Mielenkiintoista tämä suomalainen mentaliteetti, että työstä ei saisi nauttia. Oon törmännyt siihen fiilikseen
useasti kun olen tässä viime aikoina jutellut tiettyjen tyyppien kanssa työstäni.
Kerroin silloin joskus lokakuussa täällä, että kävin haastattelussa ja tulin valituksi työhön, joka jo ilmoituksessa
tuntui juuri mulle oikealta. Tulin valituksi, oon tehnyt työtä marraskuusta lähtien ja viihdyn hommissa kuin sika
liejussa
Suuri osa työssä viihtymisestä tulee siitä, että oon tosi pitkälle päässyt muokkaamaan tätä uutta paikkaa
omien taitojeni pohjalta, lähimmät työkaverit on ihan mahtavia, mun työpanosta arvostetaan, työpaikka joustaa
tarvittaessa kun mä teen samoin, ja musta tuntuu vihdoin että teen konkreettisesti jotain hyödyllistä ja tarpeellista.
Joo, onhan työssä huonotkin puolet, mm. se että kunta-alan vanhat jäärät (periaatteessa samalla sihteerinimikkeellä
olevat) ei kovin hyvällä katso tällaista innostusta mutta hitotko mä niistä välitän
Lomallakin rupesin jo paria päivää ennen sen loppumista odottamaan, että koska pääsen takaisin hommiin