
Olin taas vaihteeksi lapsuudenkodissani, normaalissa kaupunkiomakotitalossa.
Istuimme koko perhe olohuoneessa katsomassa telkkaria, kun kuistille ilmestyi suuri, vihainen karhu, joka katsoi
meitä ikkunasta. Kuistin ulko- ja väliovi (vai mikä hitsin sisäovi lieneekään) olivat kummatkit kiinni,joten tässä
vaiheessa ei pelottanut yhtään. Annoimme karhun olla kuistilla, sillä se ei pystynyt ovien ja ikkunoiden takaa
tekemään mitään meille.

Sitten uneen tuli välinäytös (

Seuraavaksi olin taas samassa kodissa kuin aikaisemmin. Nyt olimme siskon kanssa kahdestaan ja katsoimme taas
telkkaria olohuoneessa. Karhu ilmestyi taas kuistille. Olin ihan paniikissa, sillä tällä kertaa kuistin ovi oli auki.
Karhu oli nyt ovensuussa. Paiskasin sisäpuolen oven kiinni. (Nyt siis ovi ei mennyt kokonaan kiinni, sillä se olisi
pitänyt lukita siitä ulkopuolen oven puolelta.) Juoksin yläkertaan omaan sänkyyni, ja jätin siskon yksinään alas.

Tosin sisko ei näyttänyt pelkäävän yhtään.
Olin sängyssäni noin tunnin (unen ajanlaskun mukaan) ja luin siellä. Mietin samalla, että miksi ihmeessa pelkään karhua niin
paljon, onhan minun nallenikin karhu.

mutta niitä on tuolla lisää." Tulin nyt myös ikkunan luo, katsoin ulos, mutten nähnyt yhtään karhua, pelkkiä oravia puussa.
Sisko yritti osoittaa minulle paikan, missä oli nähnyt karhuja, mutten kovasta yrityksestä huolimatta edellenkään nähnyt muita
eläimiä kuin niitä oravia.
No, minun olisi ilmeisesti jossain vaiheessa pitänyt mennä kouluun (

viitsinyt mennä sinne. (Olen muuten ennenkin nähnyt näitä unia, että pitäisi mennä kouluun, mutta myöhästyn, enkä edes
vaivaudu menemään sinne.) Sitten meidän äitimme tuli kotiin, ja oli tuonut mukanaan karhunpennun.

vielä olla se sama vihainen, iso karhu. En uskaltanut edellenkään mennä alakertaan, vaan istuin portailla, katselin karhun(pennun)
kynsiä, ja mietin: "Mitä jos se raatelee minut?"
