forde.munfoorumi.com

Uusi vuosi, uudet kujeet!

Vanha ilari saavutti mammuttimaisen 100 sivun mitan vuoden vaihtuessa. Jumitusta sen suhteen ei tuntunu, mutta onhan se aika jo uuden

Luvassa tän vuoden alkuun ois kuulemma töiden suhteen hiljasta ainakin 1½ kuukautta. Aikaa fordeilulle periaatteessa siis pitäs jäädä rutkasti. Voi vaan olla, että menee vielä hetki ennen kun pelaan kaikki nää pelit läpi. Nyt kun hommasin kerrankin kunnon koneen, niin voi pelata. Ja joululahjaksi sain 500 gigasen ulkoisen kovalevyn, joka on täynnä kaikkee pelejä, leffoja ja muuta vastaavaa

Vuoden ensimmäinen ilmoitus.

Ihanaa, ettei tarvinnut mennä töihin tänään, eikä maanantainakaan. Koko aamupäivän olen taas vain jumittanut, vaikka olisin halunnut herätä aikaisin aamulla kävelemään kaupungille. Ihanan näköinen päivä, niin pakko kyllä lähteä ulos vielä auringon paistaessa.

Vuoden ensimmäinen päivä ei mennyt krapulassa. Osa päivästä meni telkkaria ja leffoja katsoessa. Tein myös pitkän lenkin, joka sai minut äärettömän hyvälle tuulelle.

Nyt nautin siitä, ettei tarvitse tehdä mitään. Kunhan kerään vaatteet lattialta ja otan puhtaat pyykit kuivumasta, niin kotonakin näyttää paremmalta.

Meidän taloyhtiön hallitus on pienissä päissään (varmaan päissään ) päättäny, että talon alaovi pidetään aina lukittuna. Ja summereita ei siis ole. Mainoksia ei nyt sitten ilmeisesti tule, mutta entäs normaali posti. Ei tänään ainakaan ole mitään tullut. Ehkä ne sitten postinjakajalle jotkut avaimet toimittaa (toivottavasti). Eniten kuitenkin ärsyttää se, että jos joku on tulossa kyläilemään, niin mun pitää viidennestä kerroksesta lampsia aina alaovelle päästämään ne sisään. Onko tuossa nyt sitten mitään järkeä? En tiedä, mutta kyllähän se vähän kyrsii.

Nyt selvisi, miksi meidän pihalle on taas pitkästä aikaan pesiytynyt oravia. Toisena syynä on, että Viljo-kissa ei ole kotosalla.

Seurattiin tänään yhtä oravaa, joka loikki pitkin pihaa ja nuuskutti sieltä ja täältä, tutki lintujen ruuat ja pitkän aikaa kantoi käpyjä sinne tänne. Sitten orava loikki tunkiolle, mihin tyhjennämme keskusimurin jätökset. Siellä se tonki piiiiiitkän aikaa, kunnes se kipitti posket pingoittuneena kuuseen pesäänsä. Ihmeteltiin, että mitä ihmeettä se sieltä tunkiolta löysi, mutta sitten honattiin. Toinen meidän koirista tiputtelee ruokaansa pitkin keittiötä, kun se kuvittelee löytävänsä sieltä kupin pohjasta jotain hyvää. Niitä papanoita leviää sitten ympäriinsä ja tottakai ne imuriin joutuvat.
Loppupäätelmä: meillä on varmaan parhaiten ruokitut oravat missään.

Jorssi kirjoitti:Meidän taloyhtiön hallitus on pienissä päissään (varmaan päissään ) päättäny, että talon alaovi pidetään aina lukittuna. Ja summereita ei siis ole.

Meillä on noin. Teillä päin ei varmaan oo niin iso ongelma mutta tässä meiän getossa on vaan hyvä, ettei rappuun pääse kuka vaan. Kaikenmaailman spurgua ja narkkaria saisi aamuisin potkia tieltään.... yh... Mun mielestä on aika pieni vaiva käydä kaverille avaamassa ovi tai heittää avain ikkunasta tommosen vuoksi. Tai sitten mulla käy tosi harvoin kavereita kylässä, koska en näe sitä suurena vaivana. (Ja kyllä meille posti ja mainokset jaetaan ihan normaalisti, kai noilla jakajilla joku ylkkäri on..)

Aattelin, että tänään nukkuisin pitkään, kun on vapaapäivä ja kaikkea. Heräsin 7:19 siihen, että yläkerran kämpässä asennettiin lattiaa (äänistä ja paukkeesta päätellen). Great. Kämppis oli käyny vähän napisemassa, joten remppaäijä sääli meitä puoli kymmeneen asti. Luovutin ja siirryin sohvalle kattelemaan Pelinaisten kakkostuottaria. Pieni zombifiilis ollut koko päivän....

Olen muuten virallisesti kyllästynyt vonkausviesteihin ja puheluihin. En tiedä, mikä mussa on semmosta, että miehet luulevat mun olevan kiinnostunut heistä puoli kolmen ja viiden välillä pe-la/ la-su öinä. En käsittänyt tuossa uutena vuonnakaan, kun kesäromanssi halusi mut niiden kanssa jatkoille, vaikkei olla oltu puoleen vuoteen missään tekemisissä ja tyypillä on tyttöystävä toisella mantereella venaamassa. Haistakoon ne kaikki apinat pitkät.. Mur.

Meilläkin oli ennen ovet lukossa yötä päivää. Pelastukseni oli kuitenkin parveke, josta pystyi pudottamaan avaimet sisäänpyrkijöille. Nykyään olemme siirtyneet nykyaikaan ja summerieloon.

--------

En saa unta. Päässä pyörii outoja juttuja.

Nukuin yöllä todella huonosti. Millään en meinannut saada unta. Ja äiti alkasi jo joskus 7.30 sulattamaan pakastinta ja koluutti keittiössä vaikkaa kuinka kauan. Argh. Nyt on hirveä väsy ja päätä särkee.

Tänään lähden takaisin Helsinkiin. Ihanaa päästä oman kodin rauhaan.

Mua ahdistaa ihan hulluna, että miten pystyn maanantaina heräämään klo 5.30
kun nyt lomalla olen herännyt antamaan siihen aikaan kissoille ruokaa ja sen
jälkeen nukkunut vielä sellaiset 6 tuntia Ja tää unirytmi alkoi heti loman
alussa, sen on pakko olla jotenkin ihmiselle luonteenomaista että nukkumaan
mennään vasta puolen yön jälkeen ja ylös noustaan n. 12 tuntia myöhemmin.

Mä en oikein tajua, että mistä sitä unta oikein riittää? Oon varmaan ollut kissa
entisessä elämässä tai jotain.

Illalla kaverin synttärit/illanvietto, luvassa uusia tuttavuuksia, punkkua ja Sing-
staria

Ihana palata omille kämpille. Oma rauha. Vapaus.

Ainoastaan tyhjä jääkaappi ärsyttää. Millään en jaksaisi raahautua kauppaan. Saati sitten tehdä ruokaa.

Tapoinpas tuossa sitten äsken vuoden 2009 ensimmäisen kärpäsen. Sitä en tiedä mistä se oli peräisin, mutta tuossa se kylmänkankeana kipitti katossa (nykyinen olinpaikka on jossain päin viemäriverkostoa). Mutta kaipa se oli säikähtäny noita pakkasia, mutta ei sen enää tarvine siitä kantaa murhetta

Tekee mieli tanssia, laulaa ja nauraa. Hymyilyttää ja hykerryttää.

Minä olen onnellinen.

Haluan vaan ilmoittaa, että mulla on ollut koko päivän hyvä mieli ja nätti olo. Nyt vois olla otollinen hetki lähteä baariin ketkumaan, mutta onneksi aamulla pitää nousta niin törkeän aikaisin, että nytkin on jo melkein liian myöhä olla valveilla.

Muuta ilmoitettavaa ei juuri ole, paitsi että haluan joko uuden kämpän tai uudet naapurit. Molemmilla seinänaapureilla on ilmeisesti joku uuden vuoden insipiroima remontti käynnissä, eli rapussa laukkaa jatkuvasti haalariäijiä ja vasarointi, poraaminen ja muut vastaavat äänet kuuluu tasan just niin monena tuntina vuorokaudesta ko taloyhtiön säännöt sallii. Tosin kivempi kämppäkin vois olla paikallaan, alan kyllästyä siihen että täällä on joko jäätävän kylmää ja ilma on hengityskelpoista, tai sitten aivan liian kuuma ja ilma yhtä puuroa. Ja pohjaratkaisukin on ihan perseestä ja tiskipöytä suunniteltu joillekin mua persjalkaisemmille tyypeille. Asujassa tuskin on mitään vikaa.

Hyvää uutta vuotta forden väelle!

Olen ollut nyt neljä päivää Suomessa. Olen nähnyt enemmän ihmisiä kuin viimeisen kolmen kuukauden aikana yhteensä ja tekemistäkin on riittänyt hengästymiseen asti. Olo on mitä mainioin. Vähän kalvaa ahdistus tuolla mielen sopukoissa, pitäisi lähteä kohti lentokenttää tuossa neljän tunnin päästä ja sitten en tiedäkään, koska seuraavan kerran pääsee täällä käymään. Jostain syystä kovin harva on tulossa Norjaan päin...

Tulen kaipaamaan kaikkia näitä ihania ihmisiä, suomen kieltä ja sitä, että pystyy ilmaisemaan itseään juuri niin kuin haluaa. Tulen kaipaamaan kunnon olutta. Kylmyyskin tuntuu vähemmän raa'alta, vaikka luulisi kymmenen pakkasasteen ja tuulen säikäyttävän. Kissojakin tulee ehkä vähän ikävä, vaikkei niitä voisi vähempää kiinnostaa. Eivät tulleet edes vastaan kun tulin kotiin. Vaan kuitenkaan ei (vielä?) kaduta tuo muutto. Ehkäpä sitä saisi elämänsä järjestykseen tuolla uudella maallakin..

Hah, in your dreams!

Outolintu kirjoitti:Kissojakin tulee ehkä vähän ikävä, vaikkei niitä voisi vähempää kiinnostaa. Eivät tulleet edes vastaan kun tulin kotiin. Vaan kuitenkaan ei (vielä?) kaduta tuo muutto. Ehkäpä sitä saisi elämänsä järjestykseen tuolla uudella maallakin..

Kissathan mököttää aina aluksi, jos joku on ollut pois. Ei se sitä tarkoita, ettei ne tykkäis.

Tsemppiä sinne Norjaan.

Olo on , , ja

Oli todella lyhyt vaihtoaika Oslossa ja arvasihan sen, että eka lento oli myöhässä. Täytyihän sen olla, kun Suomeen päin kumpikin lento oli etuajassa. Laukku jäi sitten Osloon, ystävällinen täti kertoi että pistetään etsintäpyyntö sitten vasta perillä. Turvatarkastuksessa tietty jonoa ja lähtöportti kaukana, koneen lähtöön aikaa vartti. Hirveä stressi päällä, tärisin jo paikallani ollessani. Ja jatkolentokin sitten myöhässä, vilkutteli valoja ja tarkisti navigointijärjestelmää lähemmäs puoli tuntia. Ajattelin, että perseelleen meni tämäkin päivä.

Vaan ei. Koneen nousu oli (niin kuin aina) ihana. Lento oli tasainen ja ostin valkoviiniä "perinteitä kunnioittaekseni". Valkoviinistä tuli hyvä olo, kirja oli hyvä ja lasku oli tasainen. Service-tiskillä oli todella mukava setä, joka hoisi laukkuasian kuntoon. Se toimitetaan suoraan kotiin heti huomenna. Myöhästyin tietty bussistakin, mutta oletin niin käyvän, joten olin varautunut soittamaan taksin. Vaan joku lentokentän työntekijä oli ajamassa keskustaan kanssa ja se setä huikkasi sille, että voisiko se heittää mut. Oven eteen piti ajaa "en liten blå bil". Siihen ajoi joku kaksipaikkainen sportti-pösö ja oikein herttainen poika. Oli se aika söpö. Autokin.

Kaikenlisäksi Helsinki-Vantaalla odottaessani veljeltäni oli tullut viesti: "kihlauduimme juuri" Se on hirveän nuori ja seurustellut hirveän vähän aikaa, mutta nuo uskoivaiset tuppaavat etenemään näissä asioissa nopeasti ja on se tyttökin tosi ihana. Sisko on niin onnellinen (ja pölmistynyt).

Joku on joskus väittänyt, että mä olen pessimisti...

Sippura kirjoitti:Mua ahdistaa ihan hulluna, että miten pystyn maanantaina heräämään klo 5.30

Noh. Kyllähän se herääminen onnistui, mutta ei se helppoa ollut. Pyörin sängyssä
vielä kahden aikaan ja päässä takoi ajatus että nyt on pakko nukkua, nyt on pak-
ko nukkua. Kissatkin oli aamulla ihan hoomoilasina, että mihinkäs hittoon sinä
meinaat lähteä, takaisin sänkyyn siitä ja rapsuttelemaan meitä.

Eikä viime yön unettomuutta auttanut ollenkaan se, että heräsin sunnuntaina ilta-
päivällä neljältä Meni ne Singstar-bileet vähän pitkiksi, joten piti vähän nukkua
krabulaa pois. Ja jos ne kaveripariskunnan naapurit lukee tätä, niin anteeksi. Lupaan,
etten enää ikinä laula huutamalla Ingalsin Lauraa, Rusketusraitoja tai Hear me Callia.
Varsinkaan aamuyöllä kolmen jälkeen.

Heräsin tänään puoli neljä. Siis kolme tuntia sitten ja olen ihan pihalla . Viime viikkoina unirytmini on ollut hyvin outo ja sekava ja pelottaakin mitä tapahtuu kun torstaina pitää palata arkeen koulun taas alkaessa.
Sekavasta olosta huolimatta(tai siitä johtuen) olo on mitä mainioin ja energinen. Sain vihdoinkin tiskattua ja muutenkin siivoiltua kämppää. Vielä jos jaksaisi tehdä yhden kouluhomman, joka olisi pitänyt tehdä jo varmaan kaksi kuukautta sitten. Vähän ketuttaa tuommoiset kouluhommat, joissa ei ole varsinaista palautuspäivää annettu. Oletan että sen voi vielä palauttaa, kun ei ole uusi jaksokaan alkanut ja tuo liittyi jotenkin tuleviin hommiin mitä tulee nyt joulun jälkeen olemaan. Jotenkin olen onnistunut unohtamaan tuon tehtävän ihan kokonaan, muistin sen vasta äskettäin kun lueskelin ikivanhoja sähköposteja.

Kivaa kun on uusi vuosi. Jotenkin vuoden vaihtuminen merkitsee minulle uutta mahdollisuutta. Tämä vuosi alkoi ainakin paremmissa fiiliksissä kuin viime vuosi, joilloin elämäni oli aika levotonta. Tasapainoa on tuonut ainakin koulussa käyminen, sillä enää ei tarvitse stressata niin paljon tulevaisuudesta. Viime vuonna olin hermona koko ajan kun en tiennyt mitä haluan opiskella, pelkäsin etten jaksa enää olla töissä jne. Ihmissuhteetkin oli viime vuonna vähän mitä sattuu, uusia tuttavuuksia tuli ja meni. Nyt olen koulussa, kavereiden ja perheen kanssa on asiat ok ja tapailen kivaa miestä. Toivottavasti tämä hyvä olo pysyy koko vuoden.

Käytiin sunnuntaina opettelemassa seinäkiipeilyä. Ihan hauskaa touhua (sillä helpoimmalla radalla).

Loman viimeinen päivä. Ihan kiva palata kouluun, en oikein osaa ottaa kaikkea lomasta ikinä irti, vaan hukkaan aina päivät vetelehtimiseen. Mukavaa päästä takaisin rutiineihin.
Tiedän pian taas jossain vaiheessa kiroavani rutiinit alimpaan helvettiin ja haaveilevani lomasta, mutta nyt tällä hetkellä paluu arkeen houkuttelee.

Loman olenkin siis ottanut hyvin, hyvin löysin rantein. En ole saanut mitään aikaiseksi. En ainakaan sellaista, mitä piti: koulutöitä. Tiedän hukkuvani niihin muutenkin, mutta en jaksa nyt stressata itseäni niillä vaan olen onnellisen vastuuntunnoton vielä loman viimeisetkin tunnit.
Sitten alkaakin kunnon rutistus.

Kiva loma ollut. Olen kunnostautunut sosiaalisten suhteiden ylläpidossa, joten sen suhteen ei tarvitse potea syyllisyyttä.
Olo on parempi kuin pitkiin aikoihin ja olen valmis arjen harmauteen. Kyllä sieltäkin löytyy aina joitakin väripilkkuja päiviäni piristämään.

Minä en halua palata arkeen. Odotan kauhulla huomista, kun palaan töihin. Vaikka olen ollut vain kaksi arkipäivää vapaalla, tuntuu se pyhien ja viikonlopun takia tosi pitkältä ajalta. Varaudun taas pahimpaan. Kun kukaan ei edelleenkään niitä töitä poissaollessani tee.

Ihanaa tosin on ollut olla tekemättä mitään. (Jos lenkkeilyä ei lasketa.) Toisaalta taas olisi ollut kaikkea, mitä olisin kerranki ehtinyt tehdä, mutta ei huvittanut. (Esim. uuden puhelimen osto ynnä muuta "pientä".) Todennäköisesti en siis saa näitä asioita koskaan hoidettua. Sosiaalisia suhteitakaan en ole ylläpitänyt. Erakoidun mieluummin.

Unirytmi on tietenkin mennyt ihan sekaisin. Vihaan aikaisin aamulla heräämistä, etenkin kun on pakko herätä.

Mitenköhän saisi sen ajatuksen päähänsä, että arki voisi olla kivaa?

Jeee!! Löysin Forden uudelleen!! Kauan oli kadoksissa, toivoni olin jo menettänyt, mutta vihdoin koitti ilon päivä. Ja täällä on kaikki mahtavat hymiöt, ja jokunen uusi hieno. Ihan sattumalta äsken Wooperin blogin kautta eksyin tänne. Elämälläni on taas tarkoitus.

Huh, olihan purkaus. Mitäs muuta, oon kipee, huomenna pitäis vaikuttaa sopivalta tyypiltä kielenopettajaks ja joululahjaksi saatu 2000 palan palapeli odottaa kokoamista olkkarin pöydällä. Jos joku minut muistaa ja sattuu kiinnostamaan, niin kihlauduin avokkini kanssa lokakuussa ja elellään onnellisesti (liian) kalliissa kämpässä Joensuussa. Elämä on mallillaan ja nyt on taas jotain kiinnostavaa luettavaa netissä kun mies kattoo animea. Nimeäkään en jaksanut vaihtaa, tuohon on jo niin tottunut.

Annastindeli on forden 200. jäsen

Annastindeli, tervetuloa takaisin porukkaan ja onnea kihlauksen johdosta

Vois alkaa jo arki mullakin. Mies meni tänään töihin, mut mun koulu alkaa vasta ens viikolla. Kotonahan olis kaikkea puuhaa, mutta jostain pitäis saada kipinä tehdä.

Mä oon alkavan vuoden kunniaks keksinyt paljon kaikkea ns hienoa mitä tänän vuonna vois tehdä. Mm haluun kasvattaa parvekkeella tomaatteja ja maalata täällä kämpässä kaks huonetta. Kuulostaa sinäänsä pieneltä, mutta mulle ne on aika isoi ja hienoi juttui. Ja tosi aikuisii

Hei kivaa, taas "uus" keijo! Muistahan annastindeli aktivoitua sitten kanssa, ettet jää yhden viestin ihmeeksi. Ja muista esittäytymisketju!