Re: Levottomat tai levolliset unet
Lähetetty: To 11 Elo 2016 13:42
Noniin, täällä taas.
Oli semmoinen satama. Semmoinen, missä oli isoja purje- ja muita veneitä, mutta myös sukellusveneitä. Olin menossa yhteen laivaan, mutta se oli niin iso etten päässyt. Yritin kiivetä erilaisia köysiä pitkin, mutta se meni koko ajan ihan pieleen. Pyysin että veneen kapteeni tois veneen vähän lähemmäs että pääsisin kyytiin. No, kapteeni ensin vähän peruutti ja sitten se paatti painui pinnan alle ja siitä tuli sukellusvene Sukellusvene vapautti yhden kumisen hätäveneen (eli tavallisen semmoisen muovisen soutuveneen ) ja kiipesin siihen. Sitten se kumivene nousi samalla laivan pinnalle kun sukellusveneestä tuli se iso paatti
Laivassa oli ihmisiä, enkä tuntenut ketään. Mut majoitettiin isoon yksinäiseen makuusaliin sen veneen kanssa. Mun piti huolehtia siitä veneestä, koska sen avulla pääsisin vain kotiin. Veneessä oli jotain nappeja mitä kokeilin ja siitä avautui portaali! Kurkkasin portaaliin ja totesin että se vie Mikkeliin, enkä mä sinne halua. Painoin nappia uudestaan ja portaali sulkeutui. Totesin että ainakaan en voi nukkua siinä veneessä, koska unissani kuitenkin painelisin niitä nappeja ja sitten oisin jossain ties missä.
Iso laiva lähti liikkeelle ja sit oli talvi. Mulla oli vaan kesämekko päällä. Vähän vitutti ettei kukaan voinut sanoa. Pukeuduin pöytäliinaan, minkä löysin siitä tilasta ihan ylimääräisenä.
Toinen uni sisälsi lastenhoitoa ja jonkun hemmetin oudon auton. Se oli puinen auto, missä oli ropelirenkaat. Yritin patistaa päiväkodin lapsia siihen, mutta ei ne menneet. Paimensin n. 20 lasta mitkä lopulta sidoin jesarilla siihen auton kylkeen ja kyytiin, kun ne pisti hanttiin
Auto ei ikinä lähtenyt liikkeelle, mutta mun tehtävä oli vain saada ne lapset siihen auton kyytiin. Luin siinä auton vieressä niille jotain satukirjaa. Muutama lapsi yritti pistää hanttiin, mutta totesin vaan aina että joskus se lapsen elämä on aika karua ja julmaa, että en voi nyt vielä mitenkään auttaa.
Oiskohan nää kohta jo tässä? Nää houreiset unet
Oli semmoinen satama. Semmoinen, missä oli isoja purje- ja muita veneitä, mutta myös sukellusveneitä. Olin menossa yhteen laivaan, mutta se oli niin iso etten päässyt. Yritin kiivetä erilaisia köysiä pitkin, mutta se meni koko ajan ihan pieleen. Pyysin että veneen kapteeni tois veneen vähän lähemmäs että pääsisin kyytiin. No, kapteeni ensin vähän peruutti ja sitten se paatti painui pinnan alle ja siitä tuli sukellusvene Sukellusvene vapautti yhden kumisen hätäveneen (eli tavallisen semmoisen muovisen soutuveneen ) ja kiipesin siihen. Sitten se kumivene nousi samalla laivan pinnalle kun sukellusveneestä tuli se iso paatti
Laivassa oli ihmisiä, enkä tuntenut ketään. Mut majoitettiin isoon yksinäiseen makuusaliin sen veneen kanssa. Mun piti huolehtia siitä veneestä, koska sen avulla pääsisin vain kotiin. Veneessä oli jotain nappeja mitä kokeilin ja siitä avautui portaali! Kurkkasin portaaliin ja totesin että se vie Mikkeliin, enkä mä sinne halua. Painoin nappia uudestaan ja portaali sulkeutui. Totesin että ainakaan en voi nukkua siinä veneessä, koska unissani kuitenkin painelisin niitä nappeja ja sitten oisin jossain ties missä.
Iso laiva lähti liikkeelle ja sit oli talvi. Mulla oli vaan kesämekko päällä. Vähän vitutti ettei kukaan voinut sanoa. Pukeuduin pöytäliinaan, minkä löysin siitä tilasta ihan ylimääräisenä.
Toinen uni sisälsi lastenhoitoa ja jonkun hemmetin oudon auton. Se oli puinen auto, missä oli ropelirenkaat. Yritin patistaa päiväkodin lapsia siihen, mutta ei ne menneet. Paimensin n. 20 lasta mitkä lopulta sidoin jesarilla siihen auton kylkeen ja kyytiin, kun ne pisti hanttiin
Auto ei ikinä lähtenyt liikkeelle, mutta mun tehtävä oli vain saada ne lapset siihen auton kyytiin. Luin siinä auton vieressä niille jotain satukirjaa. Muutama lapsi yritti pistää hanttiin, mutta totesin vaan aina että joskus se lapsen elämä on aika karua ja julmaa, että en voi nyt vielä mitenkään auttaa.
Oiskohan nää kohta jo tässä? Nää houreiset unet