forde.munfoorumi.com

Annis onnittelut!

Onnea Annikselle!

Hienoa Annis!

Jee Annis!

Mä vietän onnellista lomautuksen toista viikkoa. Ihan kuin olisi vankilasta vapautunut, sellaselta tää mun touhu vaikuttaa. Tutkailin ihan tosissaan tätä mun oloa ja tein päätöksen, että tuonne töihin en enää palaa. Silläkin riskillä, että rahantulo on oikeesti . Mä vielä kuvittelen löytäväni sen työn mistä oikeasti nautin ja mihin menee aina mielellään. Sellaisessa työssä olen joskus ollutkin, tosin en osannut nauttia siitä kunnolla, sillä uudet asiat stressasivat ja jännitin kaikenmoista uusien työtapojen kanssa.

Kun sitä pitää opetella uskomaan, että elämä kantaa kyllä. Kai meidät on niin opetettu siihen, että työ työ työ ja menestys, mutta eihän se niin täysin voi olla. Välillä nousee pieni häpeä, että eihän musta ole mihinkään kun ei ole töitä, mutta tyhmäähän tuo lopulta on. Laiska kun en kuitenkaan ole, en vain halua olla aina vihainen ja väsynyt.

Onnittelut Annikselle!

Itse pysyn järjissäni lottoamalla.
Sillä toisin kuin useimmat ihmiset, minä en lähde heti Disneylandiin voitettuani jättipotin.
Palkkaan freelancer-haamukirjoittajan tekemään saneluni pohjalta "Te [kirosana vielä mietinnän alla] spedet ja spedettäret olette ihan [kirosana vielä mietinnän alla] ulalla"-nimisen pdf-teoksen.

Tämän jälkeen postitan sen jokaikiselle tämän virman työntekijälle sähköpostiin ja nauran maanisesti koko matkan Disneylandiin.
Tuolla ajatuksella kestän taas yhden minuutin.

Annikselle onnea!

Ihan pakko hehkuttaa tännekin miten mahtavaa on kun töihin on kiva mennä ja oma työ tuntuu merkitykselliseltä! En muista oonko tänne kirjoittanutkaan, että sain vähän vahingossa töitä paikasta, johon en edes itse hakenut. Oon nyt reilun kuukauden ollut koulunkäyntiavustajana erityisopetuksen pienryhmässä, jota varmaan ennen muinoin oltaisiin kutsuttu tarkkikseksi. Palkka ei toistaiseksi epäpätevänä vielä päätä huimaa, mutta toivottavasti saan näytöt tehtyä ennen joulua niin palkkakin nousee. Palkkapäivä on yllättävän hyvä motivaattori koulutöiden tekemiseen.

Onhan noiden tenavien kanssa välillä aikamoista vääntöä, mutta onneks välillä (kuten eilen) on niitäkin päiviä kun kaikki sujuu, tehtävät tehdään eikä tarvitse setviä riitoja.

Eipä oo pitkään aikaan tehty tämmöstä! Laskin tossa aivan itse, että 66 tuntia kertyny jo tälle viikolle ja sekin aika on tullu tehtyä ihan jopa kovasti töitä. Tämän takia tää viesti oikeesti kuuluiskin melkein tonne vaivaisten valituksiin

Mut ei siin mitään. Aamuburanat naamaan ja kattomaan minkä pitunen päivä tänään on

Mä kävin tänään työhaastattelussa. Laitoin maanantaina hakemuksen, sain tiistaina vastauksen "tuutko huomenna työhaastatteluun?" ja tänään kävin. Oli ihan mielenkiintoinen paikka ja työ, toivottavasti pääsen tapaamaan isompiakin pomoja ja saisin työn. Peukut pystyyn.

Voi työasiat.
Pitäisi ilmeisesti tehdä päätöksiä siitä mitä haluaa taas tehdä, missä ja millä palkalla. Olisi kivaa jos asiat olisivat suoraviivaisia ja helppoja.

Teen pelkkää yövuoroa. Nyt kun alkaa pimenemään aiemmin niin ehdin nähdä päivänvaloa noin tunnin verran ja se tekee tän duunin erityisen raskaaksi.
Toki, teen 7 päivää töitä ja olen sitten 7 päivää vapaalla joten nautin sitten vapailla auringosta. Mutta huomaa että nyt olen työviikoilla väsyneempi kuin keväällä tai kesällä. Eniten rassaa olla kotona zombina. Mitään ei saa tehtyä ja kaikki tuntuu raskaalta ja tämä tietenkin rassaa myös naista eli pikkuriitoja on pikku asioista, ihan mun aloittamana. Mutta aika hyvin se minua ymmärtää
Täytyy ajatella positiivisesti, kohta on taas kesä.

Oli kyllä semmoinen viikko taas, että miettii, miksi tätä tekee. Tässä koulussa uskotaan hirveän paljon kuriin ja huomautteluun ja rangaistuksiin. Ja sitten jos kaikki ei noudata tätä "yhteisesti valittua linjaa", niin sitten huomautellaan opettajiakin.

Jotenkin niin shaibaa.

Kun siis eihän ne tunnit ja välitunnit ja muut KOSKAAN missään koulussa ihan sataprosenttisesti voi mennä.

Mulle tuli laaja kysely, johon toivotaan vastausta kahden viikon aikana. Joitain helmiä: "Onko sinusta viime aikoina tuntunut siltä, että sinusta on hyötyä asioiden hoidossa?"

-Oletko "sammunut" alkoholinkäytön yhteydessä viimeksi kuluneen vuoden aikana?

-Uskotko, että työyhteisön jäsenet täysin ymmärtävät työyhteisön tavoitteet?

Voi tulla aika negatiiviset vastaukset, jos sopivassa uupumuksessa vastaan tuohon...

skray kirjoitti:Mä kävin tänään työhaastattelussa. Laitoin maanantaina hakemuksen, sain tiistaina vastauksen "tuutko huomenna työhaastatteluun?" ja tänään kävin. Oli ihan mielenkiintoinen paikka ja työ, toivottavasti pääsen tapaamaan isompiakin pomoja ja saisin työn. Peukut pystyyn.

Jo seuraavana päivänä pääsin uuteen pikaiseen haastatteluun ja lupasivat ilmoitella tällä kuluvalla viikolla. Vielä ei ole soittoa kuulunut tai kieltävää sähköpostia tullut, joten oon hieman hermostunut koko ajan ja jännittää. Meni mun mielestä ne haastattelut kuitenkin niin hyvin, että toivoisin saavani töitä. Tosin kuulin jo erään tutun tutun tutun saaneen toisen tarjolla olleista töistä, mutta toivoa on toivottavasti vielä toisen suhteen.. Tuun hulluks tän odottamisen kanssa.

Eikä tullu työpaikkaa vieläkään.
Mutta toivoa olis, kun kertoivat, että joulun jälkeen palkattais kai lisää porukkaa, ja ottavat hakemukseni huomioon silloinkin.. kattoo nyt.

Ja yksi hakemus olisi taas laitettu...
Vielä kun jaksais laatia sellasen yleispätevän hakemuksen ja lähettää sen jokaiseen lähitienoon firmaan. Oliskohan siitä apua? Ei varmaan, mutta olisin ainakin yrittänyt kaikkeni.

Mun kokemukseni mukaan niitä yleispäteviä ei jakseta kuin vilkaista. Kannattaa niihin aina jotain kirjoittaa jokaisesta firmasta, että miksi juuri sinne.

Mun tenttiin lukemiseni ei edisty. Kertokaa, miten olette jaksaneet opiskella kokopäivätöiden ohella?

Mä en tehny kokopäivätöitä, mutta en mä silti lukenutkaan.
Luin tentteihin aina edellisenä iltana ja samana aamuna. Aiemmin ei ehtinyt tai viitsinyt. Enemmänkin viitsinyt.
Neuvoni olisi kuitenkin, ettei vaadi itseltään liikoja tenttien suhteen. Aina voi uusia ja korottaa numeroa jos myöhemmin tuntuu siltä. Eikä useimpia myöhemmin kiinnosta, minkä arvosanan jostain kurssista on saanut.

skray kirjoitti:Vielä kun jaksais laatia sellasen yleispätevän hakemuksen ja lähettää sen jokaiseen lähitienoon firmaan. Oliskohan siitä apua? Ei varmaan, mutta olisin ainakin yrittänyt kaikkeni.

Kyllä niistä joskus jotain poikii. Mulle tuli toissakesänä yhtäkkiä sähköpostia firmasta, jonka nimeä en muistanut edes kuulleeni. Kävi sitten ilmi, että olin lähettänyt sinne avoimen hakemuksen freelancer-töistä kuusi vuotta aikaisemmin. Että kyllä niitä hakemuksia ainakin jotkut lukee ja säilyttääkin.

Joo arvosanoilla ei ihan oikeesti taida olla yhtään mitään merkitystä ainakaan työelämään hakeutuessa. Jos vaan rimaa hipoen menee läpi, niin se riittää, eikä asiaan paneutumista palkita milään tavalla.

Mun todistuksia ei haastateltaessa nykyiseen puljuuni edes katsottu. Harmitti, kun mulla on aika hyvä päästötodistus ja sitä olis voinu näytelläkki.

Ehkä siitä on hyötyä vain jatkokoulutuksen varalta.

Lyyra kirjoitti:Mun tenttiin lukemiseni ei edisty. Kertokaa, miten olette jaksaneet opiskella kokopäivätöiden ohella?

Silmäilin pikaisesti kaikki tenttikirjan kappaleet läpi aina niissä väleissä, joita töiltä jäi, ja sitten opettelin pääkohdat ja muutaman avainsanan ulkoa. Sitten tentissä pyörittelin niitä muutamaa avainsanaa, ja unohdin ne toki sitten heti tentin jälkeen. Läpi sillä keinoin pääsi, muttei häävillä arvosanalla.

Smith Smitherson, olet ajatuksissani.
Saat täyden laidallisen sympatiaa ja empatiaa ja mitä energiaa ikinä haluat x tarpeellinen määrä.

Olin puhelintukena atk-asioissa ystävälleni, jonka ymmärrys tietokoneesta on todella vähän. Atk:n peruskurssi käyty 90-luvun alussa.
Nyt sillä on läppäri
Kyseessä oli vain liitetiedoston lähettäminen sähköpostilla.
Keskustelu-neuvonta sisälsi osiot
- "vittuihansama mitä siinä lukee, onko se kansio vai asennustiedosto?"
- "tallenna työpöydälle"
- "mikä on työpyötä"
- "miten toimii läppärin hiiri"
- "mikä ihmeen kansiovalikko, selitä"
- "älä paina sitä. menit sitten painamaan..."
Lopulta toisessa päässä ollut ihminen sai openoffice-tiedoston tallettua työpöydälle ja loi gmailin, kun en ymmärtänyt yhtään miten yahoo toimii. Enkä saanut yahoossa saanut itselleni tiliä luotua
Aikaa tähän kului kaikkineen kaksi tuntia.
KAKSI TUNTIA LIITETIEDOSTON LÄHETTÄMISEEN!

Ajattelin kokoajan vain sitä, että en missään nimessä kestäisi tuota työkseni. En. Ikinä.

(nyt on oikeassa ketjussa...)

Tämä dialoginpätkä Wayne's World 2 kertoo totuuden siitä miksi me täällä vielä olemme:
Wayne: You're worthless! You're less than nothing! What's keeping you here? You don't belong here! Why don't you just quit?
Milton: Cause I've got no place else to go!

Joten kertauksen vuoksi: jos teitä lähestyy koulutusmessuilla joku sliipattu pukutyyppi manillakansio kainalossaan, ja tarjoaa teille karkkia, kyselee miten menee ja ehdottaa että mennäänkä tuonne kojulle puhumaan it-alasta, huutakaa kovaan ääneen äitiänne, juoskaa karkuun katsomatta taaksenne ja rukoilkaa mitä jumaluutta tunnustattekaan että teitä ei merkitty manilakansioon "potentiaalisesti kiinnostunut"-sarakkeeseen.

Mulla on sellanen tunne, että sattaisin saada töitä yhdestä liikkeestä joulusesongin ajaksi. Täytyy pitää peukkuja. Haluisin sen työn ennen kaikkea kokemuksen kannalta, en niinkään palkan takia. Toi on just sen alan hommia, mitä haluisin työkseni tehdä.

Hui, tänään tuli s-postia, että mun opinnäytetyöseminaari on 23.11.

Yllättävän väsynyt olen. Motivaatio tehdä on hyvällä tasolla mutta liian usein tuntuu, että tekeminen on oman osaamisen äärirajoilla, mikä on yllättävän stressaavaa. Tiedän, että kyllästyisin saman tien, kun en enää kokisi ja oppisi mitään uutta mutta silti ei nytkään ole hyvä. Jotenkin liikaa sitä äärirajoilla olemista ja silti liian vähän onnistumisen iloja.

Ja palaa käpy esimieheen. Se, että oma esimies on ylityöllistetty ja -rasittunut ja sen johdosta pakoilee päätöksentekoa ja vähän kaikkea muutakin, on myös melko raskasta. Ei ole mun asiani olla huolissani esimiehestä, mutta kun meidän tiimissä on vain minä ja se niin pakostikin paniikki meinaa tarttua. Mut minkäs minä sille voin, kun eivät anna tehdä osaa niistä hommista ja joudun sitten pyörittelee vieressä peukaloita. En myöskään tykkää siitä, että mun väitetään olevan työntekijänä asiantuntija, mutta en voi tehdä itse mitään päätöksiä vaan aivan kaikki pitää hyväksyttää jossain "bisneksellä" (what ever that is....)

Ehkä nyt ei ole paras aika etsiä uutta työtä mutta jotenkin taitaa olla aika kuitenkin...
Oikeasti olen kyllästynyt koko työelämään. Ehkä kokeilen vapaaherrattarena oloa hetken.

Osaamisen äärirajoilla on kyl varsin ikävä olla. Ainahan sitä oppii uutta, mutta jos joutuu tilanteeseen, jossa uutta on tosi paljon, niin mie ainakin stressaannun. Kesällä tämmönen tilanne olikin. Sitä joutu lähes toisen alan töihin ja asiakas jostain syystä oletti, että myö osattais ne hommat. No onnistuhan ne toki, mutta vähän hitaasti kun ei oo kokemusta. Miuta ainakin tilanne stressas melko paljon.