Puhelinkeskustelu tänään yhdeksän maissa:
Minä: Lumikin firma, Lumikki puhelimessa päivää.
Soittaja: No se on sejase täältä puhelinluettelofirmasta, päivää.
M: *huoh* No päivää.
S: Tässä tarkistelen teidän luettelotietoja tälle vuodelle tänne meidän hienoon palveluun... (Kysyvät aina ensin tiedot ja mainostavat laajalti palveluaan, kyselevät ehkä vielä että mitä töitä sä nyt teitkään ja sitten vasta kertovat hinnan. Kokemuksesta olen oppinut kysymään sitä heti, niin säästyy kaikkien aikaa.)
M: Mistäs palvelusta nyt olikaan kyse?
S: No tästä meidän palvelusta X, joka on semmonenjasemmonen.
M: Ja mikäs se hinta oli?
S: No meillähän on tässä siis semmoistajasemmoista hienoa ja sitten tämä on parempi kuin kilpailijoiden, koska...
M: Niin mutta että mikä se hinta oli?
S: No kaiken tämän hienon saat hintaan X eur (= melkein 800 euroa, mikä on IMHO aika suolainen hinta siitä, että tiedot ovat jossain luettelossa).
M: Jaaha. No tällä kertaa kiitos tarjouksesta mutta ei kiitos.
S: Mutta kun meillä on tässä tämmöistä ja tämmöistä hienoa ja tämä on sejase palvelu, jonka kaikki tuntevat ja joka on paras... (On se muuten kumma, että joka palvelu on aina se paras ja kattavin.
)
M: Oikein kiva, mutta ei kiitos tällä kertaa.
S: Tajusitko nyt ihan varmasti mistä oltiin puhumassa?
M: Joo, kyllä tajusin, mutta ei kiitos.
S: Mutta kun tämä meidän palvelu...
M: Tällä kertaa ei kiitos ja kuulemiin. *tuuttuut*
Mikä /#&¤/"(¤/ siinä on, että puhelinmyyjät eivät voi tajuta, että ei tarkoittaa ei? Mä olen pohjimmiltani hirveän kohtelias ihminen ja ensimmäisen muutaman vuoden kuuntelin kiltisti joka myyjän myyntipuheet, mutta nyt melkein kymmenen vuoden jälkeen en enää jaksa. Jos kuullunymmärtäminen on niin huonosti hallussa, että ei sanaa ei ymmärrä, saa luurin korvaan. Ja vinkki: potentiaalisen asiakkaan kohteleminen alentuvasti ("ymmärsitköhän nyt ihan varmasti mitä mä sanoin") ei välttämättä ole hyvä myyntikikka.
The ships hung in the sky in much the same way that bricks don't.
- Douglas Adams -