Tässä muutamia unia, joita en ole aikaisemmin muistanut laittaa ylös/kirjoittaa tänne. Varmaan olen unohtanut puolet unista ja puolet asioista, joita tänne piti laittaa, mutta tänne nyt ne jutut, jotka muistan.
Ensimmäinen uni: (Nähty jo joskus kesällä, elokuun puolivälissä ehkä.)
Olin katsomassa uudestaan Suomenlinnassa Ryhmäteatterin Peter Pania. Näyttelijät olivat hieman vaihtuneet, muistaakseni Vesa Vierikko tai joku muu arvostettu vanhempi näyttelijä oli näytelmässä mukana. Teatterilavasteiden erikoisuutena oli tällä kertaa liikkuva katsomo, ja näyttelijöiden "backstage" oli katsomon korkeimmalla rivillä. Yleisöllä ei olisi ollut sinne mitään asiaa. Katsomo liikkui ylöspäin ja minä sen mukana.
Johtui kai jotenkin siitä, etten löytänyt kunnolla paikkaa, jossa olisin voinut istua. Lopulta päädyin sinne näyttelijöiden sekaan "backstagelle" ja yritin sieltä seurata näytelmää jotenkin.
Siellä ylhäällä istui näyttelijöitä ja avustajia ( "Kiban teatterin" porukkaa ja jotain hippejä.
)
Tämä uni tuli kyllä niin suoraan siitä, että edellisenä päivänä siskoni oli käynyt katsomassa ihan oikeasti kyseisen Ryhmäteatterin näytelmän ja olimme jutelleet siitä. Ja jokunen päivä aikaisemmin Kiba oli päivittänyt facebookkiin menevänsä katsomaan Peter Pania uudestaan.
Toinen uni: (Johon liittyy myös muita unia. Nähty viime torstai- tai keskiviikkoaamuna).
Kello oli jo soinut kun nukahdin uudestaan. Näin unta, että olin isän luona, ja katseltiin telkkaria. Isä oli muuttanut johonkin omakotitaloon. Siinä telkkaria katsellessamme kun ulkoa kuului poliisi- tai paloauton ääni. Menimme ulos katsomaan, ja siellä odottivat Salattujen elämien henkilöt Paula ja Lasse Sievinen, jotka tulivat ilmoittamaan, että äitini oli kuollut.
Itkin isän olkaa vasten, ja kysyin: "Onko tämä unta, totta vai läppää?" Isä vastasi: "Tämä on täysin totta." Järkytyin tästä niin paljon, että itkin vaan yhä enemmän. Uni ei tuntunut loppuvan ikinä.
Helpotus oli erittäin suuri kun heräsin.
Seuraavana yönä näin myös sellaista unta, että äidille oli tapahtunut jotain kamalaa. En muista ko. unesta mitään muuta.
Olen nukkunut sen verran huonosti, että nukahdin myös jonain toisena aamuna kellonsoiton jälkeen. Näin unta, että nousin vuoteesta ja menin kylppäriin hoitamaan aamutoimia. Pettymys oli suuri, kun heräsin, mutta mitään ei ollut tapahtunut. Aina välillä näen vastaavanlaisia unia. Niissä eivät valot syty ikinä kunnolla tai ollenkaan, ei myöskään tuossa unessa. Pidän sitä "alitajunnan merkkinä" itselleni, että ko. tapahtumat ja vastaavat ovat vain unta, ja ne ovat edessä vielä oikeasti.
Kolmas uni: (Nähty viime yönä/aamuyöstä.)
Olin (taas) katsomassa telkkarista tai livenä Putousta tai Vedetään hatusta. En muista siis, olinko siellä fyysisesti paikalla, mutta joka tapauksessa olin tulossa jostain ko. ohjelmaa katsomasta ja olin menossa kymppiratikalla himaan. Minulla oli mukamas kiire kotiin, kun telkkarista alkoi joku ohjelma, joka oli pakko katsoa.
Jossain vaihessa unta muuten selvisi, että Seela Sella on oikeasti Riku Niemisen äiti.
Olin ihan, että
Mutta jatketaan siitä kymppiratikasta. Se oli täynnä porukkaa (kaikki olivat olleet varmaan katsomassa sitä Putousta / Vedetään hatusta
) Ilmeisesti hyppäsin ratikasta pois ennen pysäkkiäni tai sitten en mennyt ratikkaan ollenkaan. Päätin kävellä. Kohtasin matkalla Aku Hirviniemen, joka oli menossa samalla ratikalla kotiin Riihimäkeen (ei mitään hajua, asuuko hän oikeasti enää siellä), mutta oli päättänyt myös kävellä.
Kävelimme samaa matkaa, ja juttelimme kaikennäköistä. Meillä oli oikein mukavaa, ja huomasin, että nyt missasin sen telkkariohjelman, mutta ei haitannut yhtään. Kotini lähellä paloi joku (liike)rakennus, ja jäimme katselemaan tulipaloa. Uni taisi loppua siihen.
Mainittakoon vielä, että olen oikeassa elämässä katsellut aika paljon uusia Salkkareita (
) ja vanhempia Vedetään hatusta -pätkiä.
Muoksistamuoks.
Vielä uni numero neljä (nähty myös menneellä viikolla
Olimme menossa Kiban, AntiKeijo ykkösen ja jonkun Kiban hippi- /punkkarikaverin (joka muistutti vähän Mariskaa) kanssa jonnekin sisustusmessuille. Päätettiin poiketa minun kotonani, koska se oli "matkan varrella" ja minun piti hakea sieltä jotain. Ei pitänyt mennä kauan. Kiba jäi "naapuriin" katselemaan jotain sisustusmessuihin liittyvää näyttelyä (koska hidas liikkuvuus) ja me muut kolme lähdettiin sitten minun kotiini.
Talon pääsisäänkäntejä oli nyt kaksi, ja menimme toisesta ovesta sisään. Ei ollut kovin järkevää, koska tämän sisäänkäynnin puolella ei ollut portaita tai hissejä. Jouduimme kapuamaan kerrokset, jotain ihme verkkoa pitkin. Tämä oli vielä ihan "normaalia". Pääsimme siihen kerrokseen, jossa asuntoni olisi pitänyt olla. Se olikin joku "viihdekeskus Flamingoa" muistuttava kerros. Asuntoni olisi pitänyt olla jossain siellä "hotellipuolella". Olin vähän pettynyt, kun tässä vaiheessa vasta huomasin, että talossamme oli kaikennäköisiä kauppoja ja kahviloita, esim. kauppa nimeltä "Killing Elvis", jossa sai kaikenlaista "punk-henkistä" Elvis-kräsää, esim, paidan, jossa Elvis oli zombina.
(Varmaan on tuollaisia oikeastikin.) Kiersimme varmaan neljä kertaa koko kerroksen, mutta eksyimme koko ajan, eikä asuntoani vaan löytynyt. Harmitti ihan vietävästi, kun minä kuitenkin asuin kyseisessä talossa, mutten löytänyt edes asuntoani. Sitä ei löytynyt ennen unen loppua ollenkaan.