forde.munfoorumi.com

Olis pitäny jo palokärjen tapaamisesta tehdä tämä Keijo kohtaa luonnon!-röpötyksen. Sillä keijo kohtasi luonnon tänäänkin!

Tultiin tuossa äsken kyläilemästä ja ajoimme kotio metsätietä pitkin. Tuijotimme tylsistyneenä pimenevää peltoa-metsää-petoa-metsää-pusikko!-metsää-peltoa-näkymää. Kunnes kuski löi jarrut pohjaan. Pelto oli aivan täysi peuroja! Auton säikyttämänä ne juoksivat metsää kohden. Yksi peura jäi pellolle, ilmeisesti lauman päälikkö, uhittelevaan asentoon ja seurasi katsellaan auton perään. Niitä peuroja oli ainakin parikymmentä! Kamera OLI mukana, mutta oli jo niin pimeää, ettei kamerasta olisi ollut juurikaan mitään hyötyä. Siitä pomo-peurasta olisi varmaankin saanut kuvan, niin jylhänä se seisoi paikoillaan.
Yksittäisiä peuroja näkee silloin tällöin, mutta että koko lauma!


------

Tänään palokärki naputteli pihalla, mutta en nähnyt. Kuulin vain.

------

Punatulkkuja ei tänä talvella ole näkynyt yhtään. Kummallista. Ennen oli lintulaudalla melkein joka päivä.

-----

Elikkä röpötystä luonnosta, voikukkaan kompastumisesta kusiaisten murhanhimon kohteeksi joutumiseen!

Tämä keijo kohtasi pari viikkoa sitten naapurin pihalla kummallisennäköisen
linnun. Se oli melko kookas (ehkä vähän pienempi varista), selkä oli musta ja
rinta ruosteenpunainen.

Siinä se patsasteli aivan paikallaan, kunnes ilmeisesti liikkeestäni pelästyneenä
otti pari askelta eteenpäin - siitä tunnistin sen linnuksi enkä patsaaksi Ääni-
havainnot jäi tekemättä, lintu nökötti täysin hiljaa koko tapaamisen ajan.

Jäi kuitenkin mietityttämään, että mikäköhän lintu mahtoi olla kyseessä. En ole
vieläkään onnistunut bongaamaan lintua kirjoista tai netistä hakemalla, mieleen
se kuitenkin jäi hyvin vahvasti, sillä yleensä huomioin talvisessa maisemassa vain
ne ns. yleisimmät tirpat. Ne joilla on keltainen rinta :lintuekspertti:

Sippura kirjoitti:sillä yleensä huomioin talvisessa maisemassa vain
ne ns. yleisimmät tirpat. Ne joilla on keltainen rinta :lintuekspertti:

Talitintit?

Meidänkin pihalla naputteli toissapäivänä tikka tai luultavasti parikin (en tiedä olivatko palokärkiä vai jotain muita tikkoja).

Lumikki75 kirjoitti:

Sippura kirjoitti:sillä yleensä huomioin talvisessa maisemassa vain
ne ns. yleisimmät tirpat. Ne joilla on keltainen rinta :lintuekspertti:

Talitintit?

Varmaankin, joo
Vähän heikoilla kantimilla tämä minun lintutietouteni.

Ei omakohtainen kokemus, mutta tossa ehkä viikko sitten maatalon isäntä oli menny hätistelemään vierasta kissaa eteisestä. Ainoo ongelma vaan oli, että se ei ollu kissa, vaan ilves! No kohtuu pienin naarmuin oli kuitenkin siitä selvinny.

Olisikohan tuo tirppa ollut ihan punatulkku?

Minä ehdotan Sippuralle taviokuurnaa.

?

ceuro kirjoitti:Minä ehdotan Sippuralle taviokuurnaa.
?

Ei ollut taviokuurna eikä punatulkku (kyllä mä nyt sen tunnistaisin Ehkä.)
Hyviä ehdotuksia, kuitenkin

Tämä tapaamani lintu oli siis huomattavan suuri ja ruosteenpunaista rintaa
lukuunottamatta kokonaan pikimusta. Pyrstösulat olivat melko pitkät ja sula-
valinjaiset.

Taviokuurna kyllä on aika huomiotaherättävän näköinen, suht iso ja pitkäpyrstöinen.
Mikähän ihme mysteerilintu se sitten on... Et sä ole voinut nähdä kuukkeliakaan kerta Turussa ja vielä kaupunkialueella olit. Kuukkeli on sitäpaitsi ruskea, eikä musta.
Närhi?

Siinä vaiheessa, kun närhet on pikimustia ja punarintaisia, on maailmanloppu lähellä.

Ehdotan Sippuralle mustarastasta, jolla on ketsuppia rinnuksilla.

Täällä kaupungissa ei ole kauheasti mitään luonto-experiencejä ollut. No, minun parvekkeen vieressä olevassa puussa tosin oli harakanpesä kesällä, se jatkuvat säksätys alkoi käydä vähän hermoille.

Kotikotona heräsin joskus kolmisen vuotta sitten kamalaan pamaukseen. Menin katsomaan ulos ikkunasta, ja varpushaukkahan siinä nökötti pöllähtäneenä maassa. Oli lentänyt ikkunaa päin, raukkaparka. Kumma kun ei mennyt lasi rikki.

Mökillä tuli kerran koppelo esittelemään poikuettaan. Siinä ne poustaili meidän pyykkinarulla, lähtivät kipittämään karkuun vasta kun menin kameran kanssa ihan viereen. Samoilla huudeilla minulla oli myös miellyttävä tapaaminen kärpän kanssa. Tuli jalan viereen esittelemään hiirisaalistaan, eikä arkaillut yhtään. Hipsi omille teilleen vasta siinä vaiheessa, kun aloin poistaa kamerasta linssisuojusta. Ei varmaan tykännyt kuvattavana olemisesta.

Mustaleppälintu?


Muistatko Sippura, minkälainen nokka tirpalla oli? Siitä pystyisi päätellä suvun.

Tähän mennessä friikkiksen ehdotus on tainnut olla lähimpänä totuutta

Nugat, lintu oli suurempi mitä kuvan mustaleppälintu. Katsoin lintukirjasta,
mutta yksikään niissä kuvissa ollut ei näyttänyt suoraan tutulta. Vaikutti
kuitenkin, että se olisi saattanut olla esim. pikkukahlaajiin kuuluva siivekäs,
joku kuovi tai kurppa. Variksen kokoluokkaa se oli, nokasta pyrstöön n. 20-
senttinen.

Ai niin, ja tässä on kyllä meri ihan lähellä, että joku merilintu (?) voisi olla ihan
mahdollinen.

Nokka oli siro ja pitkähkö, ei kuitenkaan ihan niin pitkä mitä esim. isokuovilla.
Ja se ruosteenpunainen rinta ja vatsa oli niin erikoiset, että niitä en voinut kat-
soa väärin

Sippura kirjoitti:Variksen kokoluokkaa se oli, nokasta pyrstöön n. 20-
senttinen.

Öööhh, varis on kyllä nokasta pyrstöön yli 40-senttinen, että varikseen nähden varsin pieni sitten oli kuitenkin.

Leppälintua mäkin oisin ehdottanu...

Jorssi kirjoitti:

Sippura kirjoitti:Variksen kokoluokkaa se oli, nokasta pyrstöön n. 20-
senttinen.

Öööhh, varis on kyllä nokasta pyrstöön yli 40-senttinen, että varikseen nähden varsin pieni sitten oli kuitenkin.

Leppälintua mäkin oisin ehdottanu...

Pienen variksen kokoinen siinä tapauksessa

Mä voin luetella kaikki mun eläimet: moon nähnyt tänä vuonna supikoiran, ketun, jänöjä ja kärpäsiä. Okei, lintuja kanssa: viherpeippo, talitintti.

Viimeisin kohtaaminen oli se, kun talitintti suhahti meidän lasitetulle parvekkeelle etsimään evästä. Kerkesin kauhistella, ettei se muista kuitenkaan tulleensa kaiteen alla olevasta raosta, vaan paniikissa törmäilee päin laseja. Mutta sepäs olikin fiksu lintu ja poistui samaa reittiä, mistä oli tullutkin.

Eilen pihalla oli niin vilkasta, ettei sohvalla tarvinnut kuin päätään kääntää.

Ensin kolme oravaa riehuivat linnunruokintapisteellä. Oravien jälkeen siihen hyökkäsi älytön tinttiparvi. Palokärki akka yritti kaataa kupsahtanutta mäntyä. Siitä on juuresta kohta puolet hakattu. Pitäis kaataa se ennen kuin luonto päättää kaataa sen auton päälle. Orava yritti isotella palokärjelle viereisestä männystä, mutta akka ei viitsinyt moisesta välittää. Närhiä näkyi pitkästä aikaa pihalla. Pupun jälkiä oli älyttömästi.

No nyt oli kyllä sellainen luontohetki, että huhhuh.

Avasin tänään aamulla sälekaihtimet ja suoraan ikkunani alla oli täydet tohinat päällä. Kuuden rusakon himot olivat heränneet ja siinä ne olivat yhdessä isossa kasassa keskenään. Ja korostan, yhdessä kasassa. Kaikki päällekkäin. Välillä iski tappelupuuska, mutta sitten taas sovittiin ja jatkettiin touhuja. Siitä oli romantiikka kaukana.

Siis city rusakoiden gang bangksit. Luulin että eläimet ei moista gang bang jutskaa harrasta. Onkohan tuossa evoluutioteorian mukainen "parhaimman sperman maksimointi" kyseessä? Montakos narttua ja montakos urosta tohinassa oli? Olikos parin vaihtoa? Vai oliko siinä vaan 5 uros juppee yhden naaras jupen kimpussa? Paniko ne uros jupet toisiansa? Näistä eläinten homosteluista oli YleX:llä. Tässä on nyt monta avointa kyssäriä, kuva olis kiva. Videona olis vielä parempi, vois tehdä syväluotaavan analyysin juppejen kuksinnoista
xxx
monien sarvi elukoiden urokset (siis hirven tapaisien elukoiden urokset ) kalistelee sarviaan ja parhaat urokset saa muutaman naaraan reviirilleen haaremiksi.Siitä sitten vaan polkemaan naaraksia ja paikalle eksyvien uroksien kanssa mittellöimään. Tälläisen kuvion olen telkusta nähnyt. Jupet ei siis hätistely...jaa olihan niillä se tappelu.
xxx
Mä näin jonkin keväisen linnun kylpemässä vesilätäkössä. Ei ollu peippo.

Mä näin iltahämyssä meidän pihalla ketun. Oli aika ylläri sinänsä, että vaikka tässä on mettää ympärillä, keskustaan on matkaa kuitenkin vaan puolisentoista kilometriä ja asutusta siis on paljon. Rohkeiksi ovat ketut tulleet!

Meidänkin pihalla loikkii aina silloin tällöin cityjäniksiä. Sitten oravaiset tykkäilee mun ikkunan edessä kasvavista kuusista. Ja variksepesä on tuossa kuusessa myös.

Haluaisin vihdoin oppia tuntemaan suomalaisia lintuja. Tuntuu, että tunnen australialaiset linnut paremmin kuin suomalaiset. Saa nähdä, voi olla, että jää haaveeksi.

Heräsin tänään joutsenten huutoon.

Muuttolinnut palaa, kesä tulee!!

Tänään tapahtui kaksi merkittävää luonto hetkeä.

Aamulla kämpän ulko-oven edessä oli kaksi rusakkoa. Kaksi! Ja niin pulskean oloisia. Maalla ei rusakoita useinkaan näe, ovat niin arkoja, mutta kaupungissahan asiat ovat toisin.

Hetki sitten ollessani ulkona kuulin linnun laulavan. Oli niin tuttu mollivoittoinen vihellys, että aloin pälyilemään ympärilleni. Punatulkku! Eiku... neljä punatulkkua!!! Ne vain kyhjötti pihakoivussa, tottakai silloin, kun kamerassa on akku loppu.
Enkös aikaisemmin valittanut, kun tänä talvena ei punatulkkuja ole näkynyt. Nyt vallan neljä kerralla. Nillä on vissiin hormoonihäiriöiset soidinmenot menossa, sillä eivät paljoa minusta ja elukoista nyt välittäneet, vaikka yleensä ovat kovin arkoja.

Tänään menin kävellen ystäväni luo. Kuuntelin lintujen ääntelyä ja alkasin katsella ympärilleni. Ja mitä näinkään? Kolme tikkaa ja kaikki vieläpä samassa puussa.

Kun palasin kyseisen ystäväni luota, iso lintu lensi puusta tien yli ja pellolle. Kunnolla en ehtinyt sitä nähdä, mutta ei se ainakaan fasaani tainnut olla. Naarasmetso ehkä.