirjoitti:Muutenkin hautajaiset on musta ihan tarpeetonta itsensä kiduttamista. Mennään jonnekin paikkaan yhdessä itkemään sitä kuollutta ja viettämään yleisesti ihan hemmetin hirveä päivä. Mitä hyötyä siitä on?

Riippuu tietysti hautajaisista, mutta erityisesti, kun kuolema on odotettu - melkein jopa toivottu - hautajaiset voivat olla hyvinkin kaunis tilaisuus, jossa itkun lisäksi nauretaan vainajaa muistellessa. Esimerkiksi mummani siunaustilaisuus oli hyvin lämminhenkinen ja kaunis tilaisuus. Mun mielestä oli ihanaa muistella mummaa muiden kanssa. Toki erillinen uurnanlaskutilaisuus oli itkuisempi, mutta en minä sitäkään missään nimessä hirveänä pidä.

En mä oo koskaan kokenut hautajaisia, joissa olen ollut, kovinkaan surullisina tilaisuuksina. Saati sitten, että ne olisivat jollain tavalla hirveitä tapahtumia.

Re: Ilmotusta

ViestiLähetetty: Ma 01 Elo 2016 18:04
Kirjoittaja Kibaya
Lumikki75 kirjoitti:
Kibaya kirjoitti:Mähän en oo ikinä oikein pelännyt kuolemaa ja mulle kuolleet on vaan kehoja, joiden henki on mennyt eteenpäin. Tyhjiä auton koreja, jotka pitää huolehtia eteenpäin.

Mukava tietää, että joku muukin ajattelee näin! Mun äiti kuoli kohta kaksi vuotta sitten, ja sisko piti mua pitkän aikaa suunnilleen täysin sydämettömänä p*skana, kun erehdyin toteamaan sille, että mulle on ihan sama miten hautaaminen hoidetaan, koska se ruumis ei ole enää se ihminen, vaan pelkkä kuori. Muutenkin hautajaiset on musta ihan tarpeetonta itsensä kiduttamista. Mennään jonnekin paikkaan yhdessä itkemään sitä kuollutta ja viettämään yleisesti ihan hemmetin hirveä päivä. Mitä hyötyä siitä on?

Tähän ajattelutapaan vaikuttaa varmasti aika suoraan se, mitä uskoo kuoleman jälkeen tapahtuvan. Mä uskon, että se oli sitten siinä eikä se kuollut ole missään "pilven reunalla" katselemassa, mitä me tehdään. Se on kuollut. Piste.


Mä olen jotenkin aina nähnyt kuoleman vain siirtymänä eteenpäin. Ehkä just se, että mä uskon siihen että tulee seuraava elämä ja että parasta on kun se henki vaan menee eteenpäin. Lähtökohtaisesti ei munkaan ajatusmaailmassa kukaan jää mihin kattelemaan että mitä ne läheiset tekee. Sitä pitää mennä sinne valoon, eikä jäädä tänne kekkuloimaan :keijo: Ehkä just se, että ne kuolleet on menneet eteenpäin tuo esiin vaan sen, että keho on vain keho, ei muuta. Eikä sille keholle ole väliä enää että mitä tapahtuu, eikä itseasiassa sille kuolleellekaan. Lähtökohtaisesti.

Mä haluan että mun hautajaiset on bileet. Ei mikään ikävän ja kaipauksen täyteinen itkujuhla, vaan että niissä bileissä on hyvää ruokaa ja juhlitaan sitä mimmoinen elämä mulla on ollut. Hyväksytään suru, mutta ei pidetä mitään "se oli niin ihana ihminen"-puheita. Toinen vaihtoehto on, että ei mitään hautajaisia. Ei mitään missä pönötetään. Tokihan mulle se ei siinä kuoleman vaiheessa kuulu, mutta jos ajatellaan että hautajaiset on viimeiset jäähyväiset ja tapa kunnioittaa vainajaa, niin mun kohdalla se että siellä soisi musiikki ja jengi tanssisi on paljon parempi vaihtoehto kuin voileipäkakkua mustissa pöydän ympärillä.
Just ne mitä marski sanoi, muistellaan sitä että mimmoista oli ja toivottavasti nauretaan. Vois katsoa vaikka sen Ihmebantun sketsin siitä hautahuutajasta :virne:

Pascal Lemoix kirjoitti:Tuohon Kiba vs. isäpuoli -hommaan voin sanoa, että olen aikanani oman annokseni keskusteluita käynyt sinne asti, että on pitänyt mennä illalla sivummalle ja vierittää ne kyyneleet katseiden ulottumattomissa.

Nykyään mä aika lailla varmaksi tiedän, että ihmisten mielipiteitä ei saa vaihdettua ja siinä rikkoo vain itsensä. Sitten on silleen jännästi, että on ihmiset ja on mielipiteet. Että tietyt sukulaiset, jopa lähisukulaiset voivat olla ihan käsittämätöntä mieltä jostakin, vaikka ne on itseäkin kasvattaneet ja olleet luomassa niitä olosuhteita, että ajattelee itse. :viileä:


On vaatinut aika paljon töitä koko tää asia nyt. Olenhan mä tiennyt että ei niitä mielipiteitä saa vaihdettua, mutten uskonut että koen tuollaista henkilökohtaista hyökkäystä koskaan omien mielipiteideni vuoksi. Tai olen tiedostanut riskin, mutta silti se tuli shokkina. Se oli niin suora hyökkäys.
En riko enää. En mene sinne. Parempi näin.

Re: Ilmotusta

ViestiLähetetty: Ma 01 Elo 2016 18:06
Kirjoittaja Lumikki75
marenkienkeli kirjoitti:En mä oo koskaan kokenut hautajaisia, joissa olen ollut, kovinkaan surullisina tilaisuuksina. Saati sitten, että ne olisivat jollain tavalla hirveitä tapahtumia.

Äkillisesti suht nuorena kuolleen äitini hautajaiset olivat elämäni hirvein tapahtuma. Sukulaisten kanssa olisi pitänyt mukamas keskustella jotain diipadaapaa ja kuunnella niitä jatkuvia surunvalitteluja, kun pelkkä hengittäminen vei ihan kaiket voimat. Uurnanlaskutilaisuus oli paljon helpompi, kun siellä ei ollut mitään painetta olla minkäänlainen tai tehdä mitään, koska paikalla olivat vain lähisukulaiset.

Re: Ilmotusta

ViestiLähetetty: Ma 01 Elo 2016 18:15
Kirjoittaja Kibaya
Mä olen ollut hirveissä hautajaisissa, myös mukavissa, mutta enemmän niissä hirveissä.
Ekat oli mun isäpuolen äidin hautajaiset missä hänestä maalattiin kuva pyhimyksenä ja lähes enkelinä.
Aika moni vaan istui hiljaa sitä kuunnellessaan ja lopulta se hiljainen porukka oli ulkona puhumassa ihan muuta. Eihän se ihminen mikään laupeuden perikuva ollut, mutta oli se paskankin puhuminen ihan liikaa. (Toki kyse oli ihmisestä jonka mielestä mä olin äpärä ja kelvoton... :keijoei: )

Niissä toisissa hautajaisissa oli just tota diipadaapaa. Se suru oli niin valtava että sitä olisi voinut leikata veitsellä. Lähiomaisten kasvoista näki miten oli itketty viikkokausia ja he tsemppasivat vain pysyäkseen pystyssä. Ne oli ihan kauheat ja just semmoiset missä vedetään voileipäkakkua naamaan ja ollaan hiljaa ja välistä joku käy vessassa itkemässä ja nurkan takana kossuhuikalla. Ei semmoisia, ei.

Re: Ilmotusta

ViestiLähetetty: Ma 01 Elo 2016 18:17
Kirjoittaja theia
Lumikki75 kirjoitti:
marenkienkeli kirjoitti:En mä oo koskaan kokenut hautajaisia, joissa olen ollut, kovinkaan surullisina tilaisuuksina. Saati sitten, että ne olisivat jollain tavalla hirveitä tapahtumia.

Äkillisesti suht nuorena kuolleen äitini hautajaiset olivat elämäni hirvein tapahtuma. Sukulaisten kanssa olisi pitänyt mukamas keskustella jotain diipadaapaa ja kuunnella niitä jatkuvia surunvalitteluja, kun pelkkä hengittäminen vei ihan kaiket voimat. Uurnanlaskutilaisuus oli paljon helpompi, kun siellä ei ollut mitään painetta olla minkäänlainen tai tehdä mitään, koska paikalla olivat vain lähisukulaiset.

Joo. Isä kuoli myös äkillisesti ja yllättäen, 49-vuotiaana. Hautajaiset olivat kamalat ja surulliset, vaikka siellä naurettiin ja kuunneltiin isän toiveiden mukaan Jethro Tullin Aqualung. Hirveää oli silti.

Re: Ilmotusta

ViestiLähetetty: Ma 01 Elo 2016 18:36
Kirjoittaja marenkienkeli
theia kirjoitti:
Lumikki75 kirjoitti:
marenkienkeli kirjoitti:En mä oo koskaan kokenut hautajaisia, joissa olen ollut, kovinkaan surullisina tilaisuuksina. Saati sitten, että ne olisivat jollain tavalla hirveitä tapahtumia.

Äkillisesti suht nuorena kuolleen äitini hautajaiset olivat elämäni hirvein tapahtuma. Sukulaisten kanssa olisi pitänyt mukamas keskustella jotain diipadaapaa ja kuunnella niitä jatkuvia surunvalitteluja, kun pelkkä hengittäminen vei ihan kaiket voimat. Uurnanlaskutilaisuus oli paljon helpompi, kun siellä ei ollut mitään painetta olla minkäänlainen tai tehdä mitään, koska paikalla olivat vain lähisukulaiset.

Joo. Isä kuoli myös äkillisesti ja yllättäen, 49-vuotiaana. Hautajaiset olivat kamalat ja surulliset, vaikka siellä naurettiin ja kuunneltiin isän toiveiden mukaan Jethro Tullin Aqualung. Hirveää oli silti.

Joo, tuollaisissa tilanteissa hautajaiset ovat varmasti ihan erilaiset kuin vanhan ihmisen hautajaiset. Teidän hautajaiskokemuksenne ovat syystäkin ihan erilaiset kuin mun.

Re: Ilmotusta

ViestiLähetetty: Ma 01 Elo 2016 19:55
Kirjoittaja marenkienkeli
Vr:n netti on toiminut koko matkan. Kohta ollaan jo Seinäjoella. Tällä osuudella netti ei ole koskaan aiemmin toiminut. :tipahdus:

Re: Ilmotusta

ViestiLähetetty: Ma 01 Elo 2016 21:14
Kirjoittaja Pascal Lemoix
Kibaya kirjoitti:
On vaatinut aika paljon töitä koko tää asia nyt. Olenhan mä tiennyt että ei niitä mielipiteitä saa vaihdettua, mutten uskonut että koen tuollaista henkilökohtaista hyökkäystä koskaan omien mielipiteideni vuoksi. Tai olen tiedostanut riskin, mutta silti se tuli shokkina. Se oli niin suora hyökkäys.
En riko enää. En mene sinne. Parempi näin.


Toki tuossa teidän keississä oli tuollainen henkilökohtainen hyökkäys -aspekti, mitä nyt suoranaisesti en ole kokenut. Se on erilaista.

Re: Ilmotusta

ViestiLähetetty: Ma 01 Elo 2016 21:33
Kirjoittaja Kibaya
Pascal Lemoix kirjoitti:
Kibaya kirjoitti:
On vaatinut aika paljon töitä koko tää asia nyt. Olenhan mä tiennyt että ei niitä mielipiteitä saa vaihdettua, mutten uskonut että koen tuollaista henkilökohtaista hyökkäystä koskaan omien mielipiteideni vuoksi. Tai olen tiedostanut riskin, mutta silti se tuli shokkina. Se oli niin suora hyökkäys.
En riko enää. En mene sinne. Parempi näin.


Toki tuossa teidän keississä oli tuollainen henkilökohtainen hyökkäys -aspekti, mitä nyt suoranaisesti en ole kokenut. Se on erilaista.


Se on. Olen kokenut siitä johtuen nyt enemmän ja vähemmän jonkinlaista turvattomuutta ympärilläni ja miettinyt miten saan sen turvattomuuden lievennettyä. Ei musta pelokasta ole tullut, mutta varautuneempi. Kireämpi.

Tästä johtuen olen myös pohtinut sitä, että miten jatkan meidän perhepiirissä tästä eteenpäin, koska jossain kohtaa tulee se että asia on unohdettu ja sivuutettu, mutta todennäköisesti se jää mun tunnemuistiin. Se vaikuttaa ihmissuhteisiin niiden ihmisten kanssa jotka oli siinä paikalla jännitteinä.
Ja huomaan että se painaa mua edelleen jollain tapaa. Toki muunlaista väsymystäkin on, joka varmasti myös vaikuttaa, mutta aina aika-ajoin tulee mieleen ko. tapahtuma.

Re: Ilmotusta

ViestiLähetetty: La 06 Elo 2016 11:34
Kirjoittaja damn
Muutaman päivän itkeskelyn ja ahdistuksen jälkeen päätin, että kyllä elämä vielä voittaa. Mulla on kesäloma, mielettömän ihania ystäviä ympärillä, rakastava perhe ja suloinen mies kuvioissa josta mä hommaan vielä itselleni poikaystävän. Tänään on kaverin synttärit, juhlitaan kerrankin pienemmällä tyttöporukalla ja leivon tässä juuri yli-imelää suklaakakkua synttärisankarille viemisiksi. Tästä tulee vielä hyvä päivä. Ja tulevista päivistä kanssa. :hullu:

Re: Ilmotusta

ViestiLähetetty: La 06 Elo 2016 12:12
Kirjoittaja L-S
Hienoa, että damnilla alkaa näyttää valoisammalta. :) :halitus:
Kyllä asiat aina jotenkin järjestyvät, uskon, vaikkei astmasta kokemusta olekaan.

(Tosin mulla on jo viidettä viikkoa kestänyt yskä, joka menee välillä ihmeelliseksi hinkumiseksi, vaikka on se sentään alkuajoista vähentynyt... jos ei pian lopu, pitänee mennä kyselemään lääkäriltä jotain. :epäilevä: ).

Re: Ilmotusta

ViestiLähetetty: Su 07 Elo 2016 19:36
Kirjoittaja Kibaya
Järjestin Priden tekijöille perjantaina karonkan.
Oli syömistä, juomista ja mussiikkia. Kaikki mikä saattoi mennä pieleen, meni. Paitsi ruuan kanssa. Se onnistui täydellisesti.
Mutta aikataulut kusi, musiikki melkein kusi, ohjelmaa oli liian vähän (mun mielestä), mun selvinpäin oleminen kusi :keijo:
Kaikesta tästä huolimatta oli ihan mielettömän kiva ilta. Käytiin huimia keskusteluja ja vaikka mitä.

Lauantaina purettiin järjestelyt, palautettiin pullot ja menin ystävän luo illanistujaisiin (=syömään). Huomasin että aika vähän mulla oli mitään yhteistä sen ihmisen kanssa enää. Vähän surullista. En jaksanut kuunnella sitä valittamista, enkä negailua ja outoa suhtautumista asioihin. En ole aiemmin niin kiinnittänyt siihen huomiota, mutta nyt se oli liikaa.

Tyypän kanssa nimettiin taas lisää pokemoneja :virnei:
:sydän:

Huomenna pitäis selvitä jotenkin töihin :muahaha: :epäilevä: :ei:

Re: Ilmotusta

ViestiLähetetty: Ma 08 Elo 2016 10:01
Kirjoittaja damn
L-S kirjoitti:Hienoa, että damnilla alkaa näyttää valoisammalta. :) :halitus:
Kyllä asiat aina jotenkin järjestyvät, uskon, vaikkei astmasta kokemusta olekaan.


Tässä on siis kaikkea muutakin ollut, tuo astma nyt sattui olemaan se viimeinen niitti kaiken muun huonon päälle. Mutta kyllä se tosiaan tästä. Kolme päivää olen hoitavaa lääkettä nyt käyttänyt ja välillä pyörryttää. Hyvä etten kaatunut lauantaina Sokoksen liukuportaissa. Toivottavasti tuollaiset menee ohi :kauhistunut: .

Re: Ilmotusta

ViestiLähetetty: Ti 09 Elo 2016 15:21
Kirjoittaja Kibaya
Mä olen joutunut töissä tempomaan astmalääkettä :epäilevä:
Olen yskinyt ja saanut hengenahdistuksia mikä on mennyt ohi lääkkeillä. :epäilevä:
Tänään töissä olin yksikössä missä on ilmastointi kovemmalla kuin esim. laivalla (missä meen aina ihan tukkoon ilmastoinnista). Hirveä puhallus ja olin ihan jäässä lopulta. Olin vain 3 tuntia siinä ja poistuessani töistä palelin edelleen. Nyt istun kotona villasukat jalassa ja viltti harteilla ja palelen. Ehkä olen tulossa sitten kipeäksi, kuka tietää, mutta ihan käsittämätöntä! :epäilevä:

Mun letti repee noihin duunikuvioihin kyllä tosi helposti. Siihen, että on suunnittelematonta ja semmoista urpoilun oloista touhua missä vaan pyöritellään peukaloita ja ihmetellään. Silti nillitetään siitä että ei saa facebookata, mutta töitäkään ei ole tehtäväksi asti. :kops:
EIhän tossa taas oo mitään järkeä. Tai siinä, että tehdään jotain turhaa työtä ja tarkistuksen tarkistellaan.
Koska ei voida luottaa että ihmiset hoitaa työnsä kunnolla. En kestä yhtään tota että joudun varmistamaan onko joku muu yksikkö tehnyt työnsä oikein! Oikeen kyyläämistä! :gaah: Ei! Kirosana!

Lähdin töistä itku kurkussa ja raivo ranteissa. Enkä kestä sitäkään. Ei mun mielestä töistä pidä lähteä raivopäänä.

Re: Ilmotusta

ViestiLähetetty: Ke 10 Elo 2016 22:33
Kirjoittaja Wildchild
Lasten kesäloma loppuu huomenna. Miten tää reilut 2kk meni taas näin nopeaan? :huoh:

****

Menen huomenna tekemään jotain työn muotoista tunniksi. Olen jo saanut kyselyn työn tarjoajalta että kiinnostaako ala enemmänkin. Ehkä kiinnostaa, ehkä ei. Huominenhan sen kertoo. :juoni: :sekopää:

(Tuon liittyen tajusin että olen pian (= syyskuussa) ollut kymmenen vuotta kotona lasten kanssa/vuoksi. :O: )

Re: Ilmotusta

ViestiLähetetty: To 11 Elo 2016 21:52
Kirjoittaja Wildchild
Eka arkipäivä takana. Jestas että väsyttää. :friikkihaukotus:

Saako jo laskea päiviä siihen kun reilun kolme viikon päästä on seuraavan kerran mahdollisuus olla vain kotona ja maata sängyssä tekemättä mitään? :virne: :friikki:

Huomenna festaroimaan ja riekkumaan yömyöhään. :keijotäpinä:

Re: Ilmotusta

ViestiLähetetty: Pe 12 Elo 2016 10:10
Kirjoittaja Wiggin
Wildchild kirjoitti:Eka arkipäivä takana. Jestas että väsyttää. :friikkihaukotus:


No se meni onneksi jo viime viikolla. Mutta on tää kyllä melkosta touhua.. 3 viikkoa olin lomalla ja eka viikko töissä oli kyllä melkosta taistelua. Vissiin hyvä loma tai sitten vanhenmiten tää joka vuosi menee vaikeammaksi. Toinen maanantai olikin sitten jo huomattavasti helpompi, joten eiköhän tässä taas päästä rytmiin kiinni.

Re: Ilmotusta

ViestiLähetetty: Pe 12 Elo 2016 11:07
Kirjoittaja Wildchild
Ensiksi: WIGGIN!! :sekopää: :hymyhali: (Kiitos korvamadosta. Mixet tahdo olla mun kaa? :kailotus: ) (Ajattelin sua tässä yksi päivä kun levylaatikossa tuli vastaan Hittibuumeja. :hullu: )

Wiggin kirjoitti:Vissiin hyvä loma tai sitten vanhenmiten tää joka vuosi menee vaikeammaksi.


:femmat:
Lomailu on vähän kuin humala: se on kivaa niin kauan kun sitä kestää, ja siitä toipuminen on joka kerta vähän vaikeampaa ja se kestää pidempään. :pahis:

****

Kohta otan junan Turkkuseen. :keijotäpinä:

Re: Ilmotusta

ViestiLähetetty: Pe 12 Elo 2016 12:37
Kirjoittaja Wiggin
Wildchild kirjoitti:Ensiksi: WIGGIN!! :sekopää: :hymyhali: (Kiitos korvamadosta. Mixet tahdo olla mun kaa? :kailotus: ) (Ajattelin sua tässä yksi päivä kun levylaatikossa tuli vastaan Hittibuumeja. :hullu: )


Toivottavasti tuosta toipumiseen ei mennyt montaa viikkoa :virne: