forde.munfoorumi.com

Aika voimaton olo. Päivä on kulunut ihan huomaamatta enkä ole saanut mitään aikaiseksi. Tuntuu tyhmältä heittää päiviä näin hukkaan, mutta en oikein osaa asennoitua kunnolla mihinkään, jos ei ole tiedossa mitään tekemistä. Kaikki kaveritkin ovat joko maailmalla, krapulassa tai maailmalla krapulassa. Höh. Lentopallo-ottelu tuolla naapurikunnassa alkaisi 20 minuutin päästä, mutta eipä ole mitään, millä sinne menisi. Höh. Koulutöitä pitäisi tehdä, mutta en saa aloitettua. Höh.

Pitänee käydä vuokraamassa joku leffa. Tai ryhtyä kokoamaan palapeliä. Tai lukea. Tai siivota. Lenkille menisin, jos tämä kolmatta viikkoa kestänyt flunssa nyt irrottaisi hieman otettaan.

Mieliala on hyvä, mutta väsyttää hirveästi. HÖH.

Kävin tänään pitkästä aikaa kiertelemässä kirppareilla, viime kerrasta onkin
jo aikaa. Löysin ison nipun vanhoja Suosikkeja, noita nuoruusvuosieni lempi-
lehtiä

Valikoin lehdet kannen mukaan, 80-luvun puolivälistä valikoin Madonna-aiheiset
ja 90-luvun alusta Take Thatista juttuja sisältävät. Nuo ysäri-Suosikit oli aika
peruskauraa (suurimman osan olen jo lukenut ja leikellyt silloin aikanaan), mutta
kasari-Suosikkien parissa on saanut nauraa oikein kunnolla Ne jutut on kirjoi-
tettu nyt luettuna niin kornisti ja ne mainokset on jotain aivan käsittämättömän
huvittavia, mutta loistavaa ajanvietettä ne ovat edelleen ja hyvä ajankuva men-
neistä vuosista - enää ei tarvitse kysellä Proffalta, että mitä biisejä Janet Jack-
sonin Dream street -älppärillä tai mistä maasta Leila K. on kotoisin kun kaiken
voi nykyään katsoa netistä...

Tein haarukkaleipiä. Lähinnä ajattelin tehdä ne yllätykseksi veljelle, joka lähtee armeijaan. Sitten vasta, kun olin leiponut niitä kolme pellillistä
(vähän innostuin ), aloin mietiskellä, että tykkääköhän veljeni edes niistä. (Ei voi muistaa. ) No, kai ne joku syö.

Päätin juoda siiderin loput jääkaapista pois, ennen kuin ne menevät vanhaksi. Ei oikeastaan tehnyt mieli edes juoda mitään.
Ai niin joo, tässä vaiheessa en ole tosiaankaan juonut kaikkea, vasta yhden lasin.

Sitten "löysin" DVD-hyllystä Roxeten Ballad & Pop Hits -DVD:n, jonka olen joskus saanut jostain. Aloin fiilistellä balladien tahdissa.
Tulen sitten jossain vaiheessa tänne jonnekin itkemään. (Tai toivottavasti en. ) Muoks.

Huh huh. Olin eilen poikain kanssa katsomassa Martti Servoa. Ikinä en ollut aiemmin hänen keikoillaan ollut, enkä juuri kuullut musiikkia muutenkaan. Mutta oli kyllä aivan ällön hauska keikka! En mä varmaan edelleenkään tuota kotona kuuntelisi, mutta keikalle voisin kyllä lähteä toistekin!

Tultiin sitten meille jatkoille ja pojat valvoi kuuteen. Vasta, kun mä menin välikuoleman jälkeen lisäämään muuten niin doom-painotteiseen soittolistaan Leevi and the Leavingsia alkoi poikia nukuttaa.
Tänään heräsinkin sitten vasta puoli kolmelta. Eihän tässä muuten mitään, mutta on varmaan aika raskas ensimmäinen kouluviikko tulossa. Muutenkaan ei oikein jaksaisi kiinnostaa opiskelutouhut ja näin viime yönä painajaisiakin graduseminaarista. Jee!

Tänään aion kuitenkin vielä leipoa ruisleipää ja ehkä noita koulujuttujakin pitäisi vähän vilkaista...

Olen aika ylpeä itsestäni. Olen saanut opiskeltua tänään enemmän kuin pitkiin aikoihin (, mikä ei kerro niinkään tämän päivän saldosta vaan muiden päivien lusmuilusta), ja kello on vasta näin vähänkin. Toivottavasti saan vielä illallakin opiskeltua yhtä hyvin.

Vatsa on täynnä hyvää ruokaa ja pian olen menossa saunomaan. Mukava sunnuntai siis. Perinteisestä sunnuntaiahdistuksesta ei ole tietoakaan.

Sippura kirjoitti:Kävin tänään pitkästä aikaa kiertelemässä kirppareilla, viime kerrasta onkin
jo aikaa. Löysin ison nipun vanhoja Suosikkeja, noita nuoruusvuosieni lempi-
lehtiä

Löytyikö vakosamettihousuja samalla?

"Tosi kova meno wou-wou-wou..."

Pascal Lemoix kirjoitti:

Sippura kirjoitti:Kävin tänään pitkästä aikaa kiertelemässä kirppareilla, viime kerrasta onkin
jo aikaa. Löysin ison nipun vanhoja Suosikkeja, noita nuoruusvuosieni lempi-
lehtiä

Löytyikö vakosamettihousuja samalla?

"Tosi kova meno wou-wou-wou..."

Ei löytynyt vakosamettihousuja eikä yhdessäkään Suosikissa ollut edes
mainintaa Leeveistä. Höh.

Mutta Pertti Salovaaran levyarvostelu CMX:n Rautakanteleesta löytyi.
Pertsa oli sitä mieltä ettei tästä oikein mihinkään ole, ja että ihmiset
varmaan diggailevat Yrjänästä vaan sen takia, kun sitä on niin kiva
diggailla. Että käyttäisivät omaa päätään.

Oh, mieki heitin reissun 90-luvulle viikonloppuna. Olimme kaverilla istuskelemassa ennen illan Klaus Thunder & Ukkosmaine -keikkaa (ysäridiskolle kumartavaa poppia ), ja yksi kaveri oli päättänyt tuoda teeman mukaista luettavaa paikalle. Siinä sit istuskeltiin, juotiin viintä ja luettiin SinäMinä-lehtiä.
Uusintalove-novelli <333333!!1

--

Tänään pitäisi taas tehdä järkevyyksiä. Tsemp tsemp.

Ääh, onko pakko mennä kouluun jos ei tahdo?
Ulkona on noin kurja kelikin, kohta on taas loskalällyä tiet täynnä.

Tämä oli väärä viikko aloittaa venäjän opiskelu... Opetus nimittäin alkaa vasta ensi viikolla.

Aika tyhmää. Olin jo niin valmis aloittamaan.

Äh. Piti alottaa taas miekkailu, mutta kurkku on kipee ja lihaksia särkee. Ei kuumetta, joten kai se täytyy töihin huomenna mennä kuitenkin. Toivottavasti tää menee perjantaihin mennessä ohi, et pääsis jo treenaamaan. Menee (taas) hermo kämppistelyyn, tahdon yksin asumaan. Onneks siihen on mahdollisuus, mutta vasta keväällä. Täytyy ny kattoa käytetäänkö toi tai etinkö muuta. Se kämppä, mitä olis tyrkyllä, on kyllä surkeassa kunnossa, et en sit tiedä, kauan sitä jaksaisi. Tykkään, et on esim automaattisulakkeet. Ja on vielä krapulaa lauantaista. Alan kai tulla vanhaksi..

Taidan olla vähän pöljä. Yllättäen rästiin jättämäni työt tuntuvat minusta kivoilta.

Noin muutenkin on kovin rauhallinen olo, vaikka koulutöitä on sanoinkuvaamattoman paljon. Mutta kun itse siihen olen syypää, en viitsi hirveästi voivotellakaan.

Kovin seesteisesti on tämä vuosi alkanut ja tätä samaa oloa toivon riittävän mahdollisimman pitkään. Tuntuu vähän hölmöltä täälläkin vain huudella omasta hyvästä olostaan, mutta en oikein osaa sitä sisällänikään pitää.

Ylihuomennakin pääsee taas näyttelemään ihanan porukan kanssa, jee! Ja tänään oli kunnon miittinki heidän kanssaan.
Tänään itse asiassa oikein korostui, millaista on tehdä hommia porukan kanssa, jossa kaikki ovat motivoituneita verrattuna porukkaan, jossa vain itse on valmis antamaan panoksensa tiettyyn projektiin. Molemmissa lösseissä olin tänään osallisena, ja kyllä teki mieli läväyttää lättyyn emmätiäeikiinnosta-tyyppejä kun oli saanut kunnon köörin kanssa tehdä hommia.

Olen ilmeisesti Naistenketjussa luullut, että olen ilmoitus puolella. Anteeksi.

Mutta nyt on käyty kirjastosta, jossa selvisi, että olen lainannut kaikki asiaan liittyvät kirjat koko kirjastossa. Nyt täytyy siis laajentaa reviiriä. Voisihan sitä tuonne kirjastoon tilata kirjoja, mutta kun en tiedä mitä tilaan. Pitää päästä selamaan. "Ai tämmönenki kirja on olemassa!!"- huudahduksia kaipaisin.

Suomalaisessa kun kävin silmäni havaitsivat ainakin 3 kirjaa jotka olen halunnut hankkia. Ja halvalla! Kun käteni oli suuntaamassa kohti kirjoja heitti palveluneiti niitä keltaisia "lakanoita" kirjojen päälle. Alennukset eivät kuulemma ole vielä alkaneet.

Suomalaiselta oli tullut sähköpostia, että kanta-asiakkaille ale alkaa jo huomenna klo 17 eikä torstaina niin kuin muille asiakkaille. Olin jo innoissani ja suunnittelin jo kirjaostoksille lähtöä. Sitten tajusinkin, että mulla on huomenna siihen aikaan menoa. Onneksi huominen tulee todennäköisesti olemaan huippuhauska.

Harjoittelu olis nyt sitten ikään kuin pulkassa. Pari päivää vielä jäljellä, mutta sitten pääse tuosta paskalävestä lopullisesti eroon, ja kaupan päälle on vielä pitkä viikonloppu edessä. Jee!

Multa paloi eilen valojen sulake keskellä yötä, ei ollut kauhean kivaa. Olin menossa kolmen jälkeen vessaan, ja jostain syystä päätin tavoistani poiketen laittaa valot, kauhea räkspoks, valot välähtää ja sammuu. Ihme ettei lirahtanut lahkeeseen, eikä loppuyönä oikein unikaan maistunut säikähdyksen jälkeen. Ei siinä, eihän valoja tarvita yöllä, mut on musta silti kiva että voin laittaa ne päälle jos epäilen että mörkö on tulossa syömään mut kesken unien. Varasulakkeita en tietenkään ollut ostanut edellisen pamauksen jäljiltä, että aamulla sitten sain fiksailla kampausta taskarin valossa. Viisastuin kuitenkin sen verran, että kävin tänään ostamassa kaikkia tarvittavia vahvuuksia (voimakkuuksia? kokoja? tehoja?), että on sitten mistä ottaa kun seuraavan kerran kärähtää. En tiedä miten maailmalla yleensä, mutta jostain syystä tuohon mun säälittävän pieneen sulaketauluun tarvitaan kolmenlaisia, piti oikein tarkistaa että ei varmasti tule hätä käteen samasta syystä myöhemmin.

Lähetin tänään kirjeen. Paperisen kirjeen, johon olin kirjaillut kuulumisiani ja kyselin myös vastaanottajan vointia ja elämäntilannetta. Parasta tässä on se, että se oli vastauskirje, eli mulla on nyt niinko kirjekamu.

Olihan melkoista ajettavaa tänään sellainen kolmenkymmenen kilometrin metsäautotie, joka oli peilijäässä ja jään päällä oli vettä. Tie oli välillä vielä joistain kohti kupera. Nopeus 30 km tunnissa ja sittenkin sai olla tarkkana.

Parempi puolisko täytti eilen vuosia ja mä yritän täällä tehdä täytekakkua aika epäonnistuneesti Äsken kun levitin taikinaa pellille (en omista oikeaa vuokaa...) muistin, etten oo laittanut vielä leivinjauhetta. Lisäsin sen sit siinä ja kyllä se ainakin vähän kohosi Miks mä oon aina tälläinen tunari keittiössä? Aina unohdan laittaa jotakin, yleensä suolaa.

Ärsyttää, kun pitäs alkaa taas päättää asioista, että jatkanko tässä koulussa, tai siis haenko taas varmuuden vuoks ammattikorkeaan, jos pääsisin sinne minne haluan, vai haenko sinne uudestaan vasta kun ooon käynyt tän amiksen loppuun, minkä jälkeen en kuitenkaan saa tällä alalta mitään töitä. Meillä ois myös vikassa jaksossa työharjoittelua, ja siitä ei sinäänsä oo ammatillisesti mitään hyötyä, niin pitäisisi keksiä meneeko jo oikeisiin töihin vai mitä tekee. hoh.

Okei, nyt seuraa jälleen pala Maijan erittäin jännittävää arkea. NOT.

Painelin eilen illalla vielä koululle, sillä suoritan yhtä kurssia iltakoulun puolella. No, saatuani auton parkkiin koulun parkkipaikalle edessä oli hyvin yllättävä ongelma. Alkaneen remontin (=homeenpoiston) takia en päässyt ainoille avoimille oville (parkkipaikan viereisille), sillä kyseinen alue oli niin pengottu ja eristetty vaikka minkälaisin aidoin. Lähdin sitten kiertämään rakennusta toiseen suuntaan, josko muut ovet olisivat avoinna tämän poikkeusolosuhteen vuoksi. Kokeilin jokaisen mahdollisen oven, tuloksetta. Ainoaksi vaihtoehdokseni oli mennä koulurakennuksemme vanhan puolen, jossa ovat nykyisin erityisopetuksen tilat, pihan kautta.

Pian kohtasinkin yllättävän haasteen. Aidattu piha oli suljettu porteilla, enkä oikein pilkkopimeässä nähnyt, missä niiden haat olivat. Ensimmäisen portin onnistuin aukaisemaan ja saamaan vielä kiinnikin, mutta toinen tuotti minulle monen tuskaisen minuutin verran päänvaivaa. Olin siis lukinnut itseni aidatulle alueelle enkä päässyt pois.
Kimpaannuin ja ajattelin, ettei nyt helkatti yksi portti minua pidättele. Heitin siis laukkuni aidan toiselle puolelle ja aloin kiivetä korollisissa kengissäni ja pitkässä villakangastakissani. Pääsin aidan päälle ja yritin katsoa, että ei kai vaan kukaan ollut minua todistamassa. En nähnyt ketään, joten valmistauduin hyppäämään. Ilmalennon jälkeen tein kunnon telemark-alastulon kädet kohti taivasta ja suustani pääsi huomaamattani turhan suuri UGHH-äännähdys.

Ja tietenkin siellä pimeässä piti sitten kuitenkin olla tummissa vaatteissa satunnainen lenkkeilijä koiraansa ulkoiluttamassa.

Tervehdin tyynesti ja lähdin kulkemaan kohti ainoita avonaisia ovia täyden kierroksen rakennuksen ympäri tehtyäni. Onneksi oli pimeää, sillä naamani oli varmaan ihan kirkkaanpunainen.

Ei mitään hajua, miksi halusin jakaa tämän kanssanne. Kiitos nyt kuitenkin ja anteeksi.

Työn alla on uusi kaupunki, uusi asunto, uusi työ ja sen jälkeen vielä uudempi työ. Tähtäimessä on asunto, jolla on hyvä sijainti mutta nykyiseen tilanteeseeni nähden hieman korkea vuokra. Jos taas oletan saavani töitä, vuokrataso on juuri sopiva. Asunnon saaminen ei tietenkään ole minusta kiinni, vaan joudun odottamaan vuokraajan päätöstä. Tähtäimessä on myös väliaikainen työ, josta minulla on hyvä aavistus. Mutta kuitenkin vain aavistus, ei mitään kiveen tai sopimuspaperiin kirjoitettua. Aavistuksen varassa pitäisi päättää, että onko minulla varaa asua mainitussa asunnossa. Sitten vielä pitäisi hakea niitä oikeita, lopullisiakin töitä. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä että asun väärässä paikassa, joten muutto voi olla edellytys töiden saamiselle. Että voi huokaus vaan. Kun nyt edes jokin asia varmistuisi, niin voisi sitten elää sen mukaan.

Maijan täytyy tykätä tosi paljon koulusta / noista iltatunneista.

Hieman ennen joulua tapahtuneen hiustenajelun jälkeen päätin piristää peilistä näkyvää "mikrofonimallia" testaamalla kotikutoista irokeesikampausta - vaihtelevin tuloksin.

Teippiä päähän, hiustrimmeri käteen ja ajelemaan. Etupuoli onnistui vielä hyvin, mutta takaraivon kohdalla alkoi sitten tulla eteen vaikeuksia. Näin lyhyessä hiusmallissa pidempi osuus erottuu suhteellisen huonosti ja peilin kautta tapahtunut leikkuu olikin sitten melkoista hakuammuntaa. Lopputulos vaihteleva, ehkä siedettäväkin tai toivottavasti edes muiden ihmisten päivää jollakin tasolla piristävä.

Emilia kirjoitti:Maijan täytyy tykätä tosi paljon koulusta / noista iltatunneista.

Tykkään kyllä tosi paljon koulustani, mutta vain oikeastaan siellä olevien ihmisten takia. Iltatunneilla käyn siksi, että joskus tuosta laitoksesta pääsen pois papereiden kanssa.
Joskus niille päästäkseen täytyy vain ilmeisesti ponnistella vähän enemmän...

Järjetön väsymys. Mitään hyödyllistä en ole ehtinyt tekemään, sillä päivä meni säntäillessä joka puolella tehden hieman sitä sun tätä. Ja nyt silmät painuvat kiinni aivan väkisin.

Maija kirjoitti:Okei, nyt seuraa jälleen pala Maijan erittäin jännittävää arkea. NOT.

Tämä piristi huomattavasti päivää. Voin kuvitella tilanteen täysin.

Sainpas aikaseksi tehdä hesan reissun. Kävin niissä paikoissa missä pitikin ja bonuksena löysin kirjakaupan, joka oli täynnä sisustus- ja käsityökirjoja. Ja vielä sellaisia kirjoja, mitä en ole ikinä suomessa nähnyt myytävän, enkä ole viitsinyt vaivautua nettitilaamaan jostain kaukaisuudesta.

Kaikenlisäksi aurikon rupesi paistamaan juuri sopivasti käyskennellessäni ympäriinsä, se piristi vielä enemmän mieltä.

Kahvilla on tosin jostain syystä vaikea käydä yksin. Hylkäsin kymmenen kahvilaa sen takia, etten saanut itseäni sisään. Jokuhan voisi luulla kummalliseksi jos yksin istuisin. Kahvitus kuitenkin voitti ja pääsin kahville itseni seurassa.

No kyllain Fordaamisessa taisi olla muutaman (tai parin) päivän tauko ja nyt
tuntuu ettei saa mitään tekstiä aikaiseksi. Tökkii, tökkii. Voi kyllä olla, että täl-
lä perjantai-iltapäivälläkin on jotain osuutta asiaan. Mutta ihanaa että on viikon-
loppu

Aikaisemmin viikolla ehkäisin osaltani sitä synkkää asiaa josta joka paikassa puhutaan
ja laiton euroja liikkeelle Suomalaisen alennusmyynneissä jonne eksyin puoliksi vahingos-
sa. 50 kynän puuvärisetti, pastellivärit ja muuta ihanaista lähti matkaan että heilahti
Nyt on taas millä piirtää

Kävin ostamassa huojennuksesta Twin Peaks-boksin ja Teuvo Tulio-boksin. Multa kysyttiin paperit. Olin aika äimistynyt, ei multa ole ikuisuuksiin kysytty kaljakaupassakaan papereita. Noh, ens kuussa sit 18-vuotissynttärit!

Kirja-alesta ei löytynyt mitään. Tai ei ainakaan mitään, mitä olisin raaskinut ostaa. Lumppumyymälöihin en edes jaksanut mennä.

Jee, viikonloppu! Huomenna stand uppia!