Levottomat tai levolliset unet

[Suvi]

Oli hiukan pelottava uni.

Olin taas vaihteeksi lapsuudenkodissani, normaalissa kaupunkiomakotitalossa.
Istuimme koko perhe olohuoneessa katsomassa telkkaria, kun kuistille ilmestyi suuri, vihainen karhu, joka katsoi
meitä ikkunasta. Kuistin ulko- ja väliovi (vai mikä hitsin sisäovi lieneekään) olivat kummatkit kiinni,joten tässä
vaiheessa ei pelottanut yhtään. Annoimme karhun olla kuistilla, sillä se ei pystynyt ovien ja ikkunoiden takaa
tekemään mitään meille.

Sitten uneen tuli välinäytös ( ), josta en muista mitään kertomisen arvoista.

Seuraavaksi olin taas samassa kodissa kuin aikaisemmin. Nyt olimme siskon kanssa kahdestaan ja katsoimme taas
telkkaria olohuoneessa. Karhu ilmestyi taas kuistille. Olin ihan paniikissa, sillä tällä kertaa kuistin ovi oli auki.
Karhu oli nyt ovensuussa. Paiskasin sisäpuolen oven kiinni. (Nyt siis ovi ei mennyt kokonaan kiinni, sillä se olisi
pitänyt lukita siitä ulkopuolen oven puolelta.) Juoksin yläkertaan omaan sänkyyni, ja jätin siskon yksinään alas.
Tosin sisko ei näyttänyt pelkäävän yhtään.

Olin sängyssäni noin tunnin (unen ajanlaskun mukaan) ja luin siellä. Mietin samalla, että miksi ihmeessa pelkään karhua niin
paljon, onhan minun nallenikin karhu. Sisko tuli sen jälkeen huoneeseen, katsoi ikkunasta ulos ja sanoi: "Nyt se meni pois,
mutta niitä on tuolla lisää." Tulin nyt myös ikkunan luo, katsoin ulos, mutten nähnyt yhtään karhua, pelkkiä oravia puussa.
Sisko yritti osoittaa minulle paikan, missä oli nähnyt karhuja, mutten kovasta yrityksestä huolimatta edellenkään nähnyt muita
eläimiä kuin niitä oravia.

No, minun olisi ilmeisesti jossain vaiheessa pitänyt mennä kouluun ( ), mutta myöhästyin sieltä karhun takia, enkä
viitsinyt mennä sinne. (Olen muuten ennenkin nähnyt näitä unia, että pitäisi mennä kouluun, mutta myöhästyn, enkä edes
vaivaudu menemään sinne.) Sitten meidän äitimme tuli kotiin, ja oli tuonut mukanaan karhunpennun. Tämä pentu taisi
vielä olla se sama vihainen, iso karhu. En uskaltanut edellenkään mennä alakertaan, vaan istuin portailla, katselin karhun(pennun)
kynsiä, ja mietin: "Mitä jos se raatelee minut?"

[Nugat]

Mulla on joskus kausia, kun näen karhuista unia. Yleensä ne on vihaisia ja jahtaa mua.

Viimeisimmässä unessa karhut taas jathas mua. Olin erään vihaisen karhun saanut taltutettua maahan puristin sitä kurkusta peukalot henkitorven päällä. Aina kun yritin kuristaa niin karhu rupesi sätkimään niin, ettei tukahduttamisesta tullut mitään. Äiti tuli auttamaan ja piti sitä takajaloista kiinni, mutta ei me saatu sitä vielä tapettua. Vähän matkan päässä meistä seisoi isä kahden tätini kanssa ja juttelivat keskenään niitä näitä. Huusin heille, että tulkaa ees auttamaan! He pudistelivat päätään ja sanoivat, etteivät tuosta eläinten tappamisesta oikein välitä. Nehän kärsii. Ja iskä on sentään hirvimies.
No tästä tilanteesta jotenkin päästin ylitse, ja tässä välissä tapahtui jotain, mutta sitten olin pellolla ja pari mustaa karhua kävi kimppuuni. Tästä en oikein musta muuta kuin pellon urat ja että kauhean hitaasti pääsi juoksemaan ja lyömään. Pääsin jotenkin pinteestä, kävelin kotiin ja yritin saada avainta kotioven lukkoon. En millään meinannut saada ovea auki! Rämpytin ovikelloa ja hakkasin ovea. Sain oven kyllä sitten itse auki. Porukat istuivat sohvalla katsomassa telkkaria. Mä sitten huusin eteisestä itkuisella äänellä, että ette sitte viittiny ees ovee avata!!

Yhdessä unessa olin ajamassa äitin kanssa jossain, minä siis ajoin. Näimme karhun tien vieressä ja hiljensimme vauhtia sen nähdessämme. En pelännyt, koska ovi oli kiinni ja auton ikkuna vain rakosillaan. Karhu kuitenkin rupesi himoitsemaan pasteijaa, jota olin syömässä ja lähti seuraamaan autoa. Uni jatkui jatkui pakoilemisen merkeissä.

Mä en koskaan näe painajaisia, no pienenä näin, mutta en nykyään. Mutta noi karhu unet lähentelee sitä. Olen yhdistänyt nuo unet stressikausiin, mutta jos joku kävelevä unikirja tietää mitä karhut meinaa, niin kertoo ystävällisesti.

Viime yönä näin unta, että olin jossain lähes romahtaneessa talossa jossain huoneessa loukussa. Huoneesta pääsi pois vain siellä olevasta hissistä. Hissi oli kuitenkin sellainen etten osannut sitä käyttää, tuli mieleen jokin ilmanpaine hissi. Joku äijä tuli sitten pelastamaan mua ja kertoi kuinka hissiä käytetään. Oli vielä sellainen tilanne, että kohta kaikki räjähtää kaikki karkuun aaaaaarrg!!!!-tilanne. Äijä otti esiin ison kaasupullon, jossa oli kiinni painepesurin näköinen juttu. Äijä meni hissiin ja kertoi, että hissi liikkuu kun painan painepesurin kahvasta ja tähtään hissin kattoon. Hissi oli siis menossa alaspäin. Mutta, sain painaa kahvasta vain, kun seinässä? oleva oranssi valo ei pala. Valo välkkyi välillä, joten oli vaikea tähdätä oikeaan aikaan. Painoin kahvasta, ja vekotin osottautui liekinheittimeksi, ja annoin hissille kyytiä. Sähelsin sen vekottimen kanssa aikani ja meinasin käristyä itse, mutta lopulta lopetin ja menin itse hissiin. Äijä oli mennyt jo hissillä alas, mutta oli kuitenkin paikallani puhaltamassa liekkejä.
Tässä välissä sattui kaikenlaista, olin jossain jenkki tyylisessä koulussa jossa Viikatteen Kaarle jouksi ympäriinsä ja heilutteli jonkun hikistä lippalakkia kädessään.
Jossain välissä istuin jonkun pöydän ääressä ja viereeni tuli istumaan Batman. Mielessäni kävi, että kukahan tuota batmaniä esittää, mutta kasvoja ei näkynyt, jopa leukakin oli piilossa. Batmanillä oli ongelmia erikoispuvun kanssa, ja kun hän kopauttaa kättään vahingossa pöytään lensi sinisiä kipinöitä ja kuului *twang*. Batman pyysi anteeksi, että sillä tavalla oli vaaraksi vieressä istuville henkilöille. Minä sitten kysyin, että miten kävisi jos mentäisiin tuonne nurkan taakse likistämään toisiamme? Batman sanoi ettei tiennyt, mutta voisihan sitä kokeilla.

[DarkSide]

Näin pahimman luokan painajaisia. Minulla todettiin paha syöpä. Ainoa pakokeino oli itsemurha, joka olisi paras toteuttaa heti samana iltana.

Ystäväni ja läheiseni eivät huomioineet tilannettani juuri mitenkään. Sen verran sain tukea, että joku lykkäsi viinapullon: ei sentään selvinpäin tarvitsisi henkeään riistää. Tunnelma oli aivan kamala: viimeiset hetket menossa, eikä kukaan piittaa!

Havahduin hereille ja tunsin suurta helpotusta, kun kaikki olikin unta. Ei muuta kuin nukkumaan vaan. Ja sama uni jatkui! Unessa en enää muistanut, että syöpäni oli vain unta.

Aamulla herätessäni oli aivan kamala olo. Unen paha tunnelma seurasi valveillekin ja tuntui vielä iltapäivälläkin.

[Suvi]

Ihan aluksi oli jossain melko pienessä jumppasalissa käynnissä Euroviisut, Syksyn sävel -kisat tms.
Sali oli täynnä katsojia, joista olin yksi. Esiintyjiä oli noin kymmenen kappaletta, mm. lihonnut ja
lyhentynyt Laura Voutilainen ( ) ja Forden Maija, joka esitti Tori Amos -henkisen biisin. Voutilainen
voitti kisan, ja Maija sijoittui kymmenenneksi ( ), vaikka hänen biisinsä oli ehdottomasti paras.

Samalla kai vietettiin minun läksiäisiäni, sillä olin lähdössä ulkomaille määrittelemättömäksi ajaksi,
suunnilleen noin pariksi päiväksi. Läksiäisiin kuului mm. saunomista todella omituisessa saunassa.
Harmi, etten muista saunasta enempää. "Pippaloissa" oli mukana mm. eräs vanha koulu"kaveri", joka asuu nykyään
ulkomailla sekä yksi työkaveri.

Muuta en noista bileistä muista, mutta sitten pakkasimme siskon kanssa laukkujani. Minulla oli joku omituinen
säilytyspaikka sängyssäni: Keskellä patjaa oli reikä, josta otin vaatteita matkalaukkuun. Tosi vaikeaa selittää,
mutta sen patjan pystyi vielä nostamaan jollain epänormaalilla tavalla, että sai ne tavarat paremmin sieltä
säilytyspaikasta.

Mutta sitten olin matkalla lentokentälle kasseineni ja laukkuineni. En edellenkään tiennyt, miten pitkäksi aikaa
olin jäämässä ulkomaille. Ensin olin ajatellut olevani siellä vuosia, sitten päätinkin olla vain pari päivää. Mietin
vielä, miten pärjään siellä, kun en tunne ketään ja olen ihan yksin. Sitten alkoikin hirveä myrsky ja sade, ja en
päässyt matkaan ikinä. Palasin takaisin kotiin.

[Maija]

Voi minua väärinymmärrettyä!

Ihana Suvi, pelastit juuri päiväni.

[Sippura]

Näin unta, että äitini oli raskaana n. 3 päivän ajan ja tämän pikaraskauden
tuloksena hän synnytti 16 vauvaa. Vauvat olivat syntyessään todella pieniä,
joten niitä kasvatettiin synnärillä kirkasvalolamppujen avulla.

Tuotti lieviä hankaluuksia nimetä 16 lasta, joten heitä kutsuttiin nimillä Yk-
könen, Kakkonen, Kolmonen, Nelonen jne. Äitini myös halusi ehdottomasti
jäädä asumaan nykyiseen 50-neliöiseen asuntoonsa, vauvat kuulemma mah-
tuisivat asuntoon hyvin jos hän laittaa pari vauvaa keittiöön, muutaman olo-
huoneeseen, muutaman työhuoneeseen ja loput omaan makkariinsa

[marenkienkeli]

Olin menossa syömään ravintolaanystäväpoikani ja jonkun toisen pojan kanssa. Ravintola oli kiinalainen ravintola ja selitin aivan tohkeissani ystävä pojalleni siitä, kuinka halvalla siellä saa syödä seisovasta pöydästä. Maksoimme ja siirryimme pöytään.

Syödessämme pöydässä (tai itse asiassa söimme lattialla) olikin myös joku tyttö. Istuimme syömässä, kun pöytämme luo tuli leijona. Tyttö oli hyvin vihainen. "On Leijonakuninkaan vika, että leijonoita otetaan nykyään lemmikeiksi. Siinä elokuvassa annetaan aivan vääränlainen kuva leijonoista. Oikeasti ne ovat pahoja. Älkää vain missään nimessä kääntäkö sille selkäänne."

Sitten olinkin jossain kilpailuissa ja piti jakautua joukkueisiin. Kyseessä oli jonkin sortin painiturnaus. Kahden ensimmäisen joukkueen jäsenet olivat jotain ihan random-tyyppejä. Kolmannen joukkueen muodostuivat Homer, Bart ja Lisa Simpson. Viimeiseen joukkueseen menivät Milhouse ja hänen isänsä ja koska kukaan ei halunnut mennä heidän joukkueeseensa, minä menin siihen.

Ensimmäinen ottelu käytiin mun ja Lisan välillä. Mun piti vähän opastaa Lisaa, kun hän ei tiennyt, ettei hänen saa ottaa musta kiinni ennen ottelun alkua. Selätin heti Lisan ja voitin ottelun, kun sain pidettyä hänet matossa 15 sekuntia. (Muutenkin säännöt kyllä poikkesivat normaaleista painin säännöistä, vaikka en niitä oikeastaan osaakaan...) Yhdessä välissä hän yritti nousta ylös, mutta minä painoin hänet oikein voimalla mattoon. Kuului jopa kunnon kolahdus. Mutta minä olin suvereeni voittaja ensimmäisessä ottelussa. ainimestari:

[Suvi]

Olin taas vaihteeksi käymässä mummamme luona. Lähdin sieltä autolla, jonka oli joku tuonut parkkipaikalle.
Ajoin siis itse, vaikka minulla ei unessa(kaan) ollut korttia. Päädyin Eric Idlen kotiin Helsingin Herttoniemeen.
Eric Idle oli kotona ja tarjosi minulle kupillisen teetä. Kysyin häneltä vielä englanniksi: "Onhan tämä varmasti
teetä eikä kahvia?" En muista mitä hän vastasi, mutta taisin juoda kuitenkin teen ihan normaalisti.

Seuraavaksi koko perheemme oli käymässä mummamme luona, ja päätimme kaikki piipahtaa Eric Idlen kotona,
vaikka ensin olimme menossa suorinta tietä kotikotiin. Taisimme taas vain kahvitella siellä, mutta Idle oli
onneksi kiltti ja mukava.

[@gen.fi]

Heräsin ja avasin tv:n ja digiboxin.
Samalla avasin radion ja kuuntelin musiikkia.
Sitten digiboxi ilmoitti, että kanavalista on muuttunut ja se alkoi päivittymään.
Kanavia tuli noin 20kpl lisää niihin normaaleihin verrattuna.
Ainoa kanava jonka nimen muistan oli deamon.tv.
Sitten mietin "minkähän takia en laittanut tuota kännykkää pois herätykseltä?"

Ja kuinka ollakaan heräsin samalla kännykkääni

[Dnd]

Nukuimme veljeni kanssa parvisängyissä, samassa huoneessa. Kun heräsin, vieressäni katossa oli vanha linnunpesä. Pesässä oli käärme (tai käärmeitä) ja se ruperi katsomaan minua, samalla kun rupesin hivuttautumaan vähän kauemmaksi. Silloin heräsin oikeasti.

[marenkienkeli]

Muistan vain pätkän unestani, mutta siinä joku poika kysyi multa, onko mun villasukat eri kokoiset. Selitin tohkeissani, et joo. Oikean jalan sukkaan on kudottu yks kierros enemmän. Poika: "Sulla on sitten ilmeisesti eri kokoiset jalat. "

Huvittavaa tässä on se, että nukuin sellaiset villasukat jalassa, joissa oikeastikin on toisessa sukassa (ainakin kuviosta päätellen) kudottu yksi kierros enemmän.

[puolikarkea]

Tapasin kolme tuttua naishenkilöä kaupungilla. He olivat pelaamassa jonkinlaisessa huvipuistokojussa, jossa palkinnoksi sai pientä krääsää ja jokainen heistä oli suunnattoman innoissaan pelistä. Yksi heistä (kaverini ex) otti kuitenkin jostakin sanomastamme nokkiinsa ja poistui paikalta nokka pystyssä. Toiset nauraa kikattivat asialle ja jatkoivat matkaa toisiinsa nojaten. Tein oletuksen, että he olivat käyneet ennen ostoskierrosta parilla.

Seurasin heitä kauppakeskukseen, jossa myytiin mm. nahkasandaaleita basaarityyliin. Naiset katosivat jonnekin ja lähdin ulos. Torilla seuraani liittyi isäni ja katselimme yhdessä markkinatarjontaa. Isäni osoitti jotakin minua kiinnostavaa kojua ja päätin käydä siellä vähän myöhemmin. Kävelimme torin poikki ja toisella laidalla oli muotinäytös, jossa malleina oli tavallisia perheenäitejä. Yksi heistä seisoi keskellä kulkureittiä violetissa iltapuvussa, katsoi meitä ja sanoi: "Minä olen iltapukumalli Eeva Rytkönen." (Nimi saattoi olla jokin muukin.) Hän kääntyi ympäri, poseerasi hetken ja jatkoi kävelyä hokien naureskellen: "Minä olen iltapukumalli Eeva Rytkönen, minä olen iltapukumalli Eeva Rytkönen..."

[Suvi]

Harmi, etten muista enää koko unta.

Olin tulossa uuden U.S.A.:n presidentin voitonjuhlista. (Harmi, etten muista, kuka oli voittaja.)
Oli täysin pimeää, ja lähdin kävelemään juhlista kesämökkiämme kohti pitkin hiekkatietä, joka siis vie
mökille. Hapuilin pimeässä pitkään, ja harmittelin, ettei ollut heijastinta mukana. En ole ihan varma,
tuliko minua vastaan jotain autojakin, vai pelkäsinkö vain sitä että autoja tulee.

Pitkän pimeässä hapuilun jälkeen pääsin mökille. Keskellä takkahuonetta oli muutama suihku, jossa
ihmisten oli tarkoitus peseytyä. Mökissä oli muitakin, todennäköisesti suurin osa suvustamme.
Kävin pesulla välittämättä muista ihmisistä ja menin nukkumaan.

[Shay]

Mää näin toissa yönä jotain inhaa painajaista, jossa katoin kauhuelokuvaa telkkarista yksin isossa
talossa. Unessa Jessica Alban esittämä viaton tyttö oli lukittu laboratorioon, jossa sen ei annettu
nukkua ja sille tehtiin jotain psykologisia ja fyysisiä kokeita. Alban silmät oli aivan punaiset valvomisesta.
Sitten labrassa alkoi tapahtua kummia eivätkä huipputekniset laitteet toimineet niinkuin pitäisi - ja
muuta peruskauhujuttua. Välillä olin mukana elokuvassa, kun eräs työkaverini oli vääntelemässä nuppeja
kyseisen labran paksujen, eristettyjen seinien takana kyseisen laitoksen reunamilla.

Aamulla kylmäsi koko unen kaamea tunnelma ja kylmäsi vielä eilen illallakin. Brrr...

[puolikarkea]

Olipahan taas aamu-unet.

Hain kilpailijaksi American Idolsiin, jonka yksi koe-esiintyminen järjestettiin varta vasten minulle Suomessa. Pääsin jatkoon ja lähdin matkalle kohti Yhdysvaltoja. Lentokentällä seurassani liikkui toinen tyttö, joka oli myös päässyt kilpailuun mukaan. Hän oli amerikkalainen, mutta osasi puhua myös suomea. Kävimme tax free-myymälässä ostoksilla. En muista mitä toinen tyttö osti, mutta itse ostin ison lakritsapatukan kokoisen sukulakun. Halusin ostaa myös käsintehdyn pikkupussukan tavaroilleni, mutta kassalla paljastunut hinta 49 euroa oli mielestäni liikaa. Maksettuamme tyttö ehdotti, että kävisimme syömässä jotakin ennen pitkää lentoa.

Päädyimme majapaikkaamme, joka oli yh-äidin ja hänen poikansa pieni asunto. Äiti oli jo lähtenyt muualle ja poikakin lähti, kun tulimme sisälle. Asunto oli yksi yhtenäinen tila. Huoneen molemmissa päissä oli parin metrin levyiset kaistaleet lattiaa, joka oli suorassa. Näiden välissä oleva lattia oli noin 25 astetta kallellaan, joten huoneen toisessa päässä sijaitseva tasainen lattia oli ylempänä. Asunnossa oli lisäksi parvi, jonne pääsi tikkaita pitkin.

Asunnon lattia ei ollut ainoa kummallinen asia. Myös sisustus oli hassu. Toisessa päässä asuntoa oli takka. Sen edessä kasvoi hirveät määrät huonekasveja. Toisen tytön mielestä kasvit haittasivat liikkumista huoneessa ja aloimme siirtää niitä huoneen seinustoille. Kasvien alta paljastui ainakin 9 pakkauslavaa. Kasvien siirtäminen ei helpottanut huoneessa liikkumista, joten siirsimme ne takaisin paikoilleen. Toinen tyttö oli nyt sisareni, joka neuvoi, mikä kasvi kannatti sijoittaa mihinkin kohtaan, jotta kasvi voisi parhaiten.

Seuraavaksi olin vanhempieni luona, jonne oli kokoontunut iso määrä nuorempaa väkeä, mm. miekkosen kavereita. Meillä oli kisat, jossa jokaisen piti ajaa määrätty reitti pulkkaa muistuttavalla moottoroidulla välineellä. Lähdin vuorollani ajamaan sähköpulkallani, jota oli hieman hankalaa ohjata. Ohjausta varten pulkassa oli kaksi keppiä. Toinen sääteli suuntaa ja kaasua, toinen oli jarru. Reitti kulki peltojen halki lumista tietä kohti metsää.

Metsässä tie muuttui vetiseksi ja jäiseksi. Syliini lensi vettä ja rapaa, kun painalsin menemään alamäkeen. Mäen alla näin tiukan mutkan vasemmalle ja valmistauduin hidastamalla vauhtia. Pulkka kiisi kuitenkin liian nopeasti ja yrittäessäni ohjata vasemmalle pulkka lähti luisuun. Suistuin tieltä kynnetylle pellolle, jonne upposin vyötäisiäni myöten. Kun lopulta pääsin ylös ja sain pulkankin irti mutaisesta kuopasta, olin kylmissäni ja yltä päältä mudassa. Samassa paikalle kiirehti miekkonen, joka ilmoitti kisan keskeytyneen joidenkin toisten osallistujien vuoksi ja minua vitutti suunnattomasti, että olin sotkenut itseni turhan takia.

Lähdin saunomaan ja seuraani liittyi vanha ystäväni. Juttelimme niitä näitä, kunnes muistin, että minun piti ehtiä sinne kilpailuun! Pian olimme kiirehtimässä junaradan varteen pysäkille. Ulkona oli täysi talvi ja olimme pukeutuneet toppahaalareihin. Vilkuilimme kelloa pysäkille päästyämme ja tarkistin, että matkalippu on vielä tallella. Tiesimme junan kulkevan pysäkin ohi varttia vaille ja meitä huolestutti, että se oli jo mennyt. Juna oli onneksemme muutaman minuutin myöhässä ja matkani kohti American Idolsia jatkui.

[Dnd]

Lähdin ajamaan autolla, jossa oli jonkinlainen pitkä putki perässä, kait pitämässä kyseistä laitetta tasapainossa (tai jotain vastaavaa). Eteen tuli katukiveys ja siinä oli pieni pudotus, jotta pääsi tielle. Ajoin auton varovasti kiveyksen yli, jolloin tämä omituinen putki nosti auton perän ilmaan ja pyöräytti katolleen. Sitten olinkin ulkona katsomassa miten autolle kävi. Katsoin, että onpa painuneet katto ja kyljet sisään omituisen symmetrisesti... ja miten ihmeessä tämä auto onkin nyt oikein päin... kunnes huomasinkin katselevani jotain muotoiltua urheiluautoa, joka oli kaatuneen auton vieressä parkissa.
Kävelin kaatuneelle autolle ja nostin sen oikeinpäin.
Tällöin heräsin.

[marenkienkeli]

Odottelin kavereitani johonkin paikkaan, joka muistutti kovasti Helsingin Rautatientoria, mutta siellä oli kojuja siellä täällä ja pari huvipuistolaitetta. Yksi laite oli hyvin pieni kiikkukaruselli, jonka istuinosat olivat sellaisia pikkulasten/vauvojen muovisia kiikkuja. Ja tietysti menin kyseiseen laitteeseen. Istuin siis istuinosan päällä, sillä en tokikaan olisi mahtunut istumaan kunnolla. Jotenkin istuin meni rikki, kun olin siinä yörinyt kauan (ilmeisesti tunnin ). Kolme ystävääni tuli paikalle ja he olivat hirmuisen vihaisia, kun tuollalailla rikoin laitteen.

Lähdimme kohti vuoristorataa. Unohdin reppuni noin 10 metrin päässä olevalle penkille ja ovet menivät juuri nenäni edestä kiinni, enkä kerinnyt "vuoristorataan", joka olikin yhtäkkiä metro. Hyppäsin seuraavaan metroon. Kun jäin pois metrosta, huomasin, ettei mulla olekaan mustaa käsilaukkuani. Huomasin, että vieressäni seissyt nainen oli laukun ottanut ja huusin ihmisille, että he pysäyttäisivät varkaan. Poliisikin sattui sopivasti paikalle ja selvisi, ettei musta laukku ollut minun vaan naisen. Hänen miehensäkään ei ollut laukkuani varastanut, vaikka hän oli seuraava epäilty.

Kävelin johonkin kauppakeskukseen pienessä paniikissa. Laukussa olivat kaikki rahani ja kännykkä. Miten mä nyt löydän ystäväni? Onneksi ystäväpoikani löysi mut sieltä ja tuli halaamaan ja pussaamaan mua. Kerroin kadonneesta laukustani ja hän kysyi, olenko tarkistanut reppuni? Ja siellähän se laukku oli.

Sitten siirryimme pöytään, jossa oli toinenkin opiskelukaverini ja alkoi kisa. Meidän piti ratkaista jotain koodeja ristikoista ja etsiä ratkaisuja eräästä Tiimarista myytävänä olevista tavaroista. Olimme paljon huonompia kuin toinen joukkue, mutta saimme silti melko hyvin pisteitä.

Yhtäkkiä tajusin kellon olevan jo 20.45 ja kisa loppuisi klo 21. Ystäväpoikani oli lähtenyt jonnekin jo aiemmin. Opiskelukaverini jäi ratkaisemaan todella vaikeaa arvoitusta. Minä luovutin ja lähdin ostamaan jäätelöä. Jostain sain papaija-meloni-jäätelöä ja päätin, että täytyy sitten ottaa lime-sitruuna-jäätelöä, kun mulla nyt on jo tää jäätelö.

Menin kojulle ja tilasin jäätelöni. Viereeni tuli kaksi pikkutyttöä kinuamaan mansikkakakun palaa itselleen. Olivat kyllä jo saaneet ison palan. Sätin heitä, kun he tökkivät haluamaansa palaa sormella. Seuraavan olisi varmasti ihana syödä se. Tilasin jäätelöni ja sain vastaukseksi naurua. Kojun miesmyyjä laittoo lautaselleni viisi todella isoa mansikkakakun palaa ja alkoi tehdä kastiketta. Pussillinen Pantteri-karkkeja tehosekoittimeen ja muitakin ihan kummallisia aineita sinne laitettiin.

Sitten olinkin kotona ja stressasin siitä, että pitäisi olla jo nukkumassa. Kello on jo vaikka mitä ja seuraavana päivänä pitäisi luennolle. Sitten kuitenkin heräsin ja oli helpotus tajuta, että on vasta sunnuntaiaamu.

[Suvi]

Aloitetaan vaikka oudoimmasta.

Äitini oli hankkinut itselleen lemmikin. Lemmikki muistutti milloin mitäkin otusta: rapua, skorpionia
tai jotain äyriäistä. Se liikkui ja oli luonteeltaan kuin ystävällinen koira, mutta oli silti pelkkä kuori.
Pelkäsin lemmikkiä vähän, sillä sillä ei ollut silmiä suuta tai mitään, mikä olisi tehnyt sen ulkomuodosta
sympaattisen. Kuitenkin se oli kamalan kiltti.
Unen lopussa äiti lähti ulkoiluttamaan otusta. Lemmikki oli siis hihnassa kuten koirat. Kun äiti tuli takaisin,
oli hän pukenut otukselle silinterihatun ja silmälasit.

Sitten eräässä toisessa unessa äiti näin yhden fordekeijon, ja äiti haukkui häntä suureen ääneen. Vaikka se
oli vain unta, en kehtaa kertoa, kuka oli kyseessä, enkä edes kerro, mitä äiti sanoi. Tyhmä uni.
Kerroinpa nyt unesta kuitenkin, kun kyseessä oli keijo.

Viime yönä näin useita pikku-unia: Ainakin olin Disco Ensemblen keikalla, joka oli ihan surkea. Äänentoistolaitteet
eivät toimineet eli musiikki ei kuulunut. Yleisökin oli kummallisen passiivista. Kaikki vain istuivat paikoillaan (patjoilla tai lattialla)
ja läpsyttivät käsiään laiskasti. Läpsytyskään ei kuulunut. Itse istuin myös paikoillani patjalla enkä kehdannut liikkua ollenkaan.
Yleisö istui myös omituisen suorissa riveissä: Aina oli noin kolme pitkää riviä, ja niiden jälkeen yksi tyhjä rivi, ihan kuin varattu
sille, että joku kulkisi siitä. Itse istuin poikkeuksellisessa rivissä, joka ensinnäkin oli muita lyhyempi, sillä se sijaitsi kahden pylvään
välissä. Edessäni ja takanani oli myös kummallakin puolella tyhjä rivi.

Ai niin, ja sitten pelasin pesistä superpallolla. Herättyäni aloin miettiä tuon unen johdosta, että miten pelattiinkaan
neljää maalia. (Sain jo vastauksen.)

[Sippura]

Viime yönä näin unta, jossa katsoin theian kanssa netti-tv:stä Saturday
Night Liven Sarah Palin -parodioita Molemmat todettiin innoissamme
ohjelman alkaessa, ettemme ole nähneet sketsejä ja lopulta nauroimme
niitä ihan kippurassa (en siis itsekään tiedä millaisia sketsit ovat, mut-
ta täytyy varmaan illalla kaivaa niitä jostain ja katsoa oliko uni oikeassa).

theia, sä olet ihan huippua uniseuraa

[theia]

Sippura, sie oot ihana!

[marenkienkeli]

Näin hyvin outoa unta viime yönä. Olin jonkinlainen lentävä miespuolinen eläin. Keräsin kotitalomme nurkalta roskisten kohdalta (roskiksia siinä ei siis ollut) jättimäisistä saaveista vaahtomaista jäätelöä. Keräsin sitä kai itselleni ja tyttöystävälleni talvivarastoksi. Jotain kränää siinä tuli ja vaihdoinkin tyttöystävää toisen samaa lajia olevan eläimen kanssa.

Jostain hyökkäsi jokin muu eläin ja lähdin pakoon lentäen. Onneksi mulla oli jonkin sortin vasta-aineita, joita lähetin vihollisen kimppuun. Nuo vasta-aineet näyttivät hyvin paljon Olipa kerran elämässä olevilta vasta-aineilta. (Kuvassa valkoinen lentävä otus, jolla on tuollainen keltainen "kaulus".)

Onneksi suuri lauma oman lajini edustajia tuli paikalle ja tuhosi vihollisen. Olin kyllä pikkuisen pettynyt, sillä heillä oli jotain lisälaitteita ja suojalasit. Ja suurin työ tehtiin talomme nurkalla olleilla läppäreillä.

[Suvi]

On marenkienkelilläkin loistavia unia.
---
Oli joku Nenäpäivän tapainen hyväntekeväisyystempaus. Itse olin katsojana.

Lavalla seisoi We Are The World -hengessä suuri joukko julkkiksia, joista en tiennyt ketään, vaikka
ilmeisesti olisi pitänyt. Taustakankaan mukaan mukana olisi pitänyt olla mm. R.E.M. ja Björk, mutta eipä ollut.
Niiden sijasta lavalla oli siis ainakin Pasgal-niminen hevibändi ( )sekä suuri joukko nuoria radiotoimittajia,
esim. kolmen toimittajan (kaksi miestä ja yksi nainen) joukko, jotka olivat ihan selkeästi todella hyviä ystäviä
keskenään.

Toinen näistä miehistä lähti lavan alla olevaan "kellariin" puhumaan puhelua, josta jopa me kaikki
katsojat kuulimme kaiken. Todella vaikea sanoa, oliko se suunniteltu juttu vai puhdas vahinko. "Kellarissa" olevan
miehen kavereiden ilmeistä päätellen kuulimme miehen puheet vahingossa. Puhelun jälkeen mies meni suihkuun.
Tästäkin kuulimme kaikki äänet, mutta emme nähneet mitään. Lopulta hänen naiskaverinsa huusi alas hieman
ivallisella ja humalaisella äänellä (joka muistutti jonkun vanhan tuttuni ääntä, enkä vieläkään tiedä kenen):
"Sulla on aina lämpimät munat, oli sitten yö tai päivä!"

Ei aavistustakaan, mitä se tarkoitti.

Seuraava uni:

"Heräsin". Olin jälleen vanhempieni kotona. Luulin olevani yksin, mutta huomasinkin toisen kissoista, joka
oli jäänyt valjaistaan (sisällä! ) kiinni. Autoin kissan pinteestä, mutten ehtinyt ottaa valjaita pois,
kun vastaani juoksi ainakin kolme samanlaista kissaa. Taas vaihteeksi iski ahdistus, sillä kaikki kissat olivat
samanlaisia, enkä luullut tunnistavani meidän kissaa, vaikka sillä oli valjaat. Lopulta kaikki kissat olivat pihalla,
meidän kummatkin "aidot ja oikeat" kissat valjaissa.

Uni vaihtui, ja kuulin, että serkkuni oli saanut lapsen. Tämä lapsi oli ihan normaali ja voi hyvin, mutta (unen
ajanlaskun mukaan) parin viikon päästä kuulin, että samainen serkku oli taas raskaana, ja tällä kertaa lapsi
syntyisi heti. Menin sairaalaan katsomaan serkkuani. Tällä välin lapsi oli ehtinyt jo syntyä.

Tapasin serkkuni. Hän sanoi minulle surullisena, että lapsi on niin pieni, että se ei ehkä selviä. Halusin nähdä
vastasyntyneen, ja minulle näytettiin paikka, missä hän nukkui. Vauva oli peitelty erilaisilla esineillä nukensänkyyn.
Heitin esineet pois ja kaivoin vauvan esiin. Odotin kauhulla näkeväni nyrkkiänikin pienemmän olennon. Olinkin
saanut esiin vasta vauvan pään, kun jo huomasin, että sehän on ihan normaalikokoinen. Vauva osoittautuikin
pulleaksi, onnellisen näköiseksi ja ennen kaikkea täysin terveeksi.

Otin vauvan syliini. Se painoi yllättävän paljon, ollaakseen normaalikokoinen. Yhtäkkiä se alkoikin jutella minulle.
Jutuista ja äänestä tuli mieleen toinen serkkuni, eli tässä unessa lapsen saaneen serkkuni pikkusisko. En edes
ihmetellyt koko asiaa. Juttelimme vauvan ja serkkuni kanssa niitä näitä, ja loppuaika vierailusta sujui rattoisasti.

[Dnd]

Jokin kaupan laajennus oli menossa ja ihmisiä kiipeili kyseisen seinättömän rakennuksen kyljissä. Itse lähdin kiipeämään päätyseinää yläkerrokseen päästäkseni kauppaan. Päästyäni yläkerroksen kohdelle, huomasin kerroksen olevan niin matala, etten edes päätäni saanut kerrokseen työnnettyä. Tässä vaiheessa muut ihmiset kiipeilivät toisilla seinillä ja olin ainoana päätyseinällä. Yhtäkkiä rakennus rupesi kaatumaan suuntaan jossa olin. Kerkesin ajatella, että nyt kävi huonosti ja etten kerkeä kiivetä katolle pelastuakseni. Kerrosvälit olivat nyt niin lähekkäin, että tajusin meneväni moneen osaan rakennuksen kaatuessa päälleni. Tähän heräsin.

[shaana]

Olen nähnyt viimeisinpinä öinä vähintäänkin mielenkiintoisia unia.
Viime yönä pelasin lätkää Vuosaaren venesataman viereisellä kentällä, jota ei ole olemassa. Uneen mahtui ihastumisia ja entisiä ihastuksia, syyllistäviä vanhoja tuttuja ja tuittuilua. Edellisenä yönä olin jossain Helsingin yökerhossa, jossa juhlistettiin teiniaikaisen kaveriporukan pikkujouluja. Sain lahjaksi eräältä tuon ajan kaverilta punaisen lahjakassin, jossa oli hello kitty- kukkahattu. Olin yllätyksekseni erittäin ihastunut tuohon häkkyrään, mutta kiitoksia tyyppi ei halunnut ottaa vastaan, ja kuulinkin tämän kantavan kaunaa vuosien olemattomasta yhteydenpidosta.

Tekisi mieli ottaa yhteyksiä näihin kaikkiin tyyppeihin, mutta eivät ne kuitenkaan osaisi sitä arvostaa.

[marenkienkeli]

Edellisyönä tenttijutut tunkeutuivat uniini. Keskellä yötä heräsin pienessä paniikissa. "Missä ovat ne mun muistiinpanoni, joita mä oon koko yön kirjoittanut peittooni?" Aina välillä heräsin ja kääntyilin sängyssä muistiinpanojani etsien. Ja aamulla oli pakko tarkistaa, olinko todella kirjoittanut peittoni täyteen muistiinpanoja. En ollut.