Ai niin, nukuin maanantain ja tiistain välisenä yönä melko huonosti, mutta näin silloin paljon kummallisia pikku-unia, joihin välillä heräilin, välillä en. Tässä niistä ainakin yksi:
Oli pimeää ja nukuimme siskoni kanssa kerrossängyssä, vähän niinkuin lapsena. Huone oli minulle tuntematon ja ilmeisesti olimme kuitenkin kummatkin aikuisia. Huoneessa oli kynttilöitä ja havahduin siihen, että joku kolisteli/rapisteli nurkassa. Huomasin, että se oli Hanna Schygulla! Annoin hänen jatkaa puuhiaan ja jatkoin nukkumista. Sitten "heräsin" samasta tilanteesta, mutta en ollut varma olenko hereillä vai en. Huoneessa oli nyt muitakin ihmisiä ja pyysin jotakuta nipistämään itseäni, kun ensin olin nipistänyt jotakuta toista. Kun itse olin nipistänyt toista, se oli jotenkin "tuntunut" (en muista enää miten) ja siinä vaiheessa olin ihan varma, että olen hereillä.
Joku sitten vihdoin nipisti minua, en tuntenut sitä, ja totesin olevani vielä unessa.
Ihan viimeisessä unessa olin menossa johonkin pippaloihin. Se saattoi hyvinkin olla Lapissa tai jossain pienemmässä kaupungissa. Muistan, että maassa oli lunta ja minun piti ehtiä autoon, vaikka se juhlapaikka oli jossain sadan metrin päässä. Paljon oli kommelluksia, eikä mitään logiikkaa koko jutussa. Harmi, etten muista tämän enempää yksityskohtia.
Yhdessä unessa olin menossa uimahalliin uimaan tai tulossa sieltä. Tästäkin muistan vaan sen, että pukuhuoneessa oli ahdasta, mutta itse säilytyskaapit olivat ehkä pari kertaa itseni levyisiä. Kaappeja ei riittänyt kaikille. Olin kohtapuoliin lähdössä pukuhuoneesta kun ihmiset epätoivoissaan kyselivät, saavatko ripustaa takkinsa minun kaappiini. Kyselijät olivat sekä miehiä että naisia. (En tiedä miksi, mutta unen yleisestä tunnelmasta tuli mieleen Neuvostoliitto.
) Viimeinen asia, jonka muistan unesta oli se, että kaappini oli täynnä henkariin ripustettuja takkeja. Mitäköhän tämäkin oli symboloivinaan?
Viime yönä näin tosi voimakkaan unen:
Oltiin vihdoinkin menossa siivoamaan meidän ukkivainajan asuntoa. Mutta ennen tätä käytiinkin "Saarikylällä" ja "Ilkoisissa", missä ukilla olikin yhtäkkiä vielä pari kämppää. Nämä paikat sijaitsivat ilmeisesti jossain Pohjanmaalla.
Ne olivat alle kilometrin päässä toisistaan. Ihmettelin jossain vaiheessa, miten meidän isä kuvittelee, että ehditään tehdä kaikki päivässä. Samalla kun siivosimme niitä kämppiä, kuolinpesän tyhjentäjät/muuttomiehet olivat jo samaan aikaan ovella. Jommassa kummassa niistä Pohjanmaan kämpistä jäimme sisarusteni kanssa keskenämme etsimään "aarretta". Meitä olikin kolmen sijaan ilmeisesti neljä ja minä olin vanhin veli. Lattialautojen alla oli salakätkö, tai ainakin ne lattialaudat sai helposti irti. Lankkujen alla olikin pelkkää vettä ja tasapainoilimme niillä lankuilla veden päällä. Jossain vaiheessa nuorin veljeni putosi sinne veteen, eikä noussut enää ylös. Hämmennyin kovasti mitä minun tulee tehdä. Minunhan piti olla se vahvin, koska olin vanhin veljeksistä. Sukeltaminenkaan ei ollut minulle ongelma, koska olin ilmeisesti aikaisemmin sukellellut siellä vedessä sen "aarteen" perässä. Vihdoin tajusin ottaa edes jonkun kepin ja kokeilla sillä veden syvyyttä. Kun laitoin sen kepin veteen, vesi muuttui kirkkaammaksi ja selvisi, että oli niin matalaa, että jalat yltäisivät pohjaan. Samassa näimme veljemme siellä pohjassa. Sisarukseni kiskoivat sen veljen sieltä ylös ja minä osallistuin ottamalla häntä kädestä. Kannoin pikaisesti veljen ulos nurmikolle aurinkoon. Hän oli yhä eloton. Mietin, että pitäisikö antaa hänelle tekohengitystä samalla kun kokeilin hänen sydänlyöntejään. Sydän löi yhä voimakkaammin ja veljeni alkoi hengittää. Samalla mietin, että hän on pitempi kuin kuvittelin, vähän kuin joku koripalloilija.
Sitten olimme ns. oikeassa ukin asunnossa ja minä olin oma itseni. Raivaamassa oli tuttuja sukulaisia, jopa vanhin serkkuni, joka aina ei ollut ukin kanssa hyvissä väleissä. Olin alakerrassa ja sieltä paljastui kellariin joku ovi, jota en ollut koskaan huomannut. Siellä oli iso kylpyhuone, ja mietin kävikö ukki sittenkin täällä salaa suihkussa. Lisäksi sieltä "kellarista"/maan alta löytyi mukavan oloinen makuuhuone, jonka sängyssä oli siististi pedatut lakanat. Mietin, että miksi meillä oli niin ahdasta joskus jouluna, kun koko suku jäi yöksi. Eikö kukaan tajunnut käyttää tätä huonetta silloin? Vai käyttikö joku? Sitten löytyi ainakin kaksi kylpyhuonetta lisää: toisen suunnittelussa ei ollut mitään järkeä: se oli syvä, vähän ylöspäin nouseva ja se kapeni ovesta poispäin. Toinen oli kapea ja täynnä shampoo- ja saippuapulloja. Otin pari putelia aikeenani heittää ne roskiin. Tätini muisteli, että ne olivat noin 20 vuoden takaa, juurikin siltä joululta kun kaikki jäivät sinne yöksi.
Muistaakseni sieltä "maan alta" löytyi vielä joku auditorio/leffateatterikin.
Unen lopulla löytyi vielä kaikenlaista kuppia ja kippoa, joita en ollut nähnytkään, sekä tietenkin lisää tavaraa, mutta nuo salahuoneet olivat kyllä kaikken hämmentävimpiä.