Tänään oli semmoinen Tyky-palaveri. Paitsi että mä en tiennyt sen olevan moinen hiton palaveri.
Olin varautunut johonkin ihan muuhun, koska se palaveri markkinoitiin mulle ihan muuna. Saatana.
Tyky-palaveri on siis näitä työkykyselvitys/kartoituspalavereja, jossa mietitään tilannetta ja suunnitellaan jatkoja.
Aika usein sanoin siellä "en tiedä". Koska mitä muuta mä voin sanoa jos kysymys on että osaanko arvioida mun jäljellä olevaa työkykyä ja että palaanko ensi vuoden lokakuussa töihin
No enpä tosiaankaan tiijjä, saatana.
Nyt menossa oleva kuntoutus on vasta ihan tosi alussa, eikä sen perusteella voi vielä sanoa juuta tai jaata. Enkä mä ihan kaikkea sielläkään koettua tai sanottua halunnutkaan sanoa. Mutta kun sanoin ettei siitä vielä ensimmäisen jakson aikana ihan hirveästi saanut irti, kun se oli enemmänkin lähtötilanteen kartoitusta ja erilaisia testejä niin eivät meinanneet ottaa tosissaan. Inttivät että pakkohan mun on jotain jumppaohjeita ollut saada sieltä, mutta enpä vaan saanut.
Homman nimihän on se, että nyt mennään portaalla Kuntoutus. Seuraavat portaat on Työkokeilu, Koulutus, Uusi Työ, Eläke ja Työsuhteen Purkaminen. Ylihoitajan mielestä voidaan skipata kohta koulutus ja uusi työ
Koska niitä ei kuulema ole
Siis tämän työnantajan alla. Hän ei myöskään uskonut että tässä kunnossa olen kykenevä töihin. Mihin oli kyllä pakko sanoa pahasti takaisin (= "no älä, oot aika sherlock!") kun vitutuskäyrä nousi nousemistaan. Uskon kuitenkin kuntoutukseen ja siihen, että sieltä on saatavissa
jotain muutosta. Mutta silti. Ylihoitaja haluaa aikaistaa työkokeilua keväälle ja jos ei se onnistu, niin sitten mietitään eläkettä tai työsuhteen purkamista.
Pahinta tässä kaikessa oli kuitenkin se, että tämä ylihoitaja piti mulle "saarnan" siitä, miten mun pitää
nyt päättää mitä mä haluan elämässä tehdä ja sitten tehdä se. Että kartoittaa niitä mun vahvuuksia ja hakeutua sitten niiden avulla työhön. Se, onko se mun vanha työ vai ei, jää nähtäväksi. Mutta että hänen elämänkokemuksella voi sanoa että eteenpäin pitää pyrkiä ja kun mä olen vielä NIIIIIN nuori, niin mulla on vaikka miten upea tulevaisuus edessä. Nyt vaan itseä niskasta kiinni ja hihat heilumaan.
Voitte varmaan kuvitella mitä mun teki mieli siihen sanoa. Hymyilin vain ja kuvittelin miten sen ämmän pää palaa. Tohon asti mä vielä olin sitä mieltä että ehkä se ei vaan tajua mun tilannetta, mutta ton jälkeen oli ihan se ja sama. Teki mieli kertoa miten paljon sitä on tullut yritettyä ja oltua ja tehtyä omin voimin, mutta eipä se ole riittänyt. Kun mun ei nyt pidä jäädä tuleen makaamaan ja odottamaan että kukaan tekee mun puolesta asioita, vaan mun pitää tehdä ne ite
NOVITTUÄLÄ! Koska mä olen mitään odottanut??! Hitto että edelleen suututtaa. Ei paljoa motivoinut toimimaan yhtään mitenkään.
Tuli myös mieleen ne theian palaverit. Puhuin aika suoraan, vaikka pidinkin suurimman osan vitutuksesta sisälläni. Puhuin siitä, että työkokeilua varten pitää sitten oikeasti olla lähtökohdat selvitettynä kunnolla, eikä niin että niitä selvitellään sen aikana. En todellakaan aio yhtään kuunnella vittuilua hitaudesta tai jäädä ainoaksi sihteeriksi paikalle tai olla muutoinkaan niin, että se sairaanhoitoporukka laskee mut vahvuuteen. Koska viimeksi se unohtui viikon jälkeen, etten mä ole siellä oikeasti töissä ja että yksi asia tähän on kunnon informaatio. Joo, mun pitää pystyä sietämään työn vaativuus, mutta hoitajienkin pitää pystyä eläytymään siihen, etten mä välttämättä pysy kärryillä. Kuin myöskin se, että mun on voitava kieltäytyä ilman arvostelua tai esimiehelle valittamista. Ja että jos siihen työsuhteen purkamiseen päädytään, niin mä haluan että sitä ennen on oikeasti käyty kaikki vaihtoehdot läpi. Kunnolla. En suostu siihen, ettei esim. työkokeilua toisella osastolla tai yksikössä ole tehty ennen sitä. Mutta kattoo nyt.
Kaiken tämän lisäksi mun lähin esimies teki aika jännän tempun. Perjantaina olis duunissa puurojuhla, johon on yleensä kutsuttu mm. äitiyslomalaisia mukaan. Ylihoitaja infosi tämän siinä palaverin aikana, muttta oh:n mielestä mun ei kannata mennä paikalle, kun siellä on niin paljon uutta henkilökuntaa, etten tunne niistä suurinta osaa
Sinne mun pitäis mennä takasin
Lähetetty: Pe 12 Joulu 2014 14:31
"). 
Se esimies saisi itse ottaa itseään niskasta kiinni ja opetella ymmärtämään tilannettasi. 
-olo kuin aiemmin.