En mä oikeen tiiä kuuluisko tää tänne, mutta oivalsinpa tänään jotakin hauskaa töissä, ollessani tällä kertaa asiakkaana, enkä siellä kassapöydän takana.
Olen aina ihmetellyt asiakkaita, jotka työntää tavaroitaan eteenpäin hihnalla, jos se hihna ei jostakin myyjästä johtuvasta syystä pyöri. Myyjällä saattaa esim. olla edellisen asiakkaan kanssa juttu vielä kesken ja seuraavan asiakkaan tavarat joutuvat odottamaan vähän kauempana, kuin siinä ihan myyjän vieressä ja käden ulottuvilla.
Jotkut sitten puskevat tavaransa eteenpäin siinä toivossa, että pääsisivät nopeammin siitä kassalta pois, tai mistä minä tiedän miksi ne niitä puskevat. Kyllä se kassan täti ne siitä sitten piippaa ja laittaa eteenpäin, kunhan kerkiää. Itseä ainakin ärsyttää sellaset asiakkaat, jotka niitä tavaroitaan puskevat turhaan lähemmäs mua, kun se hihna ei pyöri.
No, tänään kuitenkin itse asiakkaana tuli tilanne, jossa työkaveri oli laittanut kassahihnan pois päältä ja edellisen asiakkaan tavarat katosivat omieni edeltä ja hihnalle jäi noin metrin verran tilaa. Mulle tuli hirveä tarve puskea niitä omia tavaroitani eteenpäin ja alkoi naurattaa, kun mietin samaa tilannetta siltä kannalta, kun itse istun kassan takana. Oivalsin, että ehkä niillä asiakkailla, jotka niitä tavaroitaan puskevat, on samanlainen tarvetila tuolle puskemiselle kuin minulla, eikä se niinkään johdu siitä että on kiire tms.
Tällasia arkipäivän oivalluksen tunteita tulee harvoin eteen.