Re: Levottomat tai levolliset unet
Lähetetty: Su 08 Marras 2015 18:53
Onko tämä keijojen syytä vai mitähäh?
Ensimmäisessä unessa olin kävelemässä lapsuuteni maisemissa. Kävelin tietä pitkin kyläraitilla, olin menossa omasta mielestäni kotiin. Kävelin seurueen ohi ja ajattelin itsekseni "jaaha, he ovat 70-luvulla. En mene sekaan." ja kävelin ohi. Saavuin talolle, jonka tiesin olevani mummini talo, mutta ei se missä hän ennen tuolla kylällä asui, eikä nykyinen koti. Sisustus oli 70-luvulta peräisin. Oli vihreää ja keltaista ja niin edelleen. Talo oli tyhjä ja mietin että kyllä se mummila on, mutta missähän mummi "ja muut" (en tiedä ketä) on? Ajattelin että menen keittiöön tekemään teetä ja odottamana että "he" palaavat. Samalla kurkkasin ikkunasta ja totesin että se samainen seurue oli tullut nykypäivään meidän muiden keskelle.
Päätin lähteä katsomaan mitä tapahtuu.
Seurueessa oli Eija Ahvo, Jukka Virtanen, Marja Salo ja Pave Maijanen. Oli myös muita, mutten tiedä ketä ne oli. Marja Salolla oli joku pieni lapsi ja siinä tuli joku kestovaippakriisi ja Salo lähti vähän vihaisena pois. Kuuntelin Maijasen juttuja (puhui auton ja musiikin vaikuttavuuksista toisiinsa) ja vaan hengasin. Ahvo tuli kyselemään että mistä talosta mä olen lähtöisin ja kerroin että asun vähän matkan päässä, mutta odottelen tässä mummia. Virtasen mielestä mummin odottelu oli tosi jees ja keskustelu jatkui jotenkin hölmönä. Havahduin hereille kesken Virtasen jutun, kun kissat pudotti olkkarissa jotain hyllystä
Toinen uni olikin sitten jo ihanan keijoa
Antti Tuisku!
Tässä unessa Antti Tuisku pakoili ihmisiä ja kiljuvia faneja. Hänellä oli youtube-kanavalla menossa leikki, missä hän postasi videon ja fanit yritti sitten jallittaa Anttia sen perusteella. Asiasta oli mainittu uutisissa ja sen suosio räjähti käsiin. Itse seurasin sitä ilmeisesti tuottajan ominaisuudessa, sillä näin videoita ja päätin että mitkä julkaistaan ja mitä pitää vähän käsitellä.
Yksi videoista oli seuraavanlainen: Antti saapuu ruokaravintolaan ja hokee "työ ette tiijjä missä mie oon, työ ette tiijjä missä mie oon" vähän niinkuin laulaen. Hän istuu pöytään, kamera on myös pöydällä ja kuvaa salaa. Kuvaaja zoomaa ikkunasta näkyvään tien toisella puolen olevaan kaupan nimeen ja zoomaa pois. Antti ja kuvaaja tilaavat ruokaa, syövät ja aivan heti syötyään Antti juoksee ulos. Kuvaaja ei ehdi mukaan sillä hänen pitää maksaa ruuat. Tarjoilijalle selviää että kamera on ollut päällä ja hän käskee sammuttamaan kameran hyvin raivoissaan. Kameran sammuessa meiltä hukkuu Antti! Komennan tiimiä etsimään Tuiskun ja vähän äkkiä. Saan näytölleni videon, missä on kuorma-auto ja sitä kuvataan jostain pienestä leluhelikopterista käsin. Antti on kyykyssä kuorma-auton lavalla kun ryhmä kirkuvia faneja juoksee sen ohi. Auto lähtee liikkeelle liikenteen mukana ja Antti pirulauta hyppää sieltä vauhdissa ja lähtee juoksemaan liikenteeseen autojen tööttäillessä ja jarrujen kirkuessa. Saan seuraavaksi tekstarin "mie meen kottiin, jatketaan huomenna"
Istun tuon jälkeen baarissa. Antti kävelee ovesta sisään ja hyräilee loopilla Keinutaan-biisistä yhtä taustaosaa. Päästyään sisälle hän ojentaa kädet eteen, hymyilee ja kysyy samalla sävelellä "keitä työ ootte?". Kukaan ei ehdi reagoimaan, kun Tuisku tykittää "mie oon Antti Tuisku ja mie meen nyt vessaan". Ihmiset ovat vähän hämillään Tuiskun mennessä vessaan. Kävellessään hän pitää sitä loop-ääntä ja heiluttelee hartioitaan.
Olen siis baarissa bissellä. Ajattelen, että juon sen yhden bissen ja lähden himaan. Vessasta tullessa Tuisku jakaa housujensa takataskusta sinkkuja. Hän pitää edelleen samaa, hieman ärsyttävää ääntä. Tiittiditti, tiittiditti-tyylisesti. Tuisku kai katoaa johonkin, sillä minä sammun! En nukahda, vaan sammun.
Herään samasta baarista. Olo on aika hutera ja on aamu. Raahaudun baarista ulos ja huomaan että äiti on yrittänyt soittaa todella monta kertaa, yli 20. Lähden raahautumaan kohti Helsingin rautatieasemaa. Soitan äidille ja selitän että olin Helsingissä ja nyt aion kotiutua, jahka pääsen johonkin hiton junaan. Tulen lähemmäs rauttista, mutta siellä on vaan tosi paljon jotain hemmetin haalarijengiä. Oransseja ja liiloja haalareita joka puolella. Nousen pienen mäennyppylän ja olen selkeästi junalaitureilla. Yritän infotaulusta selvittää että miltä raiteelta mun juna lähtee. Kaksi pendoliinoa kaartaa (kuten bussit) siihen laiturialueiden väliin ja haalarijengit sulloutuvat sinne. Käy ilmi, että olen ihan väärällä asemalla. Kysyn jäljelle jääviltä jäpiköiltä että missä persanassa mä olen. Olen sivuraiteella! Helsinki-Vantaan sivuraiteella, josta pääsee vain niillä pendoilla johonkin, muttei Hyvinkäälle. Kysyn että missähän se rauttis on. "se on tuolla tän alapuolella. mutta et sä tästä sinne pääse, sun pitää mennä ton toisen reitin kautta" ne jäpikät opastaa. Herään siihen että hämmästelen että mikä helvetin sivuraide ja miksi siellä on hemmetin outo kellotorni.
Noniin! Go Unimaailma! Tiittiditti!
Ensimmäisessä unessa olin kävelemässä lapsuuteni maisemissa. Kävelin tietä pitkin kyläraitilla, olin menossa omasta mielestäni kotiin. Kävelin seurueen ohi ja ajattelin itsekseni "jaaha, he ovat 70-luvulla. En mene sekaan." ja kävelin ohi. Saavuin talolle, jonka tiesin olevani mummini talo, mutta ei se missä hän ennen tuolla kylällä asui, eikä nykyinen koti. Sisustus oli 70-luvulta peräisin. Oli vihreää ja keltaista ja niin edelleen. Talo oli tyhjä ja mietin että kyllä se mummila on, mutta missähän mummi "ja muut" (en tiedä ketä) on? Ajattelin että menen keittiöön tekemään teetä ja odottamana että "he" palaavat. Samalla kurkkasin ikkunasta ja totesin että se samainen seurue oli tullut nykypäivään meidän muiden keskelle.
Päätin lähteä katsomaan mitä tapahtuu.
Seurueessa oli Eija Ahvo, Jukka Virtanen, Marja Salo ja Pave Maijanen. Oli myös muita, mutten tiedä ketä ne oli. Marja Salolla oli joku pieni lapsi ja siinä tuli joku kestovaippakriisi ja Salo lähti vähän vihaisena pois. Kuuntelin Maijasen juttuja (puhui auton ja musiikin vaikuttavuuksista toisiinsa) ja vaan hengasin. Ahvo tuli kyselemään että mistä talosta mä olen lähtöisin ja kerroin että asun vähän matkan päässä, mutta odottelen tässä mummia. Virtasen mielestä mummin odottelu oli tosi jees ja keskustelu jatkui jotenkin hölmönä. Havahduin hereille kesken Virtasen jutun, kun kissat pudotti olkkarissa jotain hyllystä
Toinen uni olikin sitten jo ihanan keijoa
Antti Tuisku!
Tässä unessa Antti Tuisku pakoili ihmisiä ja kiljuvia faneja. Hänellä oli youtube-kanavalla menossa leikki, missä hän postasi videon ja fanit yritti sitten jallittaa Anttia sen perusteella. Asiasta oli mainittu uutisissa ja sen suosio räjähti käsiin. Itse seurasin sitä ilmeisesti tuottajan ominaisuudessa, sillä näin videoita ja päätin että mitkä julkaistaan ja mitä pitää vähän käsitellä.
Yksi videoista oli seuraavanlainen: Antti saapuu ruokaravintolaan ja hokee "työ ette tiijjä missä mie oon, työ ette tiijjä missä mie oon" vähän niinkuin laulaen. Hän istuu pöytään, kamera on myös pöydällä ja kuvaa salaa. Kuvaaja zoomaa ikkunasta näkyvään tien toisella puolen olevaan kaupan nimeen ja zoomaa pois. Antti ja kuvaaja tilaavat ruokaa, syövät ja aivan heti syötyään Antti juoksee ulos. Kuvaaja ei ehdi mukaan sillä hänen pitää maksaa ruuat. Tarjoilijalle selviää että kamera on ollut päällä ja hän käskee sammuttamaan kameran hyvin raivoissaan. Kameran sammuessa meiltä hukkuu Antti! Komennan tiimiä etsimään Tuiskun ja vähän äkkiä. Saan näytölleni videon, missä on kuorma-auto ja sitä kuvataan jostain pienestä leluhelikopterista käsin. Antti on kyykyssä kuorma-auton lavalla kun ryhmä kirkuvia faneja juoksee sen ohi. Auto lähtee liikkeelle liikenteen mukana ja Antti pirulauta hyppää sieltä vauhdissa ja lähtee juoksemaan liikenteeseen autojen tööttäillessä ja jarrujen kirkuessa. Saan seuraavaksi tekstarin "mie meen kottiin, jatketaan huomenna"
Istun tuon jälkeen baarissa. Antti kävelee ovesta sisään ja hyräilee loopilla Keinutaan-biisistä yhtä taustaosaa. Päästyään sisälle hän ojentaa kädet eteen, hymyilee ja kysyy samalla sävelellä "keitä työ ootte?". Kukaan ei ehdi reagoimaan, kun Tuisku tykittää "mie oon Antti Tuisku ja mie meen nyt vessaan". Ihmiset ovat vähän hämillään Tuiskun mennessä vessaan. Kävellessään hän pitää sitä loop-ääntä ja heiluttelee hartioitaan.
Olen siis baarissa bissellä. Ajattelen, että juon sen yhden bissen ja lähden himaan. Vessasta tullessa Tuisku jakaa housujensa takataskusta sinkkuja. Hän pitää edelleen samaa, hieman ärsyttävää ääntä. Tiittiditti, tiittiditti-tyylisesti. Tuisku kai katoaa johonkin, sillä minä sammun! En nukahda, vaan sammun.
Herään samasta baarista. Olo on aika hutera ja on aamu. Raahaudun baarista ulos ja huomaan että äiti on yrittänyt soittaa todella monta kertaa, yli 20. Lähden raahautumaan kohti Helsingin rautatieasemaa. Soitan äidille ja selitän että olin Helsingissä ja nyt aion kotiutua, jahka pääsen johonkin hiton junaan. Tulen lähemmäs rauttista, mutta siellä on vaan tosi paljon jotain hemmetin haalarijengiä. Oransseja ja liiloja haalareita joka puolella. Nousen pienen mäennyppylän ja olen selkeästi junalaitureilla. Yritän infotaulusta selvittää että miltä raiteelta mun juna lähtee. Kaksi pendoliinoa kaartaa (kuten bussit) siihen laiturialueiden väliin ja haalarijengit sulloutuvat sinne. Käy ilmi, että olen ihan väärällä asemalla. Kysyn jäljelle jääviltä jäpiköiltä että missä persanassa mä olen. Olen sivuraiteella! Helsinki-Vantaan sivuraiteella, josta pääsee vain niillä pendoilla johonkin, muttei Hyvinkäälle. Kysyn että missähän se rauttis on. "se on tuolla tän alapuolella. mutta et sä tästä sinne pääse, sun pitää mennä ton toisen reitin kautta" ne jäpikät opastaa. Herään siihen että hämmästelen että mikä helvetin sivuraide ja miksi siellä on hemmetin outo kellotorni.
Noniin! Go Unimaailma! Tiittiditti!