Hei töiläiset.
Minä oon ollut enemmän ja vähemmän töitön nyt puoli vuotta. Satunnaisesti oon pipahdellut
yhdellä paikallisella huoltoasemalla hanttihonmissa ja ihan vahingossa olen ilmeisesti saanut
jälleen kerran jalan oven väliin. Mutta tiiättäkö mitä. Mua ei kiinnosta. Ei kinosta, niin ei
kinosta.
Tiedän, ettei tällä hetkellä passais sanoa ei töille, mutta tunnen itseni ja tiedän, että pitemmän
päälle menettäisin järkeni tuossa työpaikassa. Työkaverit jees, johtoporras nou. Ja lähinnä mua
harmittaa eniten se, että asiakaspalvelu on kivaa, mutta en koe, että huoltamotyöntekijänä
käyttäisin hankkimiani tietoja ja taitoja ihan niin hyvin, kuin esimerkiksi vaikka jossain
toimistohommissa.
Mutta asiakkaat on pääsääntöisesti ihaneita. Ja ihmisten ilmeet, kön entinen toimitusjohtaja
seisoo huoltoaseman tiskin takana myymässä ruokaa ja bentsiiniä, aijai, siitä ma nautin.
No enikeissi. Raha on tervetullutta ja ns. vapaa-aika kotihommista. Eli töirintamalla hiljaista,
mutta ehkä pikkuisen ollaan jo noususuhdannetta kohti menossa. Ja voin kertoa, että koko
ajan haen töitä. Oon jopa Rovakirkelle laittanut anomuksia menemään. Jaiks. Jännittävää.