forde.munfoorumi.com

Kibaya kirjoitti:Miksi lähes kaikilla kursseilla pitää aina tehdä se nimilappu? Se pahvinen lätyskä roikkumaan johonkin pulpetin reunaan värikkäänä. "Kirjoita kauniisti" on kuin vittuilua jos ei osaa/tykkää tehdä isoja kirjaimia ja sitten se oma nimilappu hävettää kun muilla on tosi hienoja
Mustalla tussilla otsaan ois parempi vaihtoehto. Ehkä.

Koska on helpompi yhdistää ihmiset ja nimet, jos on nimikyltit. Mun mielestä "Kirjoita kauniisti." on kyllä huono ohje. Joku saattaa sen takia a) kirjoittaa liian pienellä ja b) vaikeasti hahmotettavasti. Mä antaisin ohjeen, että kirjoita mahdollisimman isolla JA tikkukirjaimilla.

marenkienkeli kirjoitti:Koska on helpompi yhdistää ihmiset ja nimet, jos on nimikyltit. Mun mielestä "Kirjoita kauniisti." on kyllä huono ohje. Joku saattaa sen takia a) kirjoittaa liian pienellä ja b) vaikeasti hahmotettavasti. Mä antaisin ohjeen, että kirjoita mahdollisimman isolla JA tikkukirjaimilla.

Tuonkin joku vääntäisi niin, että kirjaimet eivät mahtuneet paperiin, koska piti mahdollisimman isolla kirjoittaa. Että K-kirjain alkaa sieltä Lahden seudulta...

Noin muuten varmaan yksi harjoituskohde on juuri se, että tekee sitä omaa juttua eikä heti oleta, että muilla on hienompi.

Moi!

Tulin tsekkaamaan, muistanko vielä salasanaani (muistin ) ja keijo-hynppää (muistin ).

Olen toki käynyt teidän kuulumisianne lukemassa, mutta oman tekstin tuottaminen on ollut jotenkin tahmeaa. Tässä välissä oon muuttanut about sata kertaa ja "uudessa" työpaikassakin olen ollut 1,5 vuotta. Muutoin arki rullaa tasaiseen tahtiin, mitä nyt järki sulaa samaa tahtia kuin jäätikötkin. Yhtä väistämättömästi.

Aika hurjaa, että rekisteröidyin vanhalle Fordelle n. 11 vuotta sitten. Jossakin vaiheessa rupesi vähän ahdistamaan kaikki vuodatukset, mikä taitaa olla suurin syy viime vuosien hiljaiseloon.

Mutta siis. Kiva kun olette täällä! Vielä kerran: moi!

Kiva nähdä suakin Maija!

Maija!

Hei Maija! Mukavaa, että tänne löytävät vielä jotkut muutkin kuin ne muutamat, jotka täällä enää ovat.

Syksy alkaa selvästi painaa jo päälle. Vaikka välillä on ollut aurinkoistakin, tämä viikko on ollut nihkeästi etenevä ja väsynyt. Aamuisin tuntuu taas siltä, että joku olisi lyönyt vasaralla päähän.

Kaikenlaista ylimääräistä sählinkiäkin on ollut. Eilen sain muun muassa verohallinnolta kirjeen, jossa pyydettiin lisäselvitystä jostain veroilmoituksessa ilmoittamastani summasta, jota en kuitenkaan mielestäni ollut ilmoittanut, eikä sitä verkkoveroilmoituksesta tallentamassani kopiossakaan näkynyt. Jostain oli siis ilmestynyt täysin sattumanvaraisen näköinen luku, josta pyydettiin toimittamaan tositteita ja selvityksiä. Hetken ajan pelkäsin jo joutuvani kafkalaiseen painajaiseen, jossa joudun todistelemaan, että tätä summaa ei ole olemassa... Mutta onneksi asia selvisi puhelinsoitolla, vaikka itse summan alkuperästä ei virkailijakaan osannut sanoa.

Kirjotin just pitkän viestin uniketjuun ja se hävis

Heräsin viime yönä puoli neljä ja valvoin tunnin.
Tänään ollut vähän väsyneempi

Mulla on joku kipu- tai sunnuntaiahdistus menossa.
Oma oleminen on aika tiukkaa, vähän oon saanut helpotettua oloa, mutta hermokipu on tosi vahvasti läsnä. Päätin että menen huomenna töihin taas kokeilemaan miten pärjään. Olin viime viikolla kolme päivää poissa ja ärsyttää olla kotona siksi että hermot särkee. Varsinkin kun on itelle tietyllä tapaa epäselvää miksi ne hermot nyt taas särkee tähän malliin. Toki tiedän että siksi koska tyhmä kroppa. Käsi on kipeä eikä voi käytää keppiä -> kävelen ilman -> astun huonosti -> lihakset kipeytyy -> selkä kipeytyy -> hermoa puristaa -> hermosärkyä jalkaan ja kaikki oleminen vaikeutuu. Silti se ärsyttää. Varsinkin sitten kun ei ole kävellyt ja on vain yrittänyt jumpata ja venytellä ja huoltaa itseään. Ei sit! Pidä tunkkis tyhmä kroppa!

Ajauduin pohtimaan sitäkin, että miksi en jaksa tehdä kahdeksaa tuntia päivässä töitä? Mistä se johtuu? Onko se pelkoa, jännitystä, jotain oikeaa tunnetta vai vaan oletus siitä mitä on ollut? On hetkiä jolloin varmaan ois jaksanutkin tehdä 8 tuntia töitä päivässä, mutta on myös niitä päivää kun ei jaksa edes herätä kunnolla.

Kaikkea sitä Youtubesta löytyykin. Otsikon perusteella (en siis vaivautunut videota katsomaan) esimerkiksi seurataan sitä, kun poikaystävä näkee tyttöystävänsä ekaa kertaa ilman meikkiä. Mun miesystävä taas ei ole nähnyt mulla meikkiä. Paitsi pariin kertaan kulmageeliä, mutta sitä voi hädin tuskin meikiksi laskea. (Ja ollaan nyt reilu 2 kk tunnettu. )

Mitä tai lähinnä miksi kulmageeliä?

Tykkään laittaa sitä joskus. Mun kulmakarvat sojottavat välillä miten sattuu (muun muassa alaspäin), jolloin saatan näyttää hieman surulliselta. Kulmageelillä saa ne pysymään halutussa asennossa.

Selkä on ollut hyvin kipeä ja olin tänään lääkärissä. Hieman rupesi pelottamaan, kun lääkäri teki kaikenlaisia tutkimuksia ja sanoi yhdessä kohtaa alaselkää tutkiessaan, että "näyttääpä oudolta" tarkentamatta sen kummemmin. Menen jo huomenna magneettikuvaan ja röntgenkuvaan. Kipulääkereseptin sain.

Muuten tämä päivä on ollut verouutisista tympääntymistä. Ei siis se, paljonko ihmiset tienaavat, vaan se, että siitä jaksetaan uutisoida.

Selkäkipu kuulostaa ikävältä, toivottavasti ei ole kuitenkaan mitään. Lääkäreiltä ym. hoitohenkilöiltä pitäisi kyllä kieltää epämääräisten kommenttien esittäminen tutkimusten ollessa kesken, itse muistan aina kun takavuosina kävin optikolla ja hän esitti jonkun epämääräisesti mutistun sivukommentin silmistäni ja käski menemään silmälääkärille. En ollut ikinä kuullutkaan hänen mutisemastaan silmäongelmasta, mutta kotona tietysti googlasin sen ja olin asiasta huolestunut silmälääkärin käyntiin saakka (jossa ei sitten löytynyt mitään, sain vain ne haluamani lasit ).

Verouutisista en myöskään jaksa innostua... olen onneksi ollut sen verran kiireinen tänään, etten ole ehtinyt lukeakaan niitä, mutta aamulla niitä kuuli radiosta ihan riittävästi.

Ilmoitusluontoisena asiana mainittakoon vielä sekin, että miten voi muka olla jo marraskuu? Vastahan kuuntelin Hausmyllyn Ikävän lokakuun (1.10. siis), ja nyt jo piti siirtyä Miljoonasateen Marraskuuhun.

Perjantai. Jos tää tästä nyt sit lähtis vähän parempaan suuntaan.

Eilinen oli ihana päivä alkuunsa, käytiin ministerin kanssa ulkona, aurinko paistoi. Sisään syömään, lapsi veti gnoccheja niin että napa paukkui. Rattaisiin lapsi meni mukisten, käytiin nukutuskävelyllä. Unien jälkeen kokkailtiin yhdessä, oli kivaa.

Sitten piti lähteä hakemaan miehen veljentyttöä & sen hoitajaa, mutta oman lapsen hoitajaa ei näkynyt, ei kuulunut, ei ilmoitusta myöhästymisestä. Sen perässä sitten stresseissä viestittelin ja soittelin, ja kävi ilmi, ettei hän ehtisi paikalle. Sitten vaan hirveellä kiirellä lapselle jostain vaatetta ja itselle kans, lapsen ruoka-aika olis ollut just, mutta ei ehditty luonnollisestikaan syömään, vaan myrskyn merkkinä ulos ovesta ja matkaan. Eskarilainen päikystä, sitten kiireen vilkkaa asemalle hakemaan eskarilaisen hoitajatyttö. Ilokseni huomaan, että moottorivalo alkaa palaa ja joku nitisee ja natisee. No, matkan on jatkuttava, viedään eskarilainen & hoitotyttö kotiinsa. Oma mini kitisee takapenkillä, yritän rauhoitella, vaikka oon ihan paniikissa ja toivon et päästään kotiin asti, koska lapsella on päällä vaan collarijumppis (joo, pitäis varata autoon joku lämpimämpi vaatekerta). No, onneks päästään. Mies veikaa, että autossa on tuulettimenhihna tms paskana, ja meillä on tiistaille varattu vuosihuolto... Kotona lapsi oksentaa kaaressa, matkapahoinvointiaan. Kiireessä oon unohtanut sen matkapahoinvointirannekkeet kotiin

Onneks eilisen kirjoituskurssi parantaa olotilaa, siellä saatiin palautetta, joka oli tosi ihanaa

Tänään "joudutaan" taas hakemaan eskarilainen, nyt sitten rattailla, kun autoa ei voi käyttää. Vituttaa sekin, mutta kun muita vaihtoehtoja ei oikein ole. Yritin pyytää, että mies olis mennyt aamulla muskariin, että olisin saanut levätä hetken, ja antaa tunteiden rauhoittua, mutta mies keksi paskoja tekosyitä (oikean syyn myönsi kyllä kun tultiin himaan - häntä jännittää uudet sosiaaliset tilanteet). Joo, kyllähän mä tiesin, ettei olisi miehelle mieluinen homma mennä sinne, mutta toisaalta olisi toivonut, että joskus mäkin saisin vaan olla.

No, ehkä huominen on parempi. Ainakin se on parempi, että mennään näkemään all time favorite A Perfect Circle kesäkuussa

Muussin kummitäti oli saanut Flamingon vesipuistoon ilmaisen sisäänpääsyn kahdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle ja pyysi mukaan. Oli aika hurjaa menoa, kun tajuttiin miten pääsen mm. vesiliukumäkeen Tuusin kanssa! Olin ihan tosi omien voimien rajoilla ja koetuksella, mutta kyllä se kannattikin. Sain vedessä venyteltyä ihan eri tavalla ja lisäksi Tuusi ja Kummitäti jeesas mua kaikessa muussa ja vielä siinä venyttämisessä.
Oli niin kivaa!
Sain avattua mun jumissa ollutta lonkkaa, mikä oli ihan taivallista
Nyt oon kyllä ihan totaalisen poikki ja voimaton. Huomenna töihin, saas nähdä miten käy

Olenko maininnut, että vihaan marraskuuta?

Aamuväsymys on taas ihan tähtitieteellisessä mittakaavassa, kuin joku olisi tiputtanut kasan kiviä päälle ja estäisi heräämästä ja nousemasta.
Ja sitten taas toisaalta iltaisin en meinaa saada unta, joten ei ihme, että aamulla väsyttää. Kaivoin kirkasvalolampunkin naftaliinista, mutta en ole varma onko siitä juuri hyötyä. D-vitamiinia syön ilmeisesti 30 mikrogrammaa ja välillä kittaan jotain ylimääräisiä vitamiineja B-activen ja Novelle plussan muodossa. Mitähän sitä vielä keksisi?

Olen ollut magneettikuvausputkessa, jännä kokemus sekin. Diagnoosina tällä hetkellä lannerangan nyrjähdys, mutta lääkäri tutkii vielä kuvat ja kertoo sitten jatkosta. Särkylääkettä menee jatkuvasti, silti istuminen sattuu ja vähän ärsyttävää, kun on tarkoitus osallistua koulutukseen viikonloppuisin ja joutuu olla junassa. Viime viikonloppu oli hieno, kun olin koulutuksen tiimoilta vieraana allekirjoituksessani esiintyvän edesmenneen henkilön firmassa. Tunsin kyllä olevani yhdessä maailman parhaista paikoista. Lisäksi viime viikolla lääkäristä tulkessani törmäsin entiseen esimieheeni, joka tarjosi kevääksi töitä, tosin vasta alustavasti, joten pitää olla varovaisen toiveikas.

On kyllä ärsyttävää, että tämän selän piti mennä nyt, kun nimenomaan olisi kirjoitusprojekteja työstettävänä ja pitäisi istua pitkiä aikoja ja UB:n keikkakin tulossa joulukuussa. Hyvää ja huonoa ilmeisesti tapahtuu kuitenkin aina yhtä aikaa.

Mummi joutui taas sairaalaan.
En oo vielä varma että miksi, mutta ainakin oli taju mennyt ja alhainen verenpaine. Ilmeisesti jotain lääkesekoiluja

Oltiin Suvin kanssa pitääkö olla huolissaan -sarjan nauhoituksissa. Se onneksi oli niin hauskaa, että naama kramppaa edelleen, mutta kaikki voimat meni.

Improkurssi viikonloppu

Ihana päästä improamaan. Tein yhden harjoitteen niin, etten sanonut sanaakaan. En edes itse tajunnut sitä, mutta muut kurssilaiset sanoivat jälkikäteen että miten etukenoon se sai kaikki, että sanonko mitään koko sen kohtauksen aikana. Ja miten koomista se oli, kun vain ilmeillä kommentoin muiden sanomisia
Onnistumisia, sellaisia erilaisia onnistumisia.

Huomenna lisää!

Mortified poiki lopulta yllättäen pikkujoulukeikan erään kustantajan tiloissa. Kaikenlaista sitä eteen sattuukin, kun tarpeeksi monenlaista touhuaa.

Mummi on taas sairaalassa.

Kibs

Huh, että säikähdin! Tulin himaan ja ihmettelin kun kerrostalomme ulko-ovi oli apposen ammollaan ja ovissa oli jotain outoja merkintöjä muutenkin. Kämpässäni tuntui heti jonkinlainen savun haju, mutta kaikki näytti olevan muuten kunnossa. Kissatkin tulivat vastaan normaalisti. Soiti heti hallituksen puheenjohtajalle ja ihmettelin mitä meidän talossa oikein on tapahtunut. Selvisi, että jossain alemmassa kerroksessa jollain oli vähän kärähtänyt. Ei onneksi mitään sen vakavampaa. Joku tulipalo tästä olisikin vielä puuttunut.

Huomenna on iskän hautajaiset ja se vähän (tai aika paljonkin) jännittää.