forde.munfoorumi.com

Eräs vanhoista työntekijöistä sai kai tarpeeksi reissutöistä ja toinen rupesi lusmuamaan muuten vaan. (Taisi jäädä vapaaehtoisesti tossun alle elelemään naisystävänsä palkalla, kun naisella ei ole rahasta puutetta.) Tämähän tietää toisille sitten huomattavasti enemmän duunia. Tulis äkkiä se kesä ja valoa, niin jaksais tehä enemmän kuin nyt.

Mellanrapport.

Mellanrapport valmis.

Kädet.



Työnhaku tähän aikaan vuodesta.

Lyyra kirjoitti:Työnhaku tähän aikaan vuodesta.

Työnhaku mihin aikaan vuodesta hyvänsä.

Mulla oli tänään kuuro-mykkä asiakas. Oikein hymyileväinen ja mukava flikka. Jos olisin poika, olisin varmasti ihastunut kyseiseen tyttöön. Mä haluan ens lukuvuonna mennä jollekin viittomakielen kurssille!

Harjoittelusta on käytynä jo yli kolmasosa. Aika menee niin nopeasti.

Jonkin aikaa sitten hain harjoitteluun yliopistolle. Eilen sain kuulla, että hakemukseni on lähetetty edelleen meidän laitokselle ja nyt ne siellä käsittelee sen ja ehkä pääsen harjoitteluun. Vastauksia odotellessa.

Eilen sain myös arvosanan yhdestä kurssista, jonka kanssa olen takunnut kaksi vuotta. Nyt se onnistui ja onnistuipa vielä hyvinkin.

Eilen oli hyvä päivä koulujuttujen kannalta.

Helevetin "Suomi- kirja". Ihmiset on sille niin vihaisia, että inhoavat nyt kaikkia maidollisia kirjoja. No, mikäs ihme se on sellaisen valehtelun jälkeen. Hinta oli kalliimpi kuin piti, sisältö oli mistä sattuun suomea ja täyttä p*skaa. (Järkyttäviä lyhenteitä, paikkakunta liimalehtisinä vanhan kirjan lopussa ja niitäkin vain joitain sivuja koko seudulta.) Saunan taakse sen firman johto, että loppuisi tuollainen k*setus.

Dnd kirjoitti:Helevetin "Suomi- kirja". Ihmiset on sille niin vihaisia, että inhoavat nyt kaikkia maidollisia kirjoja. No, mikäs ihme se on sellaisen valehtelun jälkeen. Hinta oli kalliimpi kuin piti, sisältö oli mistä sattuun suomea ja täyttä p*skaa. (Järkyttäviä lyhenteitä, paikkakunta liimalehtisinä vanhan kirjan lopussa ja niitäkin vain joitain sivuja koko seudulta.) Saunan taakse sen firman johto, että loppuisi tuollainen k*setus.

Mistä ihmeestä sinä puhut?

Eräästä kirjoja tekevästä firmasta, joka tekee sellaista roskaa vähän sieltä ja täältä, että ihmiset on raivoissaan kun mainitsee tekevänsä kirjaa. (Vähän sama homma kuin ostasit vaikka K-kaupasta pilaantunutta jauhelihaa ja raivoaisit siitä sitten S-kaupassa.)
Ihmetyttää kovasti miksei niiden touhuja lopeteta. Pelkästään vanhempia ihmisiä huijailevat ympäri suomen. Eräs niiden haastattelija oli kauhistunut ajatusta, että olisi omalla kotiseudullaan "joutunut" tekemään töitä, sillä se tiesi itsekin tekevänsä jotain sellaista, jonka lopputulos on roskaa. (Vertaa: Melkein jokainen meidän jututtaja on aloittanut työnsä omilla kotikulmillaan ja on ylpeä lopputuloksesta.) Tee siinä sitten tarinaa jonkinmoisessa aikataulussa, kun ensin joudut usein vartin kuuntelemaan mitä ne toiset on tehneet...

Antakaas kun kerron millaista on olla työnsankari.

Sinua työuraltaan nuorempi tyyppi, samat kyvyt ja taidot, siirretään parempiin hommiin ja sinä jäät samaan paikkaan. Vaikka järkitasolla ymmärrätkin ratkaisun, tunnepuolella et sitä käsitä.
Työnantajasi on laittanut seinällesi melkein silmiesi eteen taulun, jonka anti sinulle on itsestäänselvyyksien toisto. Tarkoituksena on kuitenkin työtehosi parantaminen, sillä tokihan sinä et anna vielä 110% itsestäsi.
Samaan syssyyn sait täytettäväksi joka perjantaisen kyselyn, jossa kysellään annoitko nyt ihan, ihan, ihan varmasti 110% itsestäsi, sillä sinä perhana olet joskus pitänyt jotain itsestäsi työn ulkopuolella.

Muistatko kun luvatiin uusi työntekijä? Hän EI olekaan lisäys ylikiireiseeen työporukkaasi, vaan korvaa edellämainitun tyypin, joka siirtyy pois. Eli se että jaksoit näinkin pitkälle koska ajattelit että kohta helpottaa kun porukka lisääntyy...noh, sitä ei tapahdukaan.

Ja silti nouset joka aamu, tulet töihin, otat vastaan mm. v*ttuilun siitä että tiedotteessa on pilkkuvirhe (I kid you not) ja hoidat hommasi.

Sitä on olla työnsankari.

Mulla menee (anteeksi) ihan kohtuullisen hyvin töissä. Olen sopeutunut siihen, että en tee mitään extraa, enkä myöskään ajattele töissä mitään. Ennen tuhlasin määrättömät määrät energiaa siihen, että pohdin, kuinka asia olisi järkevintä tehdä. Pitkällisen vääntämisen jälkeen firman johto totesi, että mä olen vain b-luokan assari, joten napinat taskuun ja teet työsi ohjeiden mukaan. Oli ohjeet sitten kuinka idioottimaiset tahansa. Näillä eväillä olen yrittänyt sitten muuttaa luonnettani sellaiseksi, että istuisin tähän järkyttävän tylsään henkiseen liukuhihnatyöhön. Hyvällä mallilla mennään Itse olen ainakin kohtuullisen tyytyväinen.

Toki välillä tulee lipsahduksia, kun asiakasta käy niin kovaa sääliksi, kun hän ei saa apua oikeista kanavista, ja saatan auttaa vähän. Samoin yhtä kolleegaa jeesaan jonkun verran, kun hän on samassa kuosissa kuin minä viime keväänä. Sääliksi käy häntäkin.


Olen varmaan huono ihminen, mutta sain aivan älyttömät kicksit, kun yt-neuvotteluissa (jep, meillä on taas semmoset) sain johtoryhmälle suoraan sanoa, kuinka perseestä meillä hommat hoidetaan. Kuinka uudistukset ovat vieneet kaiken järjen hommista, kun mitään ei voi enää soveltaa ja tehdä järkevämmin, vaan hommat menee niin kuin kiskoilla. Kaikki luovuus on tapettu, eikä ketään enää edes kiinnosta yrittää tehdä asioista helpompia, halvempia tai paremmin asiakasta palvelevia. Toimitusjohtajalle sanoin, että se on teidän vikaa, kun asiakaspalvelu kärsii, laatu heikkenee ja työntekijöitä *tuttaa.

Yksi johtoryhmän kusipää, joka on pääosin vastuussa noista muutoksista, vaan hymisteli jotain muutoksen tärkeydestä, osa sentään ymmärsi edes näyttää noloilta.

Mulla oli olosuhteisiin nähden varsin tyytyväinen olo.

Kesätyöhakemukset!!
Miten niistä saa muka persoonnalliset ja hienot ja "mää oon niin paras tähän työhön". Mä en ainakaan osaa. Joka keväinen vitsaus tämä homma.

Muutenkin iskee taas pieni epätoivo päälle kaikkien opinto- ja työhommien suhteen. Tuntuu kuin viisi vuotta elämästä olisi mennyt ihan hukkaan. Olen ehkä opiskellut väärää alaa (koska mua ei kiinnosta mitkään perinteiset ammatit tällä alalla) ja mun sivuainevalinnatkin ovat olleet huonoja. Olisi pitänyt tehdä laajempia kokonaisuuksia, opiskella enemmän ja monipuolisemmin. Sitten kun vielä yllättää itsensä vertaamasta itseään muihin, kuinka hirveästi kaikki muut ovat opiskelleet. Tekevät kaksoistutkintoja ja työharjoitteluja. Mä olen vaan "elänyt" ja miettinyt elämää ja pohtinut viisi vuotta olenko väärällä alalla! Mutta en ole uskaltanut luovuttaa. Ja näillä papereilla työnhaku tulee olemaan aivan hirveää. Kortisto here I come!

Joo. Mietin, pitäisikö mun varata aika jollekin ammatinvalintapsykologille tai yliopiston uraohjaajalle. Nekin varmaan säälii ja nauraa mut pihalle sieltä.

Kävin työhaastattelussa ja se meni mielestäni hyvin. Jos paikka tulee, niin edessä on sitten melko suuria elämänmuutoksia.
Ensi viikolla selviää, miten kävi.

elegia kirjoitti:Joo. Mietin, pitäisikö mun varata aika jollekin ammatinvalintapsykologille tai yliopiston uraohjaajalle. Nekin varmaan säälii ja nauraa mut pihalle sieltä.

Se on heidän elämäntehtävänsä: auttaa muita. Ei muuta kuin tuollaiselle vain keskustelemaan, ei sitä kannata hävetä yhtään

Itsellä on ollut vähän erilainen rooli tässä kevään aikana, kun olen ollut rekrytointihommissa. Sinänsä mukavaa hommaa, mutta oma ressinsä toki tässäkin, kun joutuu kertomaan ihmisille, että valitettavasti teitä ei nyt valittu tehtävään.

Se on ihmetyttänyt, että eikö ihmisille opeteta opiskeluissa enää CV:n tekemistä, aivan onnettomia virityksiä tulee yllättävän paljon vastaan. Toki on sitten niitä tosi hyviäkin.

Millainen CV sitten lopulta on hyvä? Jotkut sanovat, että siihen kannattaa laittaa pikkutarkasti ummet ja lammet kaikesta työkokemuksesta, opiskelusta, harrastuksista, elämästä ja arvoista. Jotkut taas sanovat, että jos olet ollut vuonna 1999 poimimassa mansikoita, niin vain hermostutat työnantajaa panemalla sellaisen haettavan tehtävän kannalta turhan tiedon CV:hen ylös. Samoin jotkut sanovat, että ei missään nimessä mitään jaarituksia siviiliasioista CV:hen.

Olisiko myös vinkkejä siihen, miten selittää työhaastattelussa reilun vuoden kokoinen masennuksesta ja pää pyörällä olemisesta johtuva aukko opiskelu- ja työhistoriassa?

LazyBastard kirjoitti:eikö ihmisille opeteta opiskeluissa enää CV:n tekemistä

Ei ole opetettu.
Arvostaisimme kovasti vinkkejä...

Tulipa sit tehtyä pari tuntia ylitöitä tänään. No se on melko normaalia, mutta syy ehkä vähemmin. Oli nimittäin sen verta mukavaa puuhastelua, että ei maltettu lähteä kotiin

Eilen tuli vastaus harjoittelupaikasta laitoksellamme, en saanut paikkaa, vaan se annettiin yhdelle nuoleskelijatyypille.
Miten mä nyt sitte koskaan saan edes kandin papereita ulos, kun en saa pakollista kieliharjottelua tehtyä.

Kun kerran kysyttiin niin: Hyvä CV on selkeä ja suhteellisen lyhyt. Tärkeimpiä työkokemuksia voi vähän selittää sanallisesti, ne mansikanpoimintajutut voi vaan mainita (ja kyllä, minusta kannattaa nekin mainita, mutta vaan mainita). Siviiliasioista ja harrastuksista voi laittaa, mutta hyvin tiiviisti. Kuva on ihan kiva foto, mutta ilman sitäkin pärjää.

Eniten itseäni on ihmetyttänyt se, kun ei viitsitä asemoida tekstiä ja panostaa ulkonäköön. CV:stä saa helposti hyvännäköisen, kun pikkasen käyttää aikaa. Eikä siitä tarvitse mitään maalausta tehdä, siisti ja helppolukuinen ovat niitä avainsanoja. Jos aikaa ei ole viitsitty käyttää, niin tulkitsen sen niin, ettei se työpaikkakaan niin kauheasti oikeasti kiinnosta. Valmiita malleja löytää netistä.

Nuo aukot työ- tai opiskeluhistoriassa haittaavat sitä vähemmän, mitä kauempana ne ovat. Aika harvassa hakemuksessa työ- ja opiskeluhistoria kulkevat kuin raiteilla. Ehkä ei masennusta kannata korostaa (sitä kohtaan kun tahtoo ihmisillä olla edelleen ennakkoluuloja), mutta voi suoraan sanoa, että ei löytänyt sopivaa opiskelu/työpaikkaa/piti välivuotta tms. Kannattaa siis olla suhteellisen rehellinen.

Mulle on opetettu tuon CV:n osalta siten että siihen vain listataan osaamiset, taidot ja tiedot sekä työhistoria, ilman mitään turhia jorinoita, mahdollisimman selkeästi (jäsentely) ja lyhyesti. Käytännössä se on vain lyhyt referaatti/aikajana henkilökohtaisesta historiasta ja osaamisesta. Se, millä oma osaaminen myydään ja kerrotaan tarkemmin tulevalle työnantajalle (aina kuulemma pitää lähteä siitä että totta kai minä saan sen paikan) on sitten the Hakemus, jonka liitteenä tuo CV on. Eli lyhyesti, CV:n tehtävänä ei ole myydä itsessään (tosin hyvännäköinen CV:kin vaikuttaa vain positiivisesti) vaan toimia hakemuksen tukena ja esim. syventää kuvaa hakijan taidoista ja tiedoista.

Hakemus puolestaan on se, joka tulee tehdä todella huolellisesti, mutta sekään ei saisi olla liian pitkä (yksi A4 ja mielellään rakenteellisesti siistinä) vaan jälleen kerran esitellä itsensä lyhyesti, kertoa omasta osaamisestaan ja siitä miten Se tekee hakijasta juuri sen oikean työntekijän. Eli käytännössä tehtävä on herättää valitsioiden huomio ja kiinnostus. CV:n ja hakemuksen lisäksi oman osaamisen markkinointiin voi käyttää myös Portfoliota, joka puolestaan on CV:n jatke, joka pitää sisällään laajempaa (ja tarkkaa) kuvaa hakijan osaamisesta työnäytteiden pohjalta. Mutta portfolio ei kuitenkaan ole pakollinen (jollei toisin mainita) mutta yleensä se katsotaan eduksi. Häpeäkseni on tunnustettava että omalta kohdalta on tuo portfolio vielä pahasti vaiheessa Mutta kuitenkin työn alla

Näin meille opinahjossa opetettiin, tosin siihenkään ei painotettu sillä kurssilla kovinkaan paljoa (Kokous ja neuvottelutaidot taisi olla nimike, joten arvata vain saattaa missä oli pääpaino).

Yabba kirjoitti:Näin meille opinahjossa opetettiin, tosin siihenkään ei painotettu sillä kurssilla kovinkaan paljoa (Kokous ja neuvottelutaidot taisi olla nimike, joten arvata vain saattaa missä oli pääpaino).

"Pomo saa kokoustauolla ensimmäisenä valita kahvipöydän tarjonnasta minkä viinerin ottaa. Näin hän on hyvällä tuulella ja hänen kanssaan on helpompi neuvotella"?

Omaa kuulumista: perjantaina oli kehityskeskustelu pomon kanssa, selvensi ilmaa. Viikko lomaan, eli hermolepoakin luvassa

Yabba kirjoitti:Mulle on opetettu tuon CV:n osalta siten että siihen vain listataan osaamiset, taidot ja tiedot sekä työhistoria, ilman mitään turhia jorinoita, mahdollisimman selkeästi (jäsentely) ja lyhyesti. Käytännössä se on vain lyhyt referaatti/aikajana henkilökohtaisesta historiasta ja osaamisesta. Se, millä oma osaaminen myydään ja kerrotaan tarkemmin tulevalle työnantajalle (aina kuulemma pitää lähteä siitä että totta kai minä saan sen paikan) on sitten the Hakemus, jonka liitteenä tuo CV on. Eli lyhyesti, CV:n tehtävänä ei ole myydä itsessään (tosin hyvännäköinen CV:kin vaikuttaa vain positiivisesti) vaan toimia hakemuksen tukena ja esim. syventää kuvaa hakijan taidoista ja tiedoista.

No se vähän riippuu. Minusta on ihan kiva, että esimerkiksi projektien kohdalla mainittaisiin vähän, mitä projekti sisälsi, pelkkä projektin nimi ja taustayhteisö ei vielä kerro välttämättä mitään minulle (ellei asiaa siis selviä itse hakemuksesta). Mutta toki hyvin lyhyesti.

CV:n tekemisessä ei yhtä oikeaa tapaa olekaan ja kannattaa miettiä myös mihin hakee, taidepajan ohjaajaksi voi tehdä hyvinkin persoonallisen CV:n kun taas johtajan assistentin CV voisi mielellään olla ennen kaikkea asiallinen. Pääasia on, että se on selkeä, ei liian pitkä ja huolellisesti tehty.

Kiitos LB:lle CV-vinkeistä. Täytynee vaan lähteä hyvällä asenteella liikkeelle ja korostaa positiivisia puoliaan ja näkemystään siitä, miten tehtävän hoitaa.