forde.munfoorumi.com

Farmaseutteja koulutetaan yliopistossa, jotta ne osaa repäistä taustapaperia juuri oikeassa suhteessa

Ei vaan, kai siihen on useita tapoja. Mä itse en kyllä katso muuta kuin että revin sen verran, että lappu pysyy, mutta että poisrepäistessä ei jää asiakkaan nimeä näkyviin (koska kaikissa taloyhtiöissä kuuluu asuvan joku kyylä, joka ihan varmasti on kiinnostunut juuri tämän asiakkaan käyttämistä lääkkeistä ja levittelee tietoa pitkin kyliä). Olen kuullut legendan vanhasta farmaseutista, jolle aikanaan opetettiin niin painokkaasti, ettei pakkauksen tekstejä saa peittää, että se sitten leikkeli niitä etikettejä sanojen pituuden mukaan ja yritti liimailla mahdollisimman tarkasti peittämättä mitään. Voin vain kuvitella, miten kivaa kiireisellä asiakkaalla olisi sitä touhua katsellessa

Mun tekis mieli usein sanoa siinä, että lyö se purkki ja lärpäke kassiin ja turhaa sitä siinä asettelet kun revin sen kuitenkin irti, koska taloyhtiön kyylät.

Mua ei kyllä taloyhtiön kyylät kiinnosta yhtään. Oon kai jotenkin naiivi, mutta en vaan jaksa uskoa, että kukaan sukeltelee noihin jäteastioihin vilkuilemaan, että mitäköhän pillereitä se Lyyrakin nappailee.

Lyyra kirjoitti:Mua ei kyllä taloyhtiön kyylät kiinnosta yhtään. Oon kai jotenkin naiivi, mutta en vaan jaksa uskoa, että kukaan sukeltelee noihin jäteastioihin vilkuilemaan, että mitäköhän pillereitä se Lyyrakin nappailee.

En itsekään usko kenenkään talossani tieten tahtoen penkovan roskia. Ja vaikka penkoisikin, niin ei se saamillaan tiedoilla voisi mitään konkreettista haittaa minulle aiheuttaa. Sehän joutuisi siinä samalla myöntää penkoneensa sitäpaitsi.

Niin että yritä siinä sitten tehdä niin että kaikkia miellyttää

Kannattaisi varmaan siellä yliopistossa opettaa vähän ajatustenlukutaitoa.

Lyyra kirjoitti:Kannattaisi varmaan siellä yliopistossa opettaa vähän ajatustenlukutaitoa.

Totta, ammattiin valmentavasti ainakin 8 opintoviikon verran. Meinasin joskus jo kirjoittaa e-reseptin hakuohjeet, mutta se sit jäi muuhun kiireeseen. Se olisi alkanut kutakuinkin näin: "Heitä Kela-kortti pöydälle. Älä sano mitään."


Ai niin, nykyäänhän ne taitaa olla opintopisteitä.

Taas töissä.
Tuntuu kun koskaan olis ees ollut lomalla
Kai tää tästä?

Kyllä se siittä suttaantuu.

Huomenna yliopistotyöhön. Ei asiakaspalvelutyötä ainakaan pariin kuukauteen...Mielenterveys kiittää.

Luin eilen meidän työpaikan lehteä.
Tuli kamala olo.
En halua enää tehdä terveydenhuoltoalalla töitä
Tätä vahvisti vielä ystävän ja kollegan puhelu, jossa kertoi asioita meiltä töistä. Aloin puhelun jälkeen itkemään ahdistuksesta.
Toivottavasti ette ikinä joudu sinne!

Mutta mitä sitten tekisin?
En tiedä vieläkään, useamman vuoden pohdintojen jälkeen

Outolintu kirjoitti:

Lyyra kirjoitti:Kannattaisi varmaan siellä yliopistossa opettaa vähän ajatustenlukutaitoa.

Totta, ammattiin valmentavasti ainakin 8 opintoviikon verran. Meinasin joskus jo kirjoittaa e-reseptin hakuohjeet, mutta se sit jäi muuhun kiireeseen. Se olisi alkanut kutakuinkin näin: "Heitä Kela-kortti pöydälle. Älä sano mitään."

Piti tätä apteekki-keskustelua kommentoimani jo aiemmin, mutta hämmennyin tästä omasta töihin palaamisesta niin

Mutta mä oon aina ihan stresseissä jos apteeekissa on liian nopea palvelu, eli että en ehdi kaivaa Kela-korttia ja reseptejäni ennakkoon, vaan vasta siinä farmaseuttia vastapäätä. Ilmeisesti mun ei tarvitse enää huolehtia olevani huono asiakas

theia kirjoitti: Imeisesti mun ei tarvitse enää huolehtia olevani huono asiakas

No ei Mäkin kestän hyvin monenlaista hiihtäjää, kunhan asia tulee selville. Puhisen sitten itsekseni näitä, jotka ei vahingossakaan viitsi yhtään selventää asiaa vaan mulkoilee vaan ja odottaa, että luen ajatuksia E-reseptin alkuaikoina oli lukemattomasti näitä tapauksia:

A: "Olis verenpainelääkkeet loppu, tarttis saada lisää"
M: "Onkos teillä reseptiä?"
A: "Ei"
M: "Siihen tarttis sen reseptin"
A: "Ei ole reseptiä!! Terveysasemalla sanottiin, että lääkkeen voi vaan hakea apteekista!!!"
M: "Ahaa, teillä on siis sellainen SÄHKÖINEN RESEPTI" ( )

On näitä vieläkin, mutta nyt olen jo oppinut että "ei ole reseptiä" tarkoittaa lähes aina sähköistä reseptiä. Terveysasemalta juontaa juurensa myös se, että heitetään Kelakortti tiskiin eikä sanota mitään. Katsos kun siellä on sanottu "Menette vain apteekkiin ja näytätte Kelakortin".

Mä olen aina työssäni mukava. (Ja muutenkin ) Näitä vaan joskus pitää saada purettua

Yhdessä mun reittien varrella olevassa apteekissa ei kassaneiti koskaan sano hintaa.

(Ja miten niin tämä ketju muka on kaapattu apteekkikeskusteluksi?)

Outolinnulle

Tässä hommassa on myös tullut opittua että ei koskaan pidä sanoa jotain tyyliin "viette vaan koneen huoltoon". Sitten ne vähä-älyiset menevät huollon toimipisteella, heittävät koneen tiskille, sanovat "tästä on jo ilmoitettu teille" / "teillä on varmaan keikka tästä?" ja kävelevät ulos

Paras on selittää koko prosessi eli menette huoltoon, ilmoitatte nimenne, kerrotte koneen vian ja mainitsette että tästä on huoltopyyntö jo olemassa.
Tuon kun tekee muutaman kymmenen kertaa päivässä, niin alkaa kuulostaa jo rikkinäiseltä gramofonilta.

Laa laa laa. Laa laa laa. Trololololo. Diu dau diu dau.

Kiinnostaa kuin kiviä. Joko saa mennä hakemaan verokortin`?

Mr. Smith kirjoitti:
Paras on selittää koko prosessi eli menette huoltoon, ilmoitatte nimenne, kerrotte koneen vian ja mainitsette että tästä on huoltopyyntö jo olemassa.
Tuon kun tekee muutaman kymmenen kertaa päivässä, niin alkaa kuulostaa jo rikkinäiseltä gramofonilta.

Se on varmaan aina tätä, kun on ihmisten kanssa tekemisissä. Jos erehtyy olettamaan, että edes suurin osa olisi varustettu sellaisella ymmärryksellä, ettei se tieto vain maagisesti kulje joka liikkeeseen / jokaiselle henkilölle, niin pettyä saa Ei, kyllä se on kaikki prosessit selitettävä mahdollisimman tarkkaan ja vielä voi antaa kirjalliset ohjeet mukaan, koska asia kuitenkin unohtuu viimeistään seuraavaan päivään mennessä.

eReseptistä saisi kyllä halutessaan kirjoitettua yhdenlaisen romaanin. En tiedä, onko vika tiedotuksessa vai ihmisissä, mutta ei uskoisi miten vaikeaa se voi vieläkin olla. Taidan kuitenkin säästää teidät enemmältä puhinalta. Palaan asiaan sitten taas kun alkaa oikein keittää

Huomisen jälkeen alkaa vihdoin loma. En kyllä halua enää ikinä odottaa näin myöhälle.

Mulla on sama juttu. Toisaalta tykkään pitää kesälomani loppukesästä (ja olen aloittanut joskus viikkoakin myöhemmin), mutta nyt tuntuu, että olisi jotenkin hirveän myöhäinen ajankohta. Ehkä se johtuu siitä, että nyt on ollut niin viileää ja synkähköä. (Ja olisin pyysin alunperin, että olisi alkanut jo tämän viikon alusta )

Minullakin alkaa loma elokuun alussa. Tässä ammatissa se kannattaa, koska silloin asiakkaat palaavat isoina laumoina lomilta ja kaikki on unohdettu ja mikään ei toimi ja mikä tämä uusi juttu on (oli muuten jo ennen kuin lähdit lomille) ja miksi ei vieläkään mikään toimi ja ja ja ja...

Lisäksi on näitä perheellisiä, joten annan heidän viettää lomansa koululaisten loma-aikaan.
Ja ei kannata aliarvioida sitä kun kaikki muut ovat lusineet lomansa mutta sinä vasta lähdet...tiedän, olen ilkeä

Joo, täytyy kyllä myöntää että heinäkuu on ollut paria paniikkitilannetta lukuunottamatta (herraisoherroja ei pitäis koskaan päästää lähelle oikeita töitä.. ) erittäin hiljainen ja helppo. Saanut aika paljon ite keksiä tekemisensä.

Mä oon samaa mieltä. Monta vuotta on ollut ihan ok olla heinäkuussa töissä, kun on sen verran rauhallista. Sitäpaitsi kun lähes kaikki muut ovat lomalla, ei tule sitä 50 sähköpostia päivässää.

Yksi päivä enää... Lähden muutenkin puolenpäivän jälkeen töistä.

Työt alkaa jo kahden viikon päästä. Vastahan mä oon 2 kuukautta lomaillut..
Kävin perjantaina työkavereiden kanssa terassilla ja nyt on kyllä hyvä fiilis töiden alkamisesta. Meillä on tiedossa huippuhyvä porukka! Saatiin puhuttua myös paljon henk. koht. asioita halki, eikä tarvii sit vatvoa niitä töiden ohessa.

Mä pääsin kouluun! Ammattikorkeeseen opiskelemaan maisemasuunnittelua, eli musta tulisi isona sitten hortonomi.
Kunhan nyt ensin lykkään ainakin vuodella, uskottavasti kahdella heti alkuun aloittamista, mutta on nyt sitten ainakin jotain varalla.

Enkä mä ikinä uskonut pääseväni tuonne, koska sinne piti osata piirtää ja olin jo ihan turhan ylpeä mun varasijasta 7. enkä kyllä uskonut enää siltä pääseväni, mutta toisin näköjään kävi

Vau, hieno juttu Annis! Oikein paljon onnea!