forde.munfoorumi.com

Valvottaako?

Tähän ketjuun saa (ja pitää) raportoida yön hiljaiset hetket, kun foorumilla ei muuten tapahdu mitään. Kännikeijoilut saa keijoilla niille tarkoitettuun ketjuun. Tänne voi tuoda ne muut pöhinät ja mietinnöt, joita syntyy yön pikkutunneilla siinä joskus 01-05 välillä.

Tänään (tai no siis eilen, jos ihan tarkkoja ollaan), huomasin että se nelinumeroinen viestimäärä lähestyy. En tiedä miksi, mutta halusin tämän tuhannennen viestini olevan jotenkin erityinen. Yleensä tämmöset jutut eivät minua niinkään kiinnosta. Tuhat on numero siinä missä muutkin ja jokainen numero on yhtä ainutlaatuinen kuin sekin.. Miksen siis tekisi jokaisesta viestistäni jotenkin ainutlaatuisen? No, tavallaanhan ne ovatkin juuri sitä. Harvemmin tulee kahta täysin samanlaista viestiä laitettua (paitsi ehkä kuvakisassa ). Joka tapauksessa mietin tätä tuhannetta (?) viestiäni koko päivän, enkä siis halunnut sitä tuhlata esimerkiksi kuvaketjussa (josta muuten kyllä kovin pidänkin), niin aloitinpa sitten tämmöisen ketjun kaikkien riemuksi.

Kaikenlaista juttua pyöri päässä tuossa äsken, kun yritin nukkua. Mitenkähän ne saisi käännettyä pois päältä yöksi? Ennen olen osannut sen taidon hyvinkin. En vain muista enää miten se tapahtui.

Tästä fordesta on tullut vähän tämmöinen emotionaalinen kaatopaikka mulle. Kulunut vuosi on ollut aikamoista vuoristorataa monella tavalla. Kaikenlaista on tapahtunut ja asioita on ollut hankala käsitellä. Niin isoja juttuja, että välillä niiden selvitteleminen ja käsitteleminen tuntuu kokopäivätyöltä. Ja kaiken sen päällä pitäisi vielä jaksaa pyörittää normaalia arkea. Tästä pitäisi maksaa palkkaa. Mutta ehkä se palkka tulee sitten myöhemmin jossain aineettomassa muodossa.

Etsilleen. Olis kai tässä kaikenlaista kirjoteltavaa, mutta ehkä jatkuu ensi numerossa sitten.

Melkoset tonnibileet.

Näin ansiokas avaus ansaitsee vastauksen.

Yökyöpeli olen. En halua tuhlata vähäistä elämääni nukkumiseen, siksi valvon vaikka väkisin. Katson telkkarista kaiken mitä sieltä tulee, surffailen netissä, taistelen syömishaluja vastaan. Ei mitään, minkä vuoksi varsinaisesti kannattaisi tinkiä yöunistaan, mutta kun ei muutenkaan osaa olla.

Aloitusviestissä mainittu asioiden pyöriminen päässä kun yrittää nukkua, on myös valvomisen syynä. Se ajatusten pyöriminen on joskus johtanut niin kamalaan tilaan, että en enää koskaan halua sitä kokea. Mieluummin olen vaikka nukkumatta ja tuijotan läppärin ja telkkarin ruutua.

Täällä myös eräs yöeläjä.

En vaan osaa mennä aikaisin nukkumaan, en sitten millään. Saatan surfata netissä, lukea tai tehdä sukututkimusta, mutta nukkumaan meneminen, se ei ole koskaan ensimmäinen vaihtoehto. Nähtävästi ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi hyvää syytä mennä nukkumaan.

Yksi yöeläjä lisää ilmoittautuu!

Mä olen aina ollut iltaihminen. Aamuheräämiset olivat aina ihan hirveää tuskaa ja koulussa aloin tajuta jostain jotain vasta toisen tai kolmannen tunnin paikkeilla.
Onneksi nykyään ei enää tarvitse kuin tosi harvoin herätä aikaisin, joten voin antaa sisäisen vampyyrini mellastaa vapaasti - ja kyllä mä annankin. Olen taantunut iltaihmisestä yöeläjäksi. Yöllä maailma on vaan mukavampi paikka: ei melua, ei haittatekijöitä, vaan ainoastaan rauhallista omaa puuhastelua. Saan töitäkin tehtyä paljon paremmin öisin kuin päivällä, osaksi sen takia että kukaan ei ole häiritsemässä mutta aika suurelta osin myös sen takia, että mun aivot vaan toimii paremmin klo 02:30 kuin klo 10:00.

Lisää terveisiä lepakkoluolasta.

Olen aina ollut yöihminen, tykkään pimeän tuomasta salamyhkäisyydestä, rauhallisuudesta, hiljaisuudesta ja siitä, että ne äänet mitä yöllä on, erottuvat paremmin. En pidä aamuun liittyvästä kiireestä, tarmosta ja jonkinlaisesta kelloon sidotusta suorittamisesta. Tykkään herätä hiljaa, hitaasti ja mielellään omia aikojani. Tykkään mennä nukkumaan vasta kun nukuttaa, ei silloin kun kello kertoisi olevan hyvä ja järkevä aika. Nukun mieluummin vaikka päiväunet kuin menen pakolla liian aikaisin hakemaan unta, joka ei tule. Yöllä ei ole kiire, yöllä on aikaa.

Kaiken tämän sanottuani vuorotyö on tuntunut kummallisen hyvältä. Voin herätä klo02 koska se on niin täydellisen absurdi aika herätä, 06 soiva kello tuntuu paljon vaikeammalta. En tykkää töihin menosta klo21, mutta itse yötyö on ollut hurjan kiehtovaa. Villasukkatyöaikaa. Sama työ on ihan erilaista yöllä ja päivällä. Päivällä ollaan hektisesti ajankohtaisia, yöllä makustellaan, palaillaan, fiilistellään, vaikka sitten niitä ajankohtaisuuksia. Yö tekee kummia juttuja. Sama biisi kuulostaa erilaiselta yöllä ja päivällä, tarina saa yöllä uusia sävyjä. Ihmiset ovat yöllä jotenkin herkemmin kiinni siinä ajankohdassa, kiinnittävät huomiota eri tavalla eri asiohin.
Yökerhohereilijät ovat tapaus erikseen.

Nyt eletään kuitenkin jonkun toisen aikaa ja rytmiä.
Kanssanisäkäs on sanonut tyttärestämme, että hän nukkuu niin kauan, kun pystyy näkemään ilman keinovaloja, ensimmäisen lampun sytyttyä hän herää. Hänen rytminsä vatsassakin oli ilta- ja yöpainotteinen. Toisaalta, miten se voisi muuta ollakaan kun äidin kyydissä kulkee.

Kati kirjoitti:yötyö on ollut hurjan kiehtovaa. Villasukkatyöaikaa. Sama työ on ihan erilaista yöllä ja päivällä. Päivällä ollaan hektisesti ajankohtaisia, yöllä makustellaan, palaillaan, fiilistellään, vaikka sitten niitä ajankohtaisuuksia. Yö tekee kummia juttuja. Sama biisi kuulostaa erilaiselta yöllä ja päivällä, tarina saa yöllä uusia sävyjä. Ihmiset ovat yöllä jotenkin herkemmin kiinni siinä ajankohdassa, kiinnittävät huomiota eri tavalla eri asiohin.

Nimenomaan tästä minäkin tykkään yöpuuhastelussa ja radion yöohjelmissa. Harmi kun mulla ei enää ole radiota, jota voisi kuunnella öisin. Eikä oikein ole mieluisaa radiokanavaakaan. Ehkä taas joskus on, kun kasvan tästä väliinputoajaikäryhmästä ulos.

Nyt pöhisee reippaat ylikierrokset täällä

Ennen olin yöihminen, mutta nyt olen jätellyt yötä vähemmälle, jotta voisin olla kunnon ihminen oikeissa töissä. Tukka lähtee seuraavaksi.

--

Mielikuvitus tulvii aina välillä tarinoita: Nyt on mielessä sellainen, että Teemu Selänne uransa jälkeen keskittyy vapaaehtoistyöhön yhdessä Kirkon ulkomaanavun kanssa. Tilanteeseen on tultu siksi, koska Selänteestä on tosi tyhjä olla tekemättä mitään ja toisekseen häntä on aina harmittanut suhde omaan ahneuteen: rahaa, autoja, piste-ennätyksiä, pokaaleita. "Kun miettii silleen sitä päivää, kun katotaan oletko saanut enemmän hyvää aikaan kuin pahaa... Siinä isossa vaa'assa punnitaan, niin mä en haluais jäädä miinukselle. Kirkon ulkomaanavun kautta mä oon tavannut ihan uskomattomia tyyppejä. Niillä on sellaiset elämät, että mun jalkamurtumat on niiden rinnalla tosi pientä. Tunnen vasta nyt, kuinka kultalusikka suussa olen syntynyt ja kuinka paljon mun elämässä on ollut siunausta. Mä en usko, että tuo siunaus on sattuma..."

Taas on unirytmi mennyt ihan sekaisin. Vielä yli viikko sitten oli pakko mennä ajoissa nukkumaan ja heräsin ilman herätyskelloa aamuisin. Nyt sitten olen tämän viikon valvonut kaikki yöt ja sängystä pääsee väkisin ylös vasta puolenpäivän aikaan. En ymmärrä mikä saa aikaan näin radikaalit muutokset minun vireystilassa.

No mikäpä tässä toisaalta valvoessa. Juttelen koneella kavereiden kanssa ja luen välillä kirjaa. En nyt jaksa liikaa stressata tästä unettumuudesta, kun on loma ja ei se uni stressaamalla tule. Tänään taitaa sitäpaitsi olla täysikuu, enkä koskaan nuku niinä öinä. Vai olikohan se eilen, sillä eipä eilenkään nukuttanut sen paremmin...
Huomenna pitää kyllä yrittää herätä taas ajoissa kirjoittamaan niitä iänikuisia analyyseja jotka ei koskaan tule valmiiksi. Tänäänkin koko päivä meni työhakemuksia kirjoittaessa. Ja huomenna on illalla leffaankin meno niin ei kerkeä koko päivää käyttää tehokkaasti työskentelyyn.

Hmmm. Kuuntelen David Bowieta ja mietin tyhmiä asioita. Olispa jo kesä. Kesäyöt on niin paljon kivempia, silloin on mukava lähtee vaikka keskellä yötä ulos kävelemään, tälleen talvella se ei yhtään houkuttele.

Mä valvon vähän tilanteen ja huvituksen mukaan. Joskus olen vääntänyt töitä yömyöhään, mutta yleensä vaan surffailen netissä ja palloilen ympäriinsä. Se, mihin aikaan pitää herätä, sanelee aika pitkälti nukkumaanmenoajan. Enimmäkseen pötkin pehkuihin yhden maissa. Nyt jumahdin miettimään työnhakuasioita, mutta hetkisen päästä olen pää tyynyssä.

Discovery pölähtää taivaalle vartin sisään - sitä siis jäin odottamaan.

http://www.nasa.gov/multimedia/nasatv/

Yökukun kirjoituspuuhissa. Yö on mainiota aikaa tällaiseen. Ajatus herpaantuu helposti, jos on taustamelua ja nyt on ihanan hiljaista. Sanat tuntuvat soljuvan helpommin ja väsymys hillitsee turhaa kriittisyyttä. Päivänvalossa voi tarkastella yön tunteina aikaansaatua tekstiä ja pieni etäisyyden ottaminen (nukkuminen välissä) auttaa näkemään paremmin mahdolliset virheet.

Mieluiten olisin silti nukkumassa oman kullan kainalossa.

Plääh... olen niin kateellinen ihmisille, jotka nukahtavat heti kun painavat päänsä tyynyyn. Jotenkin ihan pakostikin alan miettiä kaikennäköisiä asioita. Kaikkea mitä pitäisi tehdä. Päivällä ajattelen vaan, että kyllä sen ehtii huomennakin. Eivätkä tällä kertaa ne asiat ole edes ikäviä, ainakaan suurin osa. Huomenna ei tosin ole mikään pakko herätä aikaisin, mutta kiva olisi olla jo kymmeneltä pirteänä hereillä, kun olisi vähän tekemistä. Tarvitsen kuitenkin ne kymmenen tunnin yöunet.

Nyt olisi aikaa kirjoittaa niihin ketjuihin, joihin en ole jaksanut kirjoittaa. Ette arvaa, kuinka monta kertaa olen aloittanut jotain viestiä, ja pyyhkinytkin sen pois, kun tuntuu, etten edes itse tajua siitä mitään.

Vihaan yövalvomista, varsinkin kun se on "pakollista". Olen kuitenkin niitä ihmisiä, jotka valvovat aamuun ja nukahtavat jossain vaiheessa siinä kolmen-neljän aikoihin. (Siis silloin kun valvottaa.) No onhan se kiva, että nukkuu edes vähäsen. Varsinkin arkisin tällaisen yön jälkeen herääminen on yhtä helvettiä, kun pitää kuitenkin mennä aikaisin töihin. Mutta se työasioista.

Ehkä menen kuitenkin lukemaan kunnes mahdollisesti nukahdan. Missään ei taida olla ketään linjoilla, enkä jaksa täälläkään yksinäni höpistä.
Mutta täältä tähän. Toivottavasti en ole tässä ketjussa jatkossa kovinkaan usein.

"Toivottavasti en ole tässä ketjussa jatkossa kovinkaan usein."

Älä karkaa ketjusta minnekkään, kun kuitenkin valvot.

Surfailen kännykällä netissä työpaikan kämpän keittiössä. Kaikki muut meni jo nukkumaan. Tämä mini Opera on mainio. Kännyn oma selain on aika heikko.

Valvottaa, valvottaa. Vajaan viikon päästä pitäis olla jo unirytmi kunnossa, kun harjoittelu alkaa. Onneksi mulla ei ole aluksi ihan varhaisimpia aamuja. Täällä sitä vain palloilee, vaikka tietää, että huomenna olisi paljon tehtävää ja yliopistolle on pakko lähteä jo noin klo 11. (Onpas muka varhain. )

Nyt ilta (alkuyö) meni netissä ja kyllä mä pikkuisen tyttöilinkin. Lakkasin kynteni nätiksi. Muutoin perus manikyyri, mutta taiteilin kahteen kynteen alhaalle puolikkaat kukat (kolme terälehteä). Valkoiset terälehdet kultareunuksilla. (Siinä minä nyt sitten esittelen kynsilakkojani. ) Nätit niistä tuli, vaikka itse sanonkin. Kiitos mielenkiinnostanne pikkukivet!

Täytynee ottaa itseään niskasta kiinni ja raahata itsensä nukkumaan.

Nyt on vissiin oikea aika kirjoittaa tänne? Kävin jo kerran koittamassa nukkumista, mutta nousin ylös ja avasin koneen uudestaan. Kuluupa se aika näinkin.

Olen aina ollut yöihminen. Kotikotona asuessani leivoin monesti yöllä, silloin oli ehdottomasti paras aika siihen hommaan. Kerrostalossa ei viitsi meluta, joten on yöleipomiset jääneet vähemmälle. Toisinaan on mukava vain istuskella sohvalla, lukea kirjaa ja seurata kuinka kaupunki ensin hiljenee ja herää sitten taas uuteen päivään. Sitten on tietysti myös mukava kytätä, että kuka naapureista lähtee ensimmäisenä töihin.

Yöradiota voisin kuunnella loputtomiin. Voisin helposti nukahtaa radio päällä, mutta mies ei siitä oikein tykkää. Monesti yö rytmittyykin meillä niin, että mies kysyy, että aiotko kuunnella vielä uutiset/pop-uutiset/seuraavan kappaleen/Perhe Kärkisen jne. Ja yleensä se radio on päällä aiottua kauemmin, mutta mies on niin kiltti, ettei valita.

Viime aikoina on valvottanut huomattavasti tavallista enemmän. Syistä pitäisi ehkä käydä avautumassa erääseen toiseen ketjuun, mutta taidan jättää väliin. Tänä yönä ohjelmassa South Park -maraton ja muuta kiinnostavaa. Tärkeältä ystävältä tuli juuri vähän huolestuttava viesti päihteisiin liittyen, ja mietin että pystyyköhän sen päälle nukkumaan. Toivottavasti pystyy.

Lisäksi olen seuraillut mielenkiinnolla Roddy Bottumin reaaliaikaisia päivityksiä Faith No Moren ekoista bänditreeneistä. :fanityttö: Kuviakin tuli jo kaikista (paitsi Mike P:sta). Tää comeback on kyllä jymyjuttu. Hieno kesäkuu kyllä tiedossa.

Ei vaan väsytä kauheesti.

Pöhinääää

Ei vaan väsytä. Päivä meni South Parkia tuijotellessa (~8 jaksoa) ja möllöttäessä. Huomenna pitäis kertoa sitten psykologille viimeisen viikon tapahtumista (niissä kyllä riittääkin miettimistä) ja päättää jatkosta. Oli tarkoitus, että menisin myös terveydenhoitajan päivystykseen aamulla, mutta ei taida ihan onnistua herääminen.

Tänä yönä ei ole sitä semmoista yön taikaa kuin usein on. Viimeksikin kun valvoin aamuun saakka, jäi se taika kokematta. Onko se kadonnut johonkin? Sinä yönä katselin elokuvaa klo 4-7. Ehkä se meni ohi siinä leffaa katsellessa.

Haluaisin oppia taas nukkumaan öisin. Pidän aamuistakin kovasti. Ne menevät nykyään kokonaan ohi kun nukun näitä kyöpelipöhinöitäni pois..

Vähäksi aikaa pääsin taas normaaliin unirytmiin, mutta nyt valvotaan. Eipä mitään, olen viihdyttänyt itseäni YouTubessa katselemalla teinivuosien lempibändien musiikkivideoita. Kultainen 90-luku. Jos vielä jonkin aikaa kuuntelisi tähän lopuksi David Bowieta ja lukisi kirjaa ja sitten unta yrittämään.

Huoh.

Olen koko päivän ollut kamalan energinen. Nyt ei sitten millään jaksaisi asettua aloilleen ja käydä nukkumaan. Näin aikaisemmin illalla siskoa ja oli oikein mukavaa. Tuli esimerkiksi puhuttua semmoisia perheasioita mitä muut meiän perheestä ei samalla tavalla voi kokea kuin minä ja tämä sisko. Sisko . Käytiin myös baarissa pyörähtämässä. Itse olisin voinut jatkaa vaikka aamuun asti, mutta siskoa väsytti ja sen täytyy herätä aamulla aikaisin. Melkein menin itse vielä baariin jatkamaan, mutta mulla on kamala baarikammo jos olen yksin, en vaan voi olla missään baarissa yksin tai tulee paniikkikohtausta muistuttava tunne. Blaah. Miksei minulla ole täällä miljoonia kavereita joiden seurassa olla? Onneksi ensi viikolla näkee taas kunnolla muualla paikkakunnilla asuvia ystäviä.
Saa nähdä tuleeko valvottua aamuun asti, nyt ei ainakaan väsytä yhtään. Ei ole edes humalainen olo.

Eksyin hymiöketjuun:





Elämä olis kiva.

Isokeijo

Ei h*tti... Kello sois tunnin päästä, enkä ole nukkunut yhtään. Tai yhden aikaan melkein nukahdin, mutta havahduin kun joku sankari konttaili rapussa kohti kotiaan, ja potkaisi mennessään myös mun ovea.

Yleensä ottaen yöt ei hirveästi innosta, tykkään nukkumisesta ihan liikaa, mutta keväällä tämä aina iskee. Valvon ja valvon, silmiä kirvelee ja olo on ankea, mutta uni ei vaan suostu tulemaan. Jossain vaiheessa onnistuin kehittämään hyvän nukahtamistekniikan, mutta sekään ei enää toimi. Ei tässä muuten mitään, mutta elimistö alkaa valvomisen seurauksena käydä ylikierroksilla, sydän hakkaa eikä mihinkään pysty keskittymään.

Nyt olen sitten lukenut kirjaa, stalkannut kaikkien puolituttujenkin naamakirjat, lähetellyt roikkumaan jääneitä sähköposteja ja toivonut hartaasti ettei kukaan kiinnitä kellonaikoihin huomiota.

urakka kirjoitti:lähetellyt roikkumaan jääneitä sähköposteja ja toivonut hartaasti ettei kukaan kiinnitä kellonaikoihin huomiota.

Kyllä ne vaan kiinnittää. Mullekin jaksaa vähän väliä joku asiakas todeta, että "teit sitten taas yötöitä", kun näkee kellonajan.

(Anteeksi väärään aikaan kirjoitettu viesti, mutta ensi yönä pitää yrittää olla valvomatta, koska remontti herättää taas viimeistään ysiltä.)

Kello on nyt muutaman minuutin yli kolme. Olen istunut netissä yhdestä eteenpäin. Siihen asti katsoin telkkaria, vaikka ei sieltä tullut yhtään mitään. Ulkona laulaa jossain tipu tipunen ihan lähellä. Se kuulostaa kuin laulaisi parvekkeelta suoraan. Ja kitsut vetää sikeita ihan satasella. Nel ja Shin tossa vieressä ja Myikis keittiössä. Olen noita kahta möllöttäjää kokeilllut jopa tökkiä, mutta ihan turhaa. Kovasti ne näkee unia ja sätkii tossa.

Kaveri on käymässä ja nukkuu lattialla. On herännyt pari kertaa ja ihmetellyt kun en nuku. Haukottelen kyllä, mutta väsymys on poissa.

Netissäkään ei ole ketään hereillä.. Taidankin siis uppoutua kirjan maailmaan ja katsoa miten pitkälle se kantaa. Tulen floodaamaan jos uni ei tule