Aika maanantai. Myöhästyin peräti kolmesta kulkuneuvosta hyvin niukasti. Yksi bussi olisi lopulta jopa odottanut kun siihen tuli muitakin (joilla on aikaa...
), mutta sitten ei taas enää oma ylpeys antanut periksi. Mulla oli muutenkin pakkaustekninen ongelma, kun ahnehdin kirjastosta pääsiäisen kunniaksi yhden teoksen (Emily Bronte: Humiseva harju) liikaa ja sitten kävelin salkku toisesssa kädessä ja toisessa kirja ja lähes tyhjä vesipullo. Suoritettuani huolellisen uudelleenorganisoinnin ei jäänyt yli enää kuin tyhjä pullo.
Tyhjän pullon kanssa kävelin sitten kuin poika Hectorin biisissä. Toki sen olisi voinut heittää tylysti roskiin, mutta mieli halusi tietää, kuinka huonosti voi mennä, joten ajattelin, että palautetaan nyt hienosti sekin sitten kauppaan, johon ei ole muuta asiaa. Ekassa kaupassa oli sitten pullonpalautusautomaatti ylläri-pylläri epäkunnossa. Huolto oli kuitenkin tilattu, mikä helpotti olemiseni taakkaa aivan valtavasti. No jatkoin seuraavaan kauppaan, johon viimein sain palautettua pullon. Sitten tein kapinaostoksen: pullolapulla ja viisisenttisellä sain yhden Fazerin lakritsipötkön, joka on oikein herkullinen, vaikka kääre ehkä kyseenalaista mainontaa onkin. Toivoin, että kassa olisi kysynyt Plussa-korttia, mutta tähän toiveeseen ei vastattu.
Menetinhän 25 centin ostoksestani bonukset, jotka olisivat olleet luokkaa huikea.
Lopulta nautin lakritsipötkön Simpsoneita katsellen.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.