Emilia kirjoitti:siihen en usko, että kaikki voisivat tehdä vain sitä mikä on kivaa ja mihin kokee intohimoa. Itse en myöskään osaisi olla tekemättä mitään odotellen unelmaduunin osuvan kohdalle.
Nämä ovat mielestäni kyllä keskenään ristiriitaisia lausuntoja. Jos ei osaa olla tekemättä mitään, eikö se tarkoita että aktiivisuus on
kivempaa kuin se ettei tee mitään? Lisäksi, unelmaduuniaan odottaessa ei tarvitse "olla tekemättä mitään" vaan monella alalla voi parantaa omaa ammattitaitoaan opiskelemalla ja harrastamalla, kuten itse olen tehnyt. Opiskeluni on tosin ollut omatoimista lukemista oppilaitosten ja opistojen ulkopuolella, koska niissä käyminen taas lisäisi byrokratiaa, eikä se monessa tapauksessa edes ole sallittua. Työttömän pitäisikin saada nykyistä joustavammin kehittää itseään. Samalla voisi heittää romukoppaan työmarkkinatuen ja opintotuen typerän erottamisen toisistaan; järkevintä olisi yhdistää nämä samaksi tueksi (tai perustuloksi) jota saisi ilman nykyistä byrokratiasotkua.
Kaikki eivät tietenkään koe suurta intohimoa ja kutsumusta johonkin tiettyyn ammattiin, mutta kyllä ihmiset haluavat yleensä tehdä silti jotain. Väitteeni siitä että intohimojaan kannattaa seurata ilman kompromisseja, perustuu siihen, että ihminen tekee parhaiten sen mitä hän rakastaa, joten hänestä on suurin hyöty muillekin ihmisille jos hänen annetaan tehdä sitä. Vaikka sitten ilman palkkaa, pelkällä työmarkkinatuella/perustulolla/tms. Tämä on tietysti epäsuosittu ajatus, koska se kuulostaa helposti siltä että tässä taas harjoittelijoita riistetään repimällä heistä ilmaistyövoimaa. Kannatankin "ilmaistyötä" vain kun siihen ei liity riistoa (esim. firma tekee voittoa ilmaistyön ansiosta, tai jos siihen ryhdytään vain koska uhataan tukien alentamisella).
Emilia kirjoitti:Tietyn elintason saavutettuani en myöskään haluaisi sitä ihan älyttömästi alentaa
Eihän kukaan halua. Siksi ihmiskunta onkin kusessa.
En nyt tässä kuitenkaan moralisoi, koska me kaikki ollaan tähän syyllisiä, myös minä. Muoks. Tai no kyllähän monet haluavat, kun kerran downshiftauskin on muotia.
Emilia kirjoitti:Eihän työttömänä olemisen pitäisi olla mikään oikeus vaan väliaikainen tilanne, josta pitää pyrkiä pois.
Työttömyys ei ehkä ole ihmisoikeus, mutta toisaalta ei palkkatyökään ole itseisarvo. Itseasiassa kun ihmiskunnan historiaa ja teknologian kehitystä katsoo, niin työ näyttäisi nimenomaan olevan se väliaikainen tilanne, josta koko ajan pyritään pois erilaisilla ihmisen puolesta töitä tekevillä keksinnöillä. On täysin ihmisluonnon mukaista pyrkiä vähentämään vastenmielistä työtä (mutta harvempi osaa olla tekemättä mitään), ja tämä taipumus pitäisi hyväksyä eikä rakentaa yhteiskuntaa taistelemaan sitä vastaan.
Emilia kirjoitti:on helpompaa ja taloudellisesti järkevämpää olla vain kotona kuin tehdä esimerkiksi satunnaisia tai osa-aikaisia duuneja
Näin on. Työttömällä voi hyvinkin olla halu päästä töihin, mutta siitä on tehty liian vaikeaa. Tutkimuksetkin osoittavat että työttömät haluavat pääasiallisesti töitä, myös pitkän työttömyyden jälkeen. Mediassa näkyvyyttä saavat "loiset" ovat siis korkeintaan poikkeuksia, eikä niihin kannata mitään politiikkaa perustaa. Työttömyydestä ei siis ole tehty liian helppoa vaan töiden saamisesta liian hankalaa; tai jos niitä saisi, niiden vastaanottaminen on usein järjetöntä. Ja sitä järjettömyyden ajatusta voi laajentaa pätkätöistä laajemmallekin: työt voivat olla järjettömiä vaikka ne olisivatkin vakituisia palkkatöitä.
Siinä olen kyllä täysin eri mieltä, että se ainoa vaihtoehto palkkatyölle olisi "olla vain kotona"; ihminen voi olla aktiivinen ja tehdä monenlaista yhteiskunnan kannalta tärkeää työtä vaikka ei saisi päivääkään palkkaa. Minä en ainakaan ole työttömyyteni aikana viettänyt koskaan kahta päivää putkeen poistumatta kotoani ruokakauppaa kauemmaksi.
päivänpolttaja kirjoitti:Kaikki kuitenkin vaatii nykyään globaalin tason. Siihen asti ei auta muuta kuin niin sanotusti heilua markkinatalouden svengissä.
Itse kyllä näkisin, että jos työmarkkinoita jotenkin uudistetaan, se ei voi ainakaan tapahtua globaalisti. Ensinnäkin, ilmastoneuvottelut ja YK:n voimattomuus todellisten suurvaltojen rinnalla ovat hyvä esimerkki siitä kuinka mahdotonta yhtään mistään on saada globaalia yksimielisyyttä. Toiseksi, maailmassa on niin monta eri vaiheessa olevaa yhteiskuntaa, ettei niiden kaikkien työvoimapoliittisia ongelmia voi ratkaista universaalisti. Monissa maissa palkat ja työehdot ovat liian huonoja, Suomessa taas on ihan muut ongelmat (vaikka palkkaus- ja työehto-ongelmia täältäkin löytyy).
Itse en olisi myöskään noin toivoton sen suhteen, että globaalista taloudesta ei voisi irrottautua. Mutta onhan se globalisaatio monessa mielessä kammottava ansa, joka pakottaa kaikki maat kilpailemaan keskenään ja siinä samalla luopumaan omista arvoistaan ja erityispiirteistään. Suomi on monen muun maan osalta tietysti siitä huonossa asemassa, että tietyt länsimaisen elämäntavan edellyttämät luonnonvarat puuttuvat (fossiiliset polttoaineet, uraani, coltan, yms.) eli jotain täältä pitäisi kuitenkin myydä ulospäin.