forde.munfoorumi.com

Voi Kibaya! Jaksamista!

Huomasin yhtäkkiä kaksikin (2!) oman alan työpaikkaa. Toisen nykyisessä asuinkaupungissani, toisen Tampereella. Haen molempia. Tai toista hain jo, koska hakuaika päättyy huomenna. Molempiin liittyy ongelmia. Toinen on pitkän tähtäimen kokopäivätyö Tampereella, mikä haittaisi opintojani merkittävästi, mutta pääsisin muuttamaan takaisin Tampereelle. Toinen taas on nykyisen asuinkaupungin kulttuuritoimessa, jonka tunnen yhden viimesyksyisen kirjoitustyön takia hyvin, ja siksi sen paikan saaminen on jopa mahdollista, mutta työ kestää vain pari kuukautta kesällä. Mitä teen kun se loppuu? Pitää jutella nykyisen työnantajan kanssa, että jospa voisin pitää pari kuukautta taukoa sieltä ja palata sitten kesän jälkeen takaisin, kun opinnot jatkuu. Jos nyt edes saan sitä työtä

Onpahan harjoiteltu taas työhakemuksen kirjoittelua, jos ei muuten. Mutta oman alan työ olisi kyllä mahtavaa!

Onneks on ensi viikko lomaa, alkaa motivaatio olla jossain ihan muualla. Josko se loma jeesaisi. Saapi nähdä.

Taisteluväsymystä

Aivan liikaa kaikkea päällekkäin.

Pitää ajatella ja suunnitella gradua, lukea tenttiin, käydä töissä, lukea ja tehdä tehtäviä lukupiiriin, ja päivät venyy pitkiksi. Tai venyisivät, jos osaisin pitäytyä asiassa ja pysytellä poissa Fordelta ja Ilmarista.

Yksi rästitentti, jota siirrän ja siirrän ja siirrän vaan aina, kun ei oo aikaa lukea. Nyt se olisi lauantaina, ja tänään piti lukea koko päivä, mutta olenkin joutunut graduilemaan, kun proffa laittoi kierrepallon keskiviikon seminaarissa, ja odottaa kehitystä huomiseksi. Niin sitten otin sen taas etusijalle, vaikka sen tentin olisi pitänyt olla etusijalla jo ties kuinka pitkään. Ja illalla pitää käydä kutistuksessa.
Ja huomenna ei ehdi enää lukea tenttiin, kun aamulla on neljä tuntia graduseminaareja sieltä pitää juosta suoraan töihin. Ja jostain pitäisi löytää pari tuntia aikaa lukupiirin rästitehtäviäkin varten. Tää lukupiiri oli ihan typerä idea. Gradukin on ihan typerä idea. Ja kutistus on ihan typerää. Haluaisin pystyä keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Töitäkin pitäisi hakea.

Hain töitä. En tiedä, onko mulla mitään mahdollisuuksia, mutta hain silti ja jännittää.

Toivottavasti tärppää

No toivottavasti.
Nyt jo mietin, että millasta siellä olis olla töissä, kun tiedän/tunnen paikan ennestään. Tuntuu kuitenkin, että en olis tarpeeks pätevä.. mutta silti haluan sinne töihin. Tai ainakin uskon haluavani.

Hain oman alan kesätöitä.

Samat sanat kuin Skraylle eli toivottavasti tärppää

Itse olen miettinyt pitäisikö viimeinkin alkaa oikeasti opiskella linuxia...

Varsinkin kun Javan opiskelu-urakkani kosahti siihen että teutateksen opiskelusivut prakasivat liian säännönmukaisesti.
Ei ole kiva vääntää koodia sivulla jonka oma koodi ei toimi

Lauantain tentti meni aivan päin helvettiä.
Ärsyttää, kun mistään ei saa palautetta. Numero vain napsahtaa, ja sitten sen kanssa pitää elää. Laitoin opettajalle mailin, että voisiko se perustella, miksi sain niin huonon arvosanan. Pitää varmaan yrittää korottaa arvosanaa. En haluaisi tuollaisia numeroita tutkintotodistukseeni.

Tänään ja eilen alkanut uusi kurssi on myös mennyt aivan päin helvettiä. Luennot menivät aivan täydellisesti ohi. Eilen opettajan takia, tänään ihan omasta syystä. Onneksi tuota kurssia ei tarvi ajatellakaan uudelleen ennen maaliskuuta.

Lisäksi en saanutkaan kirjaa, jonka aioin ottaa viikonloppulainaan kirjastosta. Joku idiootti oli käynyt hakemassa sen ennen mua. Onneksi ei tarviskaan lukea sitä ensi perjantain tenttiin.

Viikonloppu meneekin sitten iloisesti töissä.

Pomo on vissiin ihan tosissaan savustamassa mua ulos firmasta Mua ei kutsuta enää tiimipalavereihinkaan. Pomo myös pistää nykyään kaikki mun syyksi, myös omat mokansa. Kun osoitan, että virhe johtuu hänestä, niin mitään anteeksipyyntöä on turha jäädä odottelemaan, vaan "no mä katson sen" ja häipyy/ajaa pois huoneesta.

Kyllä, etsin aktiivisesti uutta duunia.


Aamupalalla juteltiin työkaverin kanssa, että meidän elo tässä firmassa on mennyt siihen, että ollaan koko ajan naama norsun*tulla. Koska valitus ei enää näissä valitusmäärissä auta, vaan tekee olon entistä kurjemmaksi, niin päätettiin ruveta positiivisiksi Yritetään keksiä mahdollisimman paljon positiivisia puheenaiheita ja jättää valitus vain tarkoin harkittuihin tilanteisiin/asioihin. Katsotaan, kuinka kauan jaksaa

Palautin taas avaimet, mutta ei ahdistanut yhtään
Kaverit siellä tsemppasivat kovasti ja pari on tulossa jo käymäänkin.
On siis sen suhteen paljon parempi olo mitä aiemmin.
Kyllä se tästä, hittaasti

Työharjoittelupaikalle etsitään uutta työntekijää, kun edellinen ekstraaja lähtee vakituiseen työhön muualle. Pomo sanoi sitten tänään mulle, että jos on kiinnostusta, niin ilmoita. Olen kuulemma etulyöntiasemassa muita hakijoita ajatellen. Olen nyt viisi viikkoa siellä ollut ja mielestäni hoitanut työt hyvin. En tiedä pitäisikö hakea. Töitä ei ole ihan kauheasti viikossa, joten ei sillä elä. Mutta saisin arvokasta työkokemusta tavallaan omalta alalta. Kiva työpaikka ja viihdyn siellä. Todennäköisyys siihen, että ne ottaisi minut on hyvä, ellei jotain super mahtavaa hakijaa ilmaannu viikon aikana. Mutta pitäiskö mun kuitenkin etsiä vakituinen työ ja olla hakematta tuota? Oon ihan hukassa.

damn kirjoitti:Työharjoittelupaikalle etsitään uutta työntekijää, kun edellinen ekstraaja lähtee vakituiseen työhön muualle. Pomo sanoi sitten tänään mulle, että jos on kiinnostusta, niin ilmoita. Olen kuulemma etulyöntiasemassa muita hakijoita ajatellen. Olen nyt viisi viikkoa siellä ollut ja mielestäni hoitanut työt hyvin. En tiedä pitäisikö hakea. Töitä ei ole ihan kauheasti viikossa, joten ei sillä elä. Mutta saisin arvokasta työkokemusta tavallaan omalta alalta. Kiva työpaikka ja viihdyn siellä. Todennäköisyys siihen, että ne ottaisi minut on hyvä, ellei jotain super mahtavaa hakijaa ilmaannu viikon aikana. Mutta pitäiskö mun kuitenkin etsiä vakituinen työ ja olla hakematta tuota? Oon ihan hukassa.

En tiedä auttaako asiaa, mutta minä ainakin ottaisin tuon tarjouksen vastaan, mutta pitäisin samalla silmät auki sen mahdollisen vakipaikan suhteen

Yabba kirjoitti:

damn kirjoitti:Työharjoittelupaikalle etsitään uutta työntekijää, kun edellinen ekstraaja lähtee vakituiseen työhön muualle. Pomo sanoi sitten tänään mulle, että jos on kiinnostusta, niin ilmoita. Olen kuulemma etulyöntiasemassa muita hakijoita ajatellen. Olen nyt viisi viikkoa siellä ollut ja mielestäni hoitanut työt hyvin. En tiedä pitäisikö hakea. Töitä ei ole ihan kauheasti viikossa, joten ei sillä elä. Mutta saisin arvokasta työkokemusta tavallaan omalta alalta. Kiva työpaikka ja viihdyn siellä. Todennäköisyys siihen, että ne ottaisi minut on hyvä, ellei jotain super mahtavaa hakijaa ilmaannu viikon aikana. Mutta pitäiskö mun kuitenkin etsiä vakituinen työ ja olla hakematta tuota? Oon ihan hukassa.

En tiedä auttaako asiaa, mutta minä ainakin ottaisin tuon tarjouksen vastaan, mutta pitäisin samalla silmät auki sen mahdollisen vakipaikan suhteen

Kyllä mä oisin Yabban kaa samoilla linjoilla. Oman alan kokemus on kuitenkin aina oman alan kokemusta.

Soitin eilen hakemukseni perään, mutta mulle vastattiin vaan, että ottavat yhteyttä sitten kun sen aika on.
"Prosessi on kesken vielä"

Mä haluan uuden työn. Asiakkaat kaupassa on persiistä useimmiten.

Damnille: kyllä mäkin varmaan ottaisin tuon työn, jos se on kerran oman alan homma. Työkokemuksesta on kuitenkin aina hyötyä ja varmaan näyttää vielä kivemmalta CV:ssä, että on ollut muutenkin kuin harjoittelussa siellä. Samalla voi tosiaan etsiä sitä vakituisempaa paikkaa, mutta luulisi, että se on helpompaa, jos on jotain jo alla. Sitten voi hakemuksissa ja haastatteluissa puhua siitä kuinka tää paikka on hyvä ja opettanut paljon jne. mutta etsii vakituisempaa. Ja luulisi, että jos kerran eivät siellä paikassa pysty vakituista työtä tarjoamaan, niin ymmärtävät kyllä sitten, jos lähdet vakituisemman homman osuessa kohdalle.

tsemppiä myös skräälle.

Tänään piti olla vapaapäivä!

Jouduin töihin, kun pitää tuurata sairastunutta, ja toinen tuuraaja on ollut yksin töissä käytännössä koko tän viikon. Ois kai sitä voinut vähän löhöilläkin.



Huomenna sitten. Toivottavasti.

Kaikki työnvälttelyn tutut kuviot palanneet taas ohjelmistoon. Yhtäkkiä kaikki TV-ohjelmat ovat hirveän mielenkiintoisia. Tulee vaihdettua lamppuja, sumutettua kenkiä suoja-aineella, laitettua ruokaa. Kaikkea mitä yleensä ei viitsi tehdä, jos EI välttele työtä.

On tääkin. Eilen heräilin näihin aikoihin

Meillä taas vähän tiedotus kusee Kyselin työnjohtajalta tossa torstaina, että pitääkö miun maanantaina mennä sit kanavalle vai onko se ite siellä ens viikon myös. No sanoa, että selviää huomenna, eli eilen Ei oo paljoo kuulunu

Pitäis lähteä palauttamaan ekaa näyttökansiota.

Työtä en saanut, joten vanhassa jatketaan.
Työahdistus.

En sitten hakenut sitä ekstraajan paikkaa, sillä en tosiaan sillä palkalla elä ja tiedän, että etsivät sinne työntekijää, joka olisi siellä mahdollisen pitkän aikaa työntekijänä. Ja kun hyvä hakija ilmaantui, niin en sitten viitsinyt sen tielle tulla. Tänään postilaatikossa oli kirje, että toukokuusta alkaen olen 3kk kesätöissä yhdessä paikassa, joten ihan hyvä näin. Ei ole mikään unelmatyö, mutta teen kyllä työtä kuin työtä koittaen samalla pohtia mitähän sitä keksisi tulevaisuudessa töiden tai opiskelun kannalta.

Työnhakuhelvetti on hetkeksi ohi: allekirjoitin uuden työsopimuksen perjantai-iltana.

En ihan käsitä, miten uskalsivat minut palkata. Minä olen kävelevä raunio. Psykologisen testin minulle tehnyt konsultti sanoi, että vaikutan fyysisesti väsyneeltä. En viitsinyt sanoa, että tietäisittepä miten väsynyt olen henkisesti.

Nyt pitäisi olla riemukas, riehakas ja onnensa kukkuloilla. En pysty muuhun kuin ajattelemaan nukkumista. Tai vaihtoehtoisesti lattialla makaamista ja kattoon tuijottamista. Mielellään hiljaisuudessa.

Tässä meni nyt sitten lomat seuraavaksi 1,5 vuodeksi. Palkkakin pieneni. Työmatka muuttuu, mutta vaivannäön ja ajankäytön näkökulmasta ei parempaan (toki ei huonompaankaan). Mahdollisuus etätyöhönkin meni. Toisaalta samalla huuhtaisulla meni valtava kasa byrokratiaa, iso möykky sellaisia työtehtäviä, jotka eivät sovellu minulle millään tavalla ja tiimspiritti, jota ei ole koskaan ollutkaan.

Toivottavasti saan pidettyä ainakin viikon lomaa ennen uudessa työssä aloittamista. Toivottavasti saan tsempattua niin, etten ole heti ensimmäisestä päivästä alkaen loppuunkulunut kehäraakki. Jaksaa jaksaa, vielä yksi.

Mää oon kans haeskellut uusia töitä kesästä alkaen. Toinen juttu onkin, että kuinka fiksua se on, kun mulla ois ensimmäistä kertaa elämässäni palkallista kesälomaa 24 päivää, jotka saan halutessani pitää yhteen putkeen.

Palkallinen loma, mitä se on?

Jos lähden uusiin töihin, ne lomat taitaa mennä aika pitkälti siinä sitten. Toisaalta en ole varma, tuleeko sitä lomaa täyslomana edes pidettyä, kun aikomus on kuitenkin opiskella kesälläkin.

Sitten se oman alan kesätyöpaikka, jota hain (ja josta oon ainakin Ilmarissa kertonut). Soitin siitä tänään ja kysyin, mitä asialle kuuluu. Kuuluu kuulemma sellaista, etteivät ole vielä vilkaissetkaan hakemuksia, joita on saapunut n. 420 kpl. Kyllä, luitte oikein: 420 hakemusta. En pidättele henkeäni kyseisen paikan suhteen, mutta yritän kuitenkin pitää mielen avoinna ja toivoa parasta.

Mut oikeesti, miten sellaisesta joukosta muka voi erottua? Meillä on töissä hankaluuksia erotella parhaat jo reilusta sadasta kesätyönhakijasta.