Venäjässä sijainen nro 2 vaihtui nyt takaisin sijaiseen nro 1, joka ei ehtinyt olla meillä kuin pari kertaa ennen kuin loukkasi itsensä. Helpotus oli minulle suorastaan fyysinen, koska sijaisen nro 2 kanssa meni sukset ristiin jo toisella osuudella ja kaikki mitä käytiin, oli sellaista hidasta ja piinaavaa kielioppia ja tiettyjä liikeverbejä. Ei luettu, ei toistettu, ei kuunneltu, ei keskusteltu. Kaikki sivuun ja kielioppia. Sekä miniluentoja meidän oppimateriaalin paskuudesta. Siihen vielä sellainen käsittämätön omakehu omista ponnistuksista kielen oppimisen hyväksi.
Viisi viikkoakohan hän kerkesi vaikuttaa ja se aika oli kyllä sellaista, että oikein hyvänäkään päivänä ei tunneille erityisesti tehnyt mieli ja huonoina suorastaan halutti olla pois. Olympiaviikolla ihan surutta olinkin kaksi kertaa pois.
Nyt taas: oppiminen on monipuolista, opettaja innostunut, luokassa jopa nauretaan vapautuneesti...
Tää on mun yliopisto taas.