On marenkienkelilläkin loistavia unia.
---
Oli joku Nenäpäivän tapainen hyväntekeväisyystempaus. Itse olin katsojana.
Lavalla seisoi We Are The World -hengessä suuri joukko julkkiksia, joista en tiennyt ketään, vaikka
ilmeisesti olisi pitänyt. Taustakankaan mukaan mukana olisi pitänyt olla mm. R.E.M. ja Björk, mutta eipä ollut.
Niiden sijasta lavalla oli siis ainakin Pasgal-niminen hevibändi (
)sekä suuri joukko nuoria radiotoimittajia,
esim. kolmen toimittajan (kaksi miestä ja yksi nainen) joukko, jotka olivat ihan selkeästi todella hyviä ystäviä
keskenään.
Toinen näistä miehistä lähti lavan alla olevaan "kellariin" puhumaan puhelua, josta jopa me kaikki
katsojat kuulimme kaiken. Todella vaikea sanoa, oliko se suunniteltu juttu vai puhdas vahinko. "Kellarissa" olevan
miehen kavereiden ilmeistä päätellen kuulimme miehen puheet vahingossa. Puhelun jälkeen mies meni suihkuun.
Tästäkin kuulimme kaikki äänet, mutta emme nähneet mitään.
Lopulta hänen naiskaverinsa huusi alas hieman
ivallisella ja humalaisella äänellä (joka muistutti jonkun vanhan tuttuni ääntä, enkä vieläkään tiedä kenen):
"Sulla on aina lämpimät munat, oli sitten yö tai päivä!"
Ei aavistustakaan, mitä se tarkoitti.
Seuraava uni:
"Heräsin". Olin jälleen vanhempieni kotona. Luulin olevani yksin, mutta huomasinkin toisen kissoista, joka
oli jäänyt valjaistaan (sisällä!
) kiinni. Autoin kissan pinteestä, mutten ehtinyt ottaa valjaita pois,
kun vastaani juoksi ainakin kolme samanlaista kissaa. Taas vaihteeksi iski ahdistus, sillä kaikki kissat olivat
samanlaisia, enkä luullut tunnistavani meidän kissaa, vaikka sillä oli valjaat. Lopulta kaikki kissat olivat pihalla,
meidän kummatkin "aidot ja oikeat" kissat valjaissa.
Uni vaihtui, ja kuulin, että serkkuni oli saanut lapsen. Tämä lapsi oli ihan normaali ja voi hyvin, mutta (unen
ajanlaskun mukaan) parin viikon päästä kuulin, että samainen serkku oli taas raskaana, ja tällä kertaa lapsi
syntyisi heti.
Menin sairaalaan katsomaan serkkuani. Tällä välin lapsi oli ehtinyt jo syntyä.
Tapasin serkkuni. Hän sanoi minulle surullisena, että lapsi on niin pieni, että se ei ehkä selviä. Halusin nähdä
vastasyntyneen, ja minulle näytettiin paikka, missä hän nukkui. Vauva oli peitelty erilaisilla esineillä nukensänkyyn.
Heitin esineet pois ja kaivoin vauvan esiin. Odotin kauhulla näkeväni nyrkkiänikin pienemmän olennon. Olinkin
saanut esiin vasta vauvan pään, kun jo huomasin, että sehän on ihan normaalikokoinen. Vauva osoittautuikin
pulleaksi, onnellisen näköiseksi ja ennen kaikkea täysin terveeksi.
Otin vauvan syliini. Se painoi yllättävän paljon, ollaakseen normaalikokoinen. Yhtäkkiä se alkoikin jutella minulle.
Jutuista ja äänestä tuli mieleen toinen serkkuni, eli tässä unessa lapsen saaneen serkkuni pikkusisko. En edes
ihmetellyt koko asiaa. Juttelimme vauvan ja serkkuni kanssa niitä näitä, ja loppuaika vierailusta sujui rattoisasti.