forde.munfoorumi.com

Kiitos elegialle kannustuksesta.
Mäkin oon suunnitellu meneväni pitkästä aikaa sinne ohjaajan luo vaatimaan päivämääriä itselleni ja vaadin ohjaajaa pitämään mua silmällä. En vaan vielä oo kehdannu ottaa opeen yhteyttä, kun en oo tehny mitään sitten viimenäkemän (joka on vuosi sitten).

Mulla se lähti siitä eteenpäin, kun menin vaan sit kuitenkin, vaikkei ollut mitään. Aika äkkiä päästiin alkuun. Muistan juuri, että se oli ihan kauden alkua, kun kävin ja nimenomaan Aleksis Kiven päivänä (on tänään) olin päässyt eteenpäin.

Graduhirviön kanssa minäkin kamppailen. Se on ruvennut toisaalta kyllä ihan aikuisten oikeasti kiinnostamaankin, mutta ajatuksia on niin paljon ja teoriatausta sen verran järeä, että paperille jäsentely on hankalaa. Ohjaajan kanssa keskustelu kuitenkin auttoi paljon, se yhteys ohjaajaan viime vuonna puuttuikin.

Ja töissä en enää nyt ole. Sitä riskiä en voi ottaa, että gradu jäisi kokonaan tekemättä, koska seitsemäs ja viimeinen lukuvuosi itselläni myös alkaa ja viime lukuvuodesta tiedän, että yhtäaikainen täysipäiväinen työ + opiskelu voi onnistua joltain muulta ilman loppuunpalamisen vaaraa, mutta ei minulta. Pitäisi kaiketi osata nauttia tästä viimeisestä mahdollisuudesta tuntea opiskelijaelämän vapaus etenkin nyt, kun on työnteosta kertynyt mukavasti rahaakin tilille. Kuitenkin minulla on ihan kummallinen syyllisyys siitä, että olen saanut asioita liian helpolla ja että ei vain saa nyt ruveta olemaan onnellinen ja tyytyväinen, enkä osaa antaa itselleni lupaa nauttia tästä tilanteesta ja innostua gradun kirjoittamisesta.

Sippura kirjoitti:Paraikaa on vetämässä paperit työhön jossa on aika tarkkaan kaikki kohdillaan: se on mielen-
kiintoinen, sijaitsee lähellä, mun koulutus, työkokemus ja luonne täsmää sen vaatimuksiin ja ennen
kaikkea se mahdollistaisi pitempijuoksuisen tulevaisuuden suunnittelun.

Kirjoittelin aikaisemmin tuosta hakemastani työstä, ja nyt ois puoliväliupdeittiä

Eilen tuli soitto haastatteluun joka buukattiin tälle päivälle. Haastattelu meni hyvin, osasin olla
omasta mielestäni oma itseni, en vetänyt mitään työnantajan silmään miellyttävää roolia vaan
ihan rehellisesti kerroin mitä työltä haluan ja mitä en halua.

Haastattelun alussa firman isopamppu oli paikalla, ja lähtiessään tämä huikkasi että annoin positiivisen
kuvan itsestäni, että hyvältä vaikuttaa. Siitä tuli hyvä fiilis

Haastattelun edetessä kävi lisäksi ilmi, että he ovat palkkaamassa kahta tyyppiä samanaikaisesti,
ja kysyttäessä ilmoitin olevani kiinnostunut myös tästä toisesta paikasta - kaksi kärpästä yhdellä
iskulla! Ja ja ja vielä lisäksi sellainen, että työtehtävät ovatkin paaljon kiinnostavamman oloiset
kuin mitä ilmoituksesta kävi ilmi!



Alkuviikosta tulee tietoa että napsahtiko paikka kohdalle, jään toivomaan parasta lopputulemaa...

Mä sain sen työn!

Onpa yllätys.
Onnea.

Oih, iloisia uutisia, onnea Sippuralle

Onnea töihin, Sippura

Vau Sippu!

Sippuralle työpaikasta onnittelut.

TYöonnea ja -iloa!

Oi että miten hienoa, Sippura!

Sippura isot onnittelut!

Onnittelut Sippuralle!

Kiitokset kaikille onnitteluista!

Jännä tilanne, tuntuu kuin menisi ekaa päivää kouluun tai jotain Sellainen pieni kutina
vatsanpohjassa koko ajan. Mielenkiintoista nähdä millaiseksi ihan täysin toisenlainen arki
sitten ajallaan muodostuu. Ja miten rikki mä sitten oon kun vien pojan ekana päivänä hoitoon...

Onnea Sippuralle uuteen työhön!

Meillä oli tänään 10 tunnin päivä.

9:ltä tentti (ei mennyt putkeen ), 12:lta uuden kurssin aloitusluento (todella karismaton luennoitsija ), klo 14 paneelikeskustelu yhtä isoa kirjoitustehtävää varten (pakko olla skarppina ) ja klo 17 vielä ns. "gradumessut", joissa jokaisen piti lyhyestä esitellä, mitä on ajatellut gradukseen touhuta. Paneelin ja "gradumessujen" välissä oli tarjolla pizzaa ja kevyitä alkoholijuomia, jotka olisi minun mielestäni voinut jättää ihan loppuun, kun aivot olivat jo muutenkin muusia. Sen lisäksi opiskelutoverit halusivat lähteä istumaan iltaa kuppilaan. Kävin istumassa siellä hetken, mutta en oikeasti meinaa pysyä hereillä enää.

Lisäksi mun pitää varmaan mennä uusimaan se tentti.

Sippura kirjoitti:Kiitokset kaikille onnitteluista!

Jännä tilanne, tuntuu kuin menisi ekaa päivää kouluun tai jotain Sellainen pieni kutina
vatsanpohjassa koko ajan. Mielenkiintoista nähdä millaiseksi ihan täysin toisenlainen arki
sitten ajallaan muodostuu. Ja miten rikki mä sitten oon kun vien pojan ekana päivänä hoitoon...

Onnea täältäkin, toivottavasti on yhtä kiinnostava ja innostava duuni kuin miltä se kuulostaa

Ekaan hoitopäivään tsemppiä, älä unohda nessupakettia, itsellesi Kyllä se sitten siitä vähitellen helpottaa, lupaan.

Sippuralle onnittelut minultakin!

Se lingvistiikan tentti meni perhana läpi! En olis uskonut.
Ja kurssista vielä arvosanaksi 4. En osaa sanoa kuka mahtoi mokata ja missä vaiheessa, mutta parempi kai pitää vaan suunsa kiinni arvioinnista.
Oli meinaan semmoinen olo etten taatusti olisi uskonut tentin menevän läpikään.

Kiitokset vielä onnitteluista

Aukku, täytyy tosiaan varautua nenäliinoilla ekoina päivinä. Ensin tsempataan pojan nähden ja kun
ovi menee perässä kiinni niin hanat auki vasta sitten Mutta eiköhän se tosiaan alkuhämmennyksen
jälkeen helpota, ihan varmasti.

Onnea Sipelle työn johdosta.

Nyt olis töistä puoltoista viikkoa vapaata.
Aika on tosin varattu pelkästään gradua varten, joten eipä sitä oikeastaan tarvitsis jamitella. Tarkotus olis päästä gradun kanssa kunnolla alkuun ja kirjottaa niin paljon, että näppäimistöstä nousee savu. Pitäkää peukkuja koko viikko.

Työkokeilupalaveri
Pudotettiin 75%sta takaisin 50%.
Tehtiin ruukailuja ja nyt viikossa on yksi vapaapäivä lisää.
Jotenkin hankala kestää ajatusta siitä, ettei pystykään.
Koska mä niin kovasti haluan pystyä. Ja onnistua.
Näyttää, että mä olen työkuntoinen. Tänne ja tähän.
Vittu.

Tein aikani kuluksi (vaikka ylimääräistä aikaa ei juuri nyt pitäisi ollakaan) päivitetyn version CV:stäni, ja vaikka siellä on huomattavasti enemmän sisältöä kuin vaikkapa vielä pari vuotta sitten, niin silti tuli riittämätön olo ja sellainen tunne, että pitäisi tässä tehdä pakollisten suoritusten lisäksi vielä muutama ylimääräinen, jotta saisi sinne CV:hen lisää täytettä ja jotta se näyttäisi paremmalta. Ylipäätään kaikki aika, joka menee sellaisiin asioihin, joita ei voi laittaa CV:hen, tuntuu hukkaan menevältä ja aiheuttaa syyllisyyttä. Tuntuu siltä, että pitää pyöriä oravanpyörässä julmetulla teholla, jotta jonain päivänä pääsisi pyörimään vielä isompaan oravanpyörään vielä julmeltummalla teholla.