Aurora B. kirjoitti:Mr. Smith kirjoitti:Saas ny nährä. Asuntolaina on aika hyvä pallo, ketju ja kahle samassa paketissa estämässä karkaamista muualle.
Älä muuta viserrä. Itsehän olisin ilman kyseistä palloa irtisanonut itseni vaikka tyhjän päälle viime vuoden keväällä, ennen kuin polla hajosi. Ei "voinut", ja sen seurauksista kärsitään tässä vieläkin... Ilman tulevaa huilia olisin kyllä jo irtisanoutunut. Ihan sama, mitä olisi tapahtunut. Ei tää ole enää ihmisen hommaa. Tai ehkä mulla vaan on väärä asenne, mene ja tiedä. Nyt sillä ei ole mitään väliäkään, katsellaan sit taas ensi keväänä, että mihin suuntaan yrittää luovia. Luultavasti poispäin tästä firmasta
Ei tämä ole ihmisen hommaa, meidän pollassa ei ole mitään vikaa. Tai siis on sikäli että jaksetaan vielä yrittää.
Minusta perimmäinen ongelma nykyisessä työmarkkinatilanteessa on kunnioituksen puute. Aiemmin työntekijää (tahdon uskoa näin) arvostettiin; hyvästä tyypistä ei haluttu erota, tarjottiin kehuja sekä kuunneltiin.
Nykyhetkeä kuvaa meidän tilanne:
Piti keskustella tulevista muutoksista -> tuli vaan ilmoitus että jotain tapahtuu.
Piti tulla tietoa kuka joutuu muuttamaan minne jo huhtikuun alussa -> ei vieläkään MITÄÄN tietoa.
Me vuokratyöntekijät emme ole saaneet mitään tietoa mistään, vakituisilta olemme saaneet kuulla jotain, mutta ei heillekään kerrota mitään.
Pomon pitäisi puhua meidän kanssamme tulevista muutoksista -> puhua mitä? Hänellekään ei ole kerrottu mitään.
Tuntuu että jossain joku suuruudenhullu toimitusjohtaja käskee sihteerinsä siirrellä kartalla ihmisyksiköitä eri toimintayksiköihin organisaatio-integraation nimissä, lopullisena päämääränä saartaa Imperiumin Keisarilliset joukot tai jotain
Ja jos ei homma kelpaa, niin virma on ulkoistamassa toimintoja Tsekkeihin ja Intiaan.
Joten en yhtään ihmettele miksi Suomessa on näinkin paljon lakkoja; eivät ihmiset oikeasti halua mitään muuta kuin että heitä kuunnellaan, heidät otetaan huomioon ja että heitä kohdeltaisiin pikkaisen paremmin kuin lypsykarjaa.
"Real men are not intimidated by physical threats against their personal selves, and, ironically, neither am I. "
- Ernest P. Worrell -