Kibaya kirjoitti::paijaus:
Lapsilta poistetaan levyjä ja piikkejä ihan säännöllisesti, joten ehkä sun luut ei oo standardimittaiset
Joo, ei oo vitsin paikka.
Mä oon niin lyhyt, että ehkä siksi se levy ei sovi mun pieneen käteen, jos ne onkin tehty normaalimittaisille ihmisille. Leikkauksen ja levyn hyvä puoli toki on, että levy auttaa luutumaan keraalla oikeeseen asentoon ja lastan saan ottaa kädestä jo neljän viikon jälkeen ja opetella käyttämään taas kättä. Kipsin kanssa toipuminen olisi hitaampaa.
Yritän toki ajatella tätä hetkellisenä tilanteena, ei tämä loputtomiin kestä. Huomenna olen sinnitellyt jo kaksi viikkoa. Tämä tuntuu vaan kauheelta takaiskulta, sillä olin välillä aika masentunut ja viimeisen parin kuukauden aikana löysin taas itsestäni iloa ja nautin pitkästä aikaa urheilusta ja mulla oli älyttömän hyvä fiilis usean viikon, kun kävin 2-3 kertaa viikossa luistelemassa tai hiihtämässä, tein lihaskuntotreeniä ja söin tosi terveellisesti. Pelottaa, että taas lössähdän, masennun ja lihon ja vihaan taas itteeni.
En jaksa katsoa esim Netflixiä kauheesti, tuntuu etten löydä sopivia sarjoja. En jaksa just nyt mitään kauhean ahdistavaa ja vakavaa, mutten voi sietää huonoa komediaa, jossa on surkeita vitsejä. Kirjoja pitää alkaa lukea nyt kun taas pystyy. Viime viikko meni niin väsyneenä ja tokkurassa kovasta kipulääkityksestä, etten jaksanut lukea. Jotain kevyttä lihaskuntotreeniä, jooga- ja pilatesjuttuja oon nyt jonkun kerran tehnyt. Se ei vaan nyt tunnu hyvälle. Mulle mielekkäitä juttuja on sellaiset joita en voi nyt tehdä, esimerkiksi piirtäminen, askartelu, käsityöt ja kaikki näpertely. Täytyy keksiä ihan uusiksi kaikki mieluiset tekemiset
.
Eilen kävin leffassa ja kävelin keskustaan ja takas. Ei ois kannattanut, sillä nyt on niin kipee käsi, että en kestä. Pitäisi lähteä viikonlopuksi siskoja moikkaa toiselle paikkakunnalle, pelottaa jo etukäteen miten siellä menee.