^ tohon on hyvä jatkaa että tänään meni mulla töissä kuppi ihan nurin.
Toi hoitaja jonka mielestä oli epäeettistä ja väärin että mä hoidin ton keissin härdellin keskellä teki tänään tikusta asiaa. Meidän aamupalaveri kesti tunnin! TUNNIN!
Sen normipituus on 10 minuuttia. Siinä 50 ylimääräisen minuutin aikana vatvottiin ja vätkytettiin epämääräisiä asioita mitkä ei liittyneet
mitenkään töihin. Lopulta puhuttiin vakavaan sävyyn siitä, että pitääkö mun merkitä seinällä olevalle listalle työvuorossa olevat hoitajat kerran viikossa. Siinä kohtaa meidän esimies ärähti, että nyt riittää ja tähänkin asti on menty sillä että hoitajat täyttää sen listan aina kun uudet työvuorolistat julkaistaan ja jos ei se toimi, niin sitten ei merkitä niitä mihinkään. Sitä ennen oli käsitelty sitä että miten merkitään se mihin merkitään haetut kahvipaketit, yhden ihmisen työaika ja se jos jotain tavaraa loppuu niin merkitäänkö se johonkin vai haetaanko vaan lisää.
Lisäksi tuo närkästynyt hoitaja yritti tuoda uudestaan ja uudestaan esiin että hänen mielestään pitää tehdä tarkka ero siihen mikä on sihteerin ja mikä hoitajan toimenkuva, että sihteeri ei tee hoitajan töitä ja hoitajat ei tee sihteerin töitä. Mä ymmärrän sen siinä tilanteessa, että meillä olisi toisenlainen yksikkö. Meillä menee duuneja ristiin, koska se on toiminnan kannalta järkevää ja tarkoituksenmukaista ja jos ne eriytetään niin sitten tehdään semisti muutama juttu päällekäin. Multa meinas pimahtaa pää. Mikä varmaan näkyi ulospäinkin, koska esimies rupesi sen jälkeen vilkuilemaan mua ja kysyi monta kertaa onko mulla mielipidettä asiaan. Toki oli ja sain sen sanottua.
Silti se jätti mulle semmoisen hermostuneen ja vittuuntuneen olotilan. Tuli hirveä kiire tehdä duunit, enkä ehtinyt tekemään kaikkia. Sitten tämä hoitaja tuli siihen jeesustelemaan "no sit sun pitää jäädä tekemään ne ja otat ne sitten pois jostain kohtaa". Mikä on mulle kielletty. Kun sanoin että varmaan jollain toisella se on sallittua, mutta mulle ei, niin hän vaan nakkeli niskojaan että niin ne hoitajatkin tekee.
Aaaargh!
Esimies pyysi vielä erikseen tuon jälkeen mua käymään sen luona ja kysyi että mitä mieltä olin siitä. Kerroin oman näkemykseni siitä. Esimies pyysi myös havaintoja siitä, onko siellä yksikössä sellaista mihin pitäisi puuttua ja onko henkilökunnassa joku joka aiheuttaa ongelmia siellä. Sanoin suoraan mielipiteeni, mutta myös sen etten haluan että tästä seuraa mitään sellaista keskustelua että siellä jauhettais paskaa tai puitais asioita selän takana. Etten halua mitään sellaista leimaa itseeni, koska siitä ei ole kyse. Kyse on asioista mitä siellä tapahtuu ja mihin ei oma sanominen riitä. Ne on aina pikkuasioita ja pärjään niiden kanssa kyllä, mutta mun mielestä jatkuva muistuttelu samalle ihmiselle on raskasta, varsinkin kun se on useimmiten päivittäistä.
Vituttaa konfliktit. Vituttaa oma toiminta. Vituttaa että näitä jäädään jauhamaan moneksi päiväksi.