forde.munfoorumi.com

Miten tämäkin ketju on Huuhaassa? :keijoriips:

Enivei, sain vihdoin, yli vuoden kestäneen ahdistuksen ja stressin jälkeen, yhden 8-sivuisen kurssiesseen tehtyä. Miten niin muka oli työn ja tuskan takana?
Mutta nyt se on tehty. Ja nyt on enää jäljellä se kaikkien murheenkryynien äiti ja isä ja jeesus ja pontius pilatus - gradu.
Miten siitäkin muka selvitään?

Lyyra kirjoitti:Mutta nyt se on tehty. Ja nyt on enää jäljellä se kaikkien murheenkryynien äiti ja isä ja jeesus ja pontius pilatus - gradu.
Miten siitäkin muka selvitään?

Mun neuvo on se, että älä aseta itsellesi liian kovia tavoitteita, sen paremmin aikataulun kuin työn laadunkaan suhteen. Jos nimittäin olettaa kirjoittavansa maailmankaikkeuden parhaan gradun, kynnys nousee niin jumalattoman korkeaksi, että ei siitä mitään tule. Kun asettaa riman alemmas, saa varmemmin jotain tehtyä, ja siitä saattaa sitten ihan "vahingossa" tulla tosi hyväkin.

Ei mulla olekaan laadun suhteen tavoitteita. Lähinnä on toiveita. Aikataulun suhteen on tavoitteitakin. Kiitos neuvoista.

Nää lauantaityöpäivät on kivoja. Aamulla söin yhden Skyrin (93 ckal). Töissä ehdin juoda noin puoli litraa kahvia. Työajan piti loppua 15:10, mutta kun mitään ei ehtinyt tehdä loppuun aukioloaikana, niin pääsin lähtemään vähän ennen puoli viittä. Viiden aikaan syöty ruoka maistui erityisen hyvältä.

Vaan kokemuksen kannalta, kokemuksen kannalta. En tiennyt ennen tätä reissua, mitä kiireiset työpäivät on

Tänään kävin (luultavasti) viimeistä kertaa työpaikalla pitkään (?) aikaan. Eli huominen olisi ensimmäinen ihka oikea kesälomapäivä.

Stressihormonin määrä veressä lähtee ehkä hiljalleen laskuun ja varmaan siellä juhannuksen tienoilla alkaa käydä normaalista ihmisestä.

Pascal.

Viimeisenä päivänä työkaverit halasivat minua ja kiittivät minua siitä, että olen tullut meidän työyhteisöömme.

Ihana työ, ihanat työkaverit.

Ilmottauduin kesäyliopistoon erääseen mielenkiintoiseen opintokokonaisuuteen. Saa nähdä, tuleeko musta pian alanvaihtaja.
Mietinnässä myös, jos hakisi syksyn hauissa johonkin kouluun. Itse olisin samalla valmis myös muuttamaan mutta en ole semmoisesta vielä Pomppiksen kanssa jutellut tarkemin niin en tiedä, mitä se tykkäisi. Ainakin se on ihanasti mua tsempannut näissä ajatuksissa.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyy hiljaisuuteen.
Missään ei kuulu mitään.
On kuin joku olisi painanut kosmista pause-nappia, ja ääniraita pysähtyi siihen.

Sitten tajuat miltä kaikki näyttää.
Aivan kuin samainen käsi, joka painoi kosmista pause-nappia, olisi lyönyt raivoissaan kaiken matalaksi. Missään ei ole yhtään rakennelmaa pystyssä ja raunioita näkyy niin pitkälle kuin silmä kantaa.

Aivan kuin itse elämä olisi hylännyt tämän paikan.

Mutta sitten - liikettä.
Pölyn, murskan ja hävityksen alta nousee hitaasti mies. Vaivalloisesti hän nousee pystyyn, pyyhkii silmiään ja tomuttaa vaatteitaan.
Hän katselee rauhallisesti ympärilleen, arvioiden näkemäänsä.

Sitten hän toteaa "no se meni oletettua paremmin", etsii roskakasojen alta harjan ja alkaa siivoamaan jälkiä.
-----
Huonon proosan riemuvoitto & lyhyt tiivistys millaista täällä on ollut.
Mutta nyt täällä taas.

Ilmarissa jo rutisinkin, kun taas mennään vajaalla miehityksellä. Koko toukokuu ja oikeastaan koko tämä vuosi ollaan oltu melkein vaan 3 työntekijää. Neljä tarvitsisi vähintään, että kaikki pyörisi kivasti, viidellä saataisiin aikaan muutakin kuin pakollista. Vaan kaksi, jotka lopetti, piti sitten parin kuukauden sisällä kaikki "pitämättömät" saikut plus vielä lääkärin määrämänä vähän lisää. Aika rankkaa on ollut meillä muilla.

Kesäkuun alussa aloitti kaksi uutta työntekijää, joista toinen tosin muutti vasta Norjaan ja on vielä aika ulalla kielen yms. kanssa. Ajateltiin, että vihdoinkin helpottaa. Ja nyt se toinen uusi jäi sit saikulle Ei siinä, jos on kipeä niin on kipeä. Mutta kuulemma "lääkäri järjestää sairaslomalapun kahden päivän päästä", mikä ei välttämättä vakuuta, onko siellä lääkärissä edes käyty vielä. Parasta on se, että ollaan soiteltu suunnilleen koko lääni läpi, jos jostain saataisiin aputyövoimaa. Ei oikein suju, että kaksi ulkomaalaista toimii yhden uuden ulkomaalaisen tulkkina, kun omatkin hommat pitäisi hoitaa. Eikä tietenkään kukaan voi/halua auttaa. Vissiin kaikilla vedetty miehitys tiukille

Vaan toisinaan kollegat on aika ihania. Lähetin yhdelle viestiä, että tuuraajaa tarvittaisiin. Viestin lopetin tunnelmaan sopivasti: "fuck this shit". Sain viesin takaisin: "shit is crazy". Tässä tilanteessa nauratti

Vaikkei se varmaan oikeasti ollut niin hyvä juttu

Ruottissa on kuulemma sama. Työntekijät "pitää" sairaslomia niille kuuluvina vapaina, jos eivät oo niitä pitäneet sairastamisen takia. Ihan ihmeellistä touhua.

Kyllä Suomessakin osataan ajatella samalla tavalla. Työkaveri sai huulen pyöreäksi, kun aamuväsymyskeskustelun päätteeksi totesi, että meinasi jo ilmoittaa itsensä sairaaksi, kun ei ole vielä pitänyt yhtään saikkua tällä kaudella. Työmoraali korkealla.

Meillä on ongelma oikeastaan päinvastoin: täällä porukka pitää pakottaa saikulle.
Osalla on työmoraali niin korkea, osalla ei ole muuta elämää kuin työ ja loput pelkäävät että jos he ovat päivänkin poissa se heikentää heidän potentiaalisia mahdollisuuksia saada vakituinen työpaikka.
Joillain toki on yhdistelmä noista kaikista tai osasta ainakin.

Sitten meillä on tietenkin tuo asiantuntijoiden tiimi, jolla tällä hetkellä on meneillään 45:s minuutti kahvituntia. Siis yhdestä niistä päivän kolmesta kahvitunnista

IT-alalla myös päinvastainen ongelma. Porukalle pitää erikseen sanoa, että nyt kotiin siitä, kun ne tulee sairaana töihin tai vähintäänkin tekee töitä sairaana kotoa käsin.

Mä en jaksa! En jaksa!

Kolme viimeistä tuntia töissä vain minä ja se uusi ulkomaalainen. Jatkuvasti noin kymmenen ihmistä jonossa, vihaisia, turhautuneita, ilkeitä, epäkohteliaita ja ties mitä. Tosin ymmärrän sinänsä, että jos joutuisin odottamaan 10 minuuttia päästäkseni maksamaan särkylääkkeen niin olisi ehkä minäkin vähän hapan. Mutta ei sitä tarvitse silti niihin kahteen työntekijään purkaa, vinkkivinkki se ei auta tilannetta. Osaisinkin revetä kahteen paikaan yhtä aikaa.

Söin aamupalan klo 9. Seuraavaksi sain ravintoa kl 16, kun natustin haukun ateriankorvikepatukkaa aina asiakkaiden lomassa. Olisi pitänyt pyörtyä, ihan niiden kuspojen mieliksi. Lähti kyllä turhautunut sähköposti isopomolle, ettei tämä nyt kyllä oikein näin toimi.

Enää kaksi viikkoa! Jos joskus vielä saan nerokkaan idean tulla tänne takaisin niin pliiiis muistuttakaa mua näistä hetkistä

Aloitin töiden ohella erityispätevyyskoulutuksen pari vuotta sitten. Tänään sain (kaikesta huolimatta) kiskottua itsestäni sen verran energiaa, että viimeistelin koulutehtävät. Nyt pitäisi enää keksiä pari oppimispäiväkirjaa (vuosi sitten olleista kursseista, helppo nakki ) ja sit olisi se isopahakauhea portfolio.

Mä voisin tenttiä vaikka tuhatkunta sivua kliinistä farmakologiaa tai pitää kolmen tunnin esitelmän psyykenlääkkeistä, mutta "kasvun ja kehittymisen portfolio" on jotain, mihin mun aivot ei vaan kykene. Miksi pitää ihmisiä kiduttaa sellaisilla?

Portfoliot on kyllä pääosin pahuudesta. En ole onneksi kovin montaa kertaa joutunut sellaista tekemään, mutta ne harvat kerrat (vai yksiköhän niitä vain oli...) riittivät kyllä.
Siis silloin, kun portfolio tarkoittaa sitä, että itse asioista kirjoittamisen sijasta pitää reflektoida omaa oppimisprosessiaan ja blaa blaa.

Outolintu kirjoitti:Mä voisin tenttiä vaikka tuhatkunta sivua kliinistä farmakologiaa tai pitää kolmen tunnin esitelmän psyykenlääkkeistä, mutta "kasvun ja kehittymisen portfolio" on jotain, mihin mun aivot ei vaan kykene. Miksi pitää ihmisiä kiduttaa sellaisilla?

Joo, oppimispäiväkirjat ja tuollaiset ovat kyllä pahinta, mitä voi opiskelijalla teettää. En ole ikinä ymmärtänyt niiden merkitystä yhtään kenenkään kannalta. Voisiko vaikka joku opettaja-fordelainen kertoa, mitä pedagogista hyötyä sellaisista on?

L-S kirjoitti:Siis silloin, kun portfolio tarkoittaa sitä, että itse asioista kirjoittamisen sijasta pitää reflektoida omaa oppimisprosessiaan ja blaa blaa.

No se just. Voisinhan mä vaan dumpata noi mun tuotokset kansien väliin, mutta kun se ei kuulemma riitä Pitää olla punainen lanka ja siitä pitää välittyä ammatillinen kasvu ja kehittyminen Eikö voisi tulokset puhua puolestaan?

Portfolioissa ei oo mitään järkeä muuten kuin esitellä tekemiäsi töitä alalla, jolla niillä on merkitystä, esim graafisessa suunnittelussa.

No, minä taas tykkään oman kehittymiseni ja oppimiseni reflektoimisesta.

Tosin siitä en tykkää, että pitää koota sellainen konkreettinen kansio materiaalia ja kutsua sitä portfolioksi.

Kai niiden oppimispäiväkirjojen tarkoituksena on auttaa tunnistamaan oman oppimisprosessin piirteitä ja löytää omia vahvuuksia, joita voi jatkossa hyödyntää ja heikkouksia, joita voi parantaa. Siinä on tarkoituksena tulla tietoiseksi siitä, miten erilaisista asioista suoriutuu ja miten kehittyy. Joskus näillä voi olla myös se merkitys, että ne antavat ohjaajalle, opettajalle tai pomolle palautetta opetuksesta tai työn ohjaamisesta. Ymmärrän, että niissä voi olla vaikeutena oman toiminnan ja ajattelun sanoiksi pukeminen, mutta myös sen kehittäminen on osaltaan tarkoituksena.

Olisi pitänyt käyttää tänään taas yhtä laitetta tutkimusjutuissa. No, erroria pukkaa. Korjaustaitoiset ihmiset ovat muualla (lomalla tai kotona korjaamassa tenttejä). Ei sitten tehdä tänään muuta kuin kirjallisia hommia.

Odotan kauhulla sitä vaihetta, kun molemmat tyypit ovat yhtä aikaa lomalla. Voi olla, että mun hommat eivät oikein etene, jos kyseinen laite on yhtä arvaamaton kuin ennenkin. Saattaa tosin olla, että se on vieläkin arvaamattomampi, koska kyseinen laite ei oikein tykkää kesäisistä kosteuslukemista.

Meillä on töissä "shortsi-päivä" l. kaikkien kynnelle kykenevien ja/tai säärikarvansa ajelleiden tulisi pukeutua shortseihin.

Sanomattakin on selvää, että tämä on virman epätoivoista yritystä olla hip sekä cool ja luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jos me olisimme perhettä, sanoisin että et viittis tehdä ittestä isompaa pelleä faija ja anna mulle vaan nyt mun viikkorahat, vanhus.

Tai sitten tällä testataan kuka on "firman mies/nainen" ja kaikki epäkelvot (= ei ylhäältä tulevia ohjeita kuuntelevat) lakaistaan pois seuraavassa YT:ssä.
Tai ehkä katsotaan ketkä ovat lampaita, jotka eivät uskalla nousta epäreiluksi kokemaansa päätöstä vastaan, ja ovat siten uhrattavissa.

Itse pelasin varman päälle ja pukeudun polvihousuihin

Mr. Smith kirjoitti:Meillä on töissä "shortsi-päivä" l. kaikkien kynnelle kykenevien ja/tai säärikarvansa ajelleiden tulisi pukeutua shortseihin.

Oikeesti? Mitäs sitten, jos laittaa ne vaatteet, mitkä aina muulloinkin? Kaikki osoittelee sormella ja nauraa?

Aika lapselliselta touhulta kuulostaa, ettenkö sanoisi.

Lumikki75 kirjoitti:

Mr. Smith kirjoitti:Meillä on töissä "shortsi-päivä" l. kaikkien kynnelle kykenevien ja/tai säärikarvansa ajelleiden tulisi pukeutua shortseihin.

Oikeesti? Mitäs sitten, jos laittaa ne vaatteet, mitkä aina muulloinkin? Kaikki osoittelee sormella ja nauraa?

Aika lapselliselta touhulta kuulostaa, ettenkö sanoisi.

Normaali ilmeemme ja käyttäytymisemme piilottaa sen suunnattoman halveksunnan jota tunnemme heitä kohtaan, joiden housujenlahkeet yltävät nilkkoihin

No ei, kaikki jatkuu normaalisti ja suurimmalla osalla on normivaatteet
Onhan tämä oikeasti aika lapsellinen yritys "parantaa ilmapiiriä", ja idea varmaan tuli tod. näk. jostain johtamisoppasta 90-luvulta

Jos luulevat että tämä pyyhkii viimejouluisen "bonukset meni leskille ja orvoille, mutta hei tässä kaikille neliväriset pahvilaatikot!"-fiaskon, erehtyvät suuresti

Ainakin oma kokemukseni on, että se, joka ei osallistu pukeutumis- tai muuhun teemapäivään työpaikalla, tulee myöhemmin olemaan kollegojen mielestä tavallista kovempi tyyppi, jota arvostetaan.