Haikeudella muistelen aikaa, kun töihin oli kiva tulla
No, v-käyrä ei ole sentään koko ajan tapissa niin kuin aiemmin. Äitiysloma teki kyllä terää. Samoin kuin jälkikasvu (
), joka antaa mitä parhaimman syyn lähteä töistä heti, kun on sen vaadittavat 8 h täällä jäkittänyt.
Olen todella tyytyväinen itseeni tästä liki zeniläisestä tyyneydestä, millä työasioihin nykyään suhtaudun. Pomo taas tuntuu hermostuvan muhun päivä päivältä enemmän
Mä tässä ihan pari päivää sitten tajusin, että mun esimies-pomo on ehkä suurin syy mun burnoutiin. Tai no, toki vikaa oli täälläkin päässä, en osannut hallita alati kasvavaa työmäärää ja vastuuta, enkä jättää tekemättä niitä, mitä ei oikeasti olisi ehtinyt tehdä, jiiänee. Muuten suurin vaikutus on varmasti ollut sillä, että mun esimies-pomohan on ihan seko. Siis sillä on konseptit jatkuvasti sekaisin, ja asiat purkautuu kaaoksena sen ympärillä. Sillä ei ole mitään käsitystä töiden laajuudesta eikä käytännöistä, kuinka asiat pitää tehdä, että ne toimii. Kaikki pitää vain tehdä mahdollisimman nopeasti, sitten vasta ruvetaan tutkimaan, että menikö se ihan oikein. Ohjeistusta se ei osaa antaa, eikä ymmärrä, kun siltä kysyy tarkentavia kysymyksiä. Se ei myöskään ymmärrä, tai halua ymmärtää, että mulla on rajallisesti aikaa tehdä näitä hommia ja etten enää ikimaailmassa päästä tilannetta edes lähelle sitä, mikä se oli ennen uupumista.
Paras esimerkki esimies-pomon kykenemättömyydestä hahmottaa, organisoida ja toteuttaa työjuttuja on se, että olen äitiysloman jälkeisen ajan, noin 3,5 kk, vain ja ainoastaan korjannut mun äippäloman aikana tehtyä Paskanakin kolossaalista jatko-osaa ja setvinyt sen virheellisyydestä aiheutuneita virheitä. 3,5 kk täyspäiväistä duunia sen takia, kun mun poissa ollessa ei kukaan huomannut kiinnittää pikkujuttuihin huomiota, kun oli vaan kiire saada homma tehtyä hetinytvälittömästisamantien, laadusta viis.
Mulle kyllä on tehty selväksi, etten ole korvaamaton, mutta ei tuokaan nyt ihan ilmaista ole. Eikä mun työpanos ole ainut, mikä tuohon on tuhraantunut. Pässit. No, eipä ole mun kukkarosta pois.
...Paitsi etten vieläkään ole saanut vuosia sitten luvattua palkankorotusta. Kiva kun pääluottamusmiestäkin kiinnostaa näin kovaa. Aivan sama, liiton lakimies hoitaa jo asiaa, kahtellaan. *ttuillakseni vien tämän vaikka oikeuteen, jos siihen mennään. Luvattu korotus on olematon, mutta tässä ei olekaan kyse rahasta, vaan periaatteesta.