Sain koulusta henkilökohtaisen opintomatkastipendin. Se jaettiin kahdelle lahjakkaalle opiskelijalle, jotka ovat osoittaneet hospitality-henkisyyttä ja koulumenestystä. Opiskelijat saivat äänestää ja koulutusohjelmajohto ja opettajat sanoiva viimeisen sanan. Sain lennot mihin tahansa kaukokohteeseen maailmassa.
Kun tää juttu julkistettiin, itkin vuolaasti
Perjantaina luokan pikkujouluissa asia otettiin puheeksi ja itkin taas.
olin ja olen niin syvästi liikuttunut niistä sanoista, joita opiskelijakollegat olivat saatesanoiksi valintaansa tukemaan kirjanneet.. "Luokan sielu", "ei olemassa toista samanlaista" tai "kaikille ystävällinen ja avulias, pitää huolta ja puolta koko luokan asioista" yms muuta ihan liian kaunista..
Viikon päästä olen pohjoisessa kaitsemassa koiria
IHANAA päästä joululomalle koulusta ja mennä siis mihinpä muuallekaan, kuin töihin.
Olen investoinut uusiin mielettömiin talvityökenkiin ja jos vielä kivan ostalampun jostain halvalla saisin..
Noin muuten huomaan, että rieslingin lipittäminen ja saunominen on paaaaljon mielenkiintoisempaa, kuin viiteen jäljellä olevaan tenttiin tai muutamaan palautettavana olevaan eli keskeneräiseen raporttiin keskittyminen.