No niin, varautukaa taas pitkään sepustukseen.
Joskus viikko sitten näin unta, että olin menossa lääkärin tai hoitajan vastaanotolle. Vastaanottoaulassa oli iso pöytä, jossa jonkun piti aina päivystää, vaikka siinä pöydän ympärillä ei tapahtunut mitään. Muistaakseni siinä ei ollut edes puhelinta, eikä kukaan käynyt siinä kysymässä mitään. Silti olin huolissani siitä, että kai siinä nyt koko ajan on joku päivystämässä. Lopulta päädyin itse siihen ja sille tielle sitten ilmeisesti jäin.
Lopulta koitti lounasaika ja pääsin syömään. Päätin mennä ihan johonkin lounasravintolaan. Ulos päästyäni näin pari ala-asteen aikaista kaveriani, ja lähdin heidän kanssaan. He halusivat välttämättä McDonald'siin, vaikka itse olisin halunnut muualle. Tervehenkisenä
tyttönä sitten kysyin Mäkkärissä tarjoilijalta, että onko heillä minkäänlaista lounassalaattipöytää. Tarjoilija osoitti akvaarion näköistä hökötystä, jossa salaattiainekset suorastaan uivat rasvassa yms. Sitten heräsin. Tuli jotenkin kuvottava olo.
Mutta sitten itse pääaiheeseen, eli viimeöiseen uneen:
Aluksi katselin Kauniita ja rohkeita (jota todellisuudessa en ole katsonut todella piiitkään aikaan). Selvisi, että Brooke ja Taylor olivat olleet tosi hyviä ystäviä lapsena ja teininä, mutta olivat joutuneet todistamaan kaksi murhaa, minkä takia heidän välinsä olivat huonontuneet.
Uni kuitenkin vaihtui aika nopeasti töihin liittyväksi. Ensin sain palautetta meidän Itä-Suomen osastolta, eikä se ilmeisesti ollut hyvää. Meidän piti pitää asiasta joku palaveri. Sain myös jonkun toisen palaverikutsun
sunnuntaille. Mietiskelin vähän, että kai se on loppujen lopuksi ihan hyvä, että palaveri on viikonloppuna niin viikolla voi tehdä oikeita töitä.
Uneen myös sekoittui fordea, sillä kävin jonkun työkaverin kanssa keskustelua työasioista forden kautta.
No, lopulta koitti taas jonkun palaverin aika. Tai loppujen lopuksi en oikein tiennyt, mikä juttu oli kyseessä. Oikeastaan ajattelin, että se sunnuntain palaveri onkin siirretty aikaisemmaksi. "Palaveri" oli ilmeisesti vähän kauempana, sillä lähdimme sinne autolla. Mukana oli tosi iso porukka ihmisiä töistä. Noin puolisen tuntia ajettuamme pysäytimme auton ja lähdimme kävelemään. Jostain päättelin, että siskoni asuu ihan lähellä. Oikeasti työpaikaltani kävelee sinne 15 minuutissa. "Eipä ainakaan kannata lähteä ikinä sinne autolla", mietin. Oli melko pimeää. Oli talvi ja maa oli täynnä lunta. Päätin kuitenkin ottaa kengät pois ja jatkaa matkaa sukkasillani, sillä "kohta on kevät".
Työkavereihin sekoittui pikkuhiljaa jotain vapaa-ajan kavereita ja muitakin tyyppejä. Parin kaverin kanssa saavuimme jollekin mäelle, joka muistutti vähän lapsuuteni pulkkamäkiä. Saimme idean ja päätimme laskea pyllymäkeä.
Lähdimme kaikki laskemaan mäkeä yhtä aikaa. Siinä vähän aikaa laskettuamme mäki alkoi yhä enemmän muistuttaa tunnelia. Lasku oli todella pitkä ja oli pimeää. Mietin, että päättyyköhän tämä ikinä. Lopulta oli niin pimeää, etten enää nähnyt kavereitani ollenkaan. Tunsin lähimpänä olevan kaverin käden omassani ja puristin hänen kättään lujaa, koska nyt minua oikeasti alkoi vähän pelottaa. Yhtäkkiä tunnelin valot syttyivät ja pulahdimme johonkin viemäriveteen.
Pääsimme sieltä onneksi nopeasti ylös. Muutenkin mäen ylös pääseminen oli nopeampaa kuin sitä laskeminen. Kun valot olivat päällä, huomasimme että ylhäällä oli lasten rekiä ja kenkiä. Ajattelin ottaa itselleni yhden kenkäparin, mutta en viitsinyt sillä olisin joutunut palauttamaan kengät.
Samalla mietin, miten ikinä löydän omat kenkäni, jotka olin jättänyt sinne, missä otin ne pois.
Sitä paitsi lunta pyrytti ihan kunnolla.
Lopulta juttelin jonkun pojan kanssa, jolla oli paita täynnä
Buffy Sainte-Marien kuvia. Kun juttelin hänen kanssaan hänen paidastaan, joku tyttö kommentoi keskusteluamme sanoen: "Brooke on parempi äiti kuin Stephanie!"
(Mitä hittoa?
)
Kävelymatkan viime metreillä huomasin, että sukkani olivat ihan märät. Päätin jatkaa matkaa ilman sukkia.
Lopulta pääsimme määränpäähämme, joka muistutti jotain kellaribaaria, paitsi ettei siellä ollut yhtään baaritiskiä tai baarimikkoa. Siellä oli kuitenkin kolme pitkää pöytää, joiden ääressä istuttiin baarijakkaroilla. Valaistus oli hieman hämärä. Huomasin myös, että siellä istui myös paljon hyvännäköisiä miehiä, jotka eivät olleet meidän duunista. Yksi pöytä oli vähän kauempana muista, ja siellä istuivat kaverini, joten menin istumaan sinne. Tämä pöytä oli kaikista eniten tyhjillään ja kaikki istuivat pöydän toisessa päässä, myös se poika, jonka kanssa olin jutellut hänen paidastaan. Hän oli vaihtanut jossain välissä ylleen naisten minihameen ja korkokengät.
Pöydällä oli rivissä kirjoja. Kaikkien piti ilmeisesti valita yksi kirja. Otin Mauri Kunnaksen kirjan. Valinnan tehtyäni huomasin, että pöydällä oli mm. myös Mauri Kunnaksen
Suuri lintukirja . Minua kiinnosti myös kirja nimeltä
Nuuskamuikkunen ihmisperheessä (
), jota aloin selailemaan. Sitten heräsin.