forde.munfoorumi.com

No jos ne rekryy siihen jonkun/jotkut muut, niin en tiedä voiko palata.
Tuossa tänään kun mulla on tällainen tukivuoro, tuo (enemmän järjestelmien vastaava) esimies kyseli että mistä mun päätös kumpuaa, ja sanoi että todella harmi että tällaisen päätöksen tein.
Sille kerroin enemmän niitä oikeita syitä kun mitä omalle esimiehelleni mm. että en enää halua olla suurennuslasin alla ja haluan olla vähemmän tekemisissä (ihmisistä vastaavien) esimiesten kanssa Varmasti kertoo mun syyt eteenpäin, ainakin omalle esimiehelleen, mutta sou not. En halunnut kuitenkaan sitä mun päätöstä lähteä ruotimaan sille omalle esimiehelleni, joka oli se yksi suurimmista syistä ne sen möläyttelyt

tosin tuo esimies tossa sanoi, että niillä on vähän auki aikooko ne rekrytä ketään, kun ei täällä meillä oo oikein sellaisia tyyppejä, jotka niiden mielestä soveltuisi. Tai että löytäis konsensuksen siitä Oli vähän että kuseen joutuvat, kun pari jäämässä mammikselle kohtapuoliin, toinen nopeammin kuin toinen...

OH WELL. ei oo mun ongelma

TIRSK! Tuli palaverikutsu, jossa käsitellään työtyytyväisyyttä, ja siellä oli "Pyydänkin, että jo ennen palaveria mietit (ja laitat paperille) mitkä asiat juuri sinua henkilökohtaisesti työssä motivoivat.
Mitkä ovat niitä asioita, jotka saavat juuri sinut sitoutumaan työtehtävään ja työpaikkaan.
Toivon, että mietit asioita myös työpaikkamme vinkkelistä, eli mitä positiivisia asioita meillä jo on ja mitä asioita meidän pitäisi vahvistaa ja mihin kiinnittää erityistä huomiota".

No, näin äkkiseltään en kyllä keksi muuta kuin työkaverit Yritin kovasti miettiä, koska aiemmin työpaikka on ollut joustava työvuoroissa, avoin, ystävällinen. Muutamien vuosien saatossa tää on muuttunut ihan hirveeks nihkeilyksi, mm. se loman siirtyminen ei onnistunut vaikka kyseessä on häämatka, ja sitten kun sain loman niin en saanutkaan tehtyä niitä luvattuja päiviä sisään... Työt kyllä jää töihin, että onhan sekin positiivista. Motivoivaa? Ei välttis. Ja se, mitä tossa esimiehen kanssa keskusteltiin joulukuussa... ei ainakaan kannustavaa. ÄH.

Mutta vaikka näin purnaan ja kiukuttelen, en silti halua nyt lähteä työpaikkaa vaihtamaan - kuitenkin toiveissa kun on se jälkikasvu. ÄH!

Uskoisin, että tuo keskusteluhetki ei tule olemaan sillä tavalla avoin, että voitaisiin keskustella niistä epäkohdista liiemmin.

Voitko sä sanoa että ne työkaverit täyttää ne kriteerit tällä hetkellä, mutta uskot muutoksen olevan mahdollista
Kerrot että ennen on ollut muitakin asioita mitkä ovat olleet motivoivia ja kannustavia, mutta nyttemmin ne asiat ovat livenneet johonkin ja hommasta on tullut nihkeilyä, joka ei motivoi.

Eka kokonainen työviikko tänä vuonna oli jotenkin todella raskas. Ehkä hommat taas jossain vaiheessa alkavat sujua, mutta nyt tuntuu, että ei oikein saa mitään aikaiseksi. Tai siis toki jotain sai aikaiseksi, mutta ei lähellekään riittävästi. Huomiseksikin on siis töitä tiedossa. No, kyllä tää taas jossain vaiheessa helpottaa. On vain tällainen loman jälkeinen surullisuus päällä, kun Mieheke on taas kaukana. Onneksi ollaan jo yli puolen välin.

V**un Mac taas! Yritä sitten tehdä Matlabilla uutta koodia tai käyttää vanhaa niin eipä auta, jos Mac paskoo tekstitiedostonkin sellaiseksi, että siinä on jotain rivinvaihtoja piilotettuna. Pitää ihme vippaskonsteja käyttää, että saa koodin toimimaan kuten haluan. Vielä en tosin ole keksinyt, miten sen tekisi.

Tää on taas näitä päiviä, kun kiroan itseni, että otin Macin työkoneeksi.

Töissä on ollut kiirettä ja työnhaussa vielä enemmän l. miksi en ole ehtinyt tänne.

Nyt on "mis sie tarviit oikee hyvää miestä? Täs siul on sellanen"-profiilit kaikissa tärkeimmissä työnvuokrausfirmoissa ja LinkedInissä (jos olette jo siellä, privalla saa lähestyä )

Virma aloitti virallisesti YT:t ja minä virallisesti yritin olla yllättyneen näköinen. Mutta kerrankin en syytä virmaa: jos asiakkaat maksavat pähkinöillä, mutta tahtovat vuoristogorilloja, ei suomalaisilla puhelinapinoilla ole siihen jakoa.

Joku taisi kysellä mitä kannattaa alkaa opiskella it-alalla pärjätäkseen Suomessa. Nyt voin vastata: serveri-ohjelmointia. Sille ilmeisesti on vielä täällä kysyntää; tietoturvasyyt jne.

Itseä kiinnostaisi Python-ohjelmointi, Big Data ja Linux, mutta kun olisi aikaa...

Meillä duunissa on valmennusta puheluille (/palvelullemme) n. 1x/kuukausi/hlö. Nyt meillä oli mun valmentajan kanssa tosi kehittävä valmennus, käytiin oikeastaan niitä samoja asioita läpi kuin mitä sillon mun esimies mulle huusi sillon joulukuussa, mutta täysin eri asenteella. Kehittävästi, kannustavasti, auttavasti. Mietittiin yhdessä, että mistä asenteet johtuu, ja mitä niille voidaan tehdä. Puhuttiin mun persoonasta, ja miten siitä pitää tehdä voimavara eikä energiasyöppö. Miten saada tästä ajoittain puulta tuntuvasta työstä mielekkäämpää. Oon nyt niin positiivisella mielellä, kun tuo palaute oli juuri sellaista mitä piti: jämäkkää, mutta kannustavaa. Opettavaa.

Tyytyväinen olen tähän keskusteluun

Työnhaku se osaa olla rasittavaa, ahdistavaa ja perseestä yhtä aikaa. Can you believe it?

Aina inhonnut koko homman perusluonnetta, joka on molemminpuolista valehtelua. Mutta yritettävä on.

Nykyisistäkin työnrippeistä olen kiitollinen, jos saman saisi ensi vuodeksi. Kai sitä kohta on tyytyväinen jo rippeiden murusiinkin. (Hän oppi rakastamaan Isoaveljeä.)

Pascal Lemoix kirjoitti:Työnhaku se osaa olla rasittavaa, ahdistavaa ja perseestä yhtä aikaa. Can you believe it?

Yes I can!

Lisäksi seuraavan työn saadakseen pitäisi aina olla supertehokas ja ylittää itsensä, jotta olisi mitä esitellä CV:ssä, mutta musta ei tunnu oikein olevan siihen, kun ylimääräinen energia menee ahdistumiseen siitä, ettei ole mitään pysyvämpää hommaa ja niiden uusien pätkien hakemiseen.

Mulla on kaiketi mennyt jotain totaalisesti ohi, kun en ole koskaan tajunnut, miksi töitä hakiessa pitäisi valehdella.

No miten nyt kukin määrittää valehtelun, ei kai se suoranaista valehtelua ole. Mutta onhan se herkästi asioiden kaunistelua: firma hakee sosiaalista, reipasta moniosaajaa, vaikka tarvitsee jonkun istumaan tietokoneen ääressä skannaamassa dokumentteja, ja henkilö haluaa toimia dynaamisena moniosaajana ja kehittyä urallaan, vaikka tosiasiassa tarvitsee vain rahaa. Kärjistettyjä ja tylsiä esimerkkejä toki, mutta pointti lie se, että töitä hakiessa on esitettävä itsensä mahdollisimman edullisessa valossa ja reflektoitava kovasti itseään, vaikka itse työn hoitamisessa olennaisia saattavat olla ihan muut jutut.

Esko Valtaoja kirjoitti taannoin Seurassa aamuihmisistä. Samaistun tuohon taas tänä aamuna. Yliopistolle saa melko hyvin lampsittua sitten kun sattuu saamaan itsensä ylös sängyn pohjalta. Tänään kuitenkin oli taas 2 viikon välein oleva MAANANTAI-aamun palaveri klo 9. Täysin epäinhimillistä toimintaa. Aamuihmiset.

"Maailmankaikkeudessa ei todistettavasti ole koskaan tapahtunut mitään erityisen tärkeää ennen puoltapäivää." - Esko Valtaoja

Valtaoja summaa kyllä omatkin tuntoni tänä aamuna.
Tai useimpina aamuina, mutta tänään tuntuu etten ole vieläkään oikein kunnolla hereillä, ja aamulla torkuin ja torkutin pitkään ärsyttävästi niin, etten oikein enää nukkunut kunnolla vaan päässä pyöri jotain häiritseviä juttuja, mutten kuitenkaan kyennyt nousemaan. Kun sitten vihdoin selvisin napsauttamaan kahvinkeittimen päälle, olo oli sen verran sekava, että toivoin taas, että olisin aamuihminen.

Kiitän kyllä onneani joka päivä, ettei pääasiallisesti tarvitse tulla töihin kahdeksaksi. Satunnaisesti sen vielä kestää - jos on jotain erityistä, muutakin kuin perustyötä, silloin on helpompi herätäkin. Ja ei, aamu-unisuuteen ei auta aikaisemmin nukkumaan meneminen, vaikka joku sitä oli kommenteissa Eskollekin ehdottanut.

Mulle varmaan sopisi parhaiten sellainen luolamiesrytmi, jossa nukutaan kahdessa erässä, mutta se vasta olisikin vaikea järjestää. Nukkuisin vaikka 6 h yöunet (esim. klo 1-7), työskentelisin aamun, söisin klo 13, nukkuisin 3 h päiväunet (klo 14-17), heräisin vähitellen tekisin jotain muuta kuin töitä ja söisin, illalla aloittaisin taas työt (esim. klo 20-23), nauttisin illasta, menisin nukkumaan... Työskentely onnistuu parhaiten aamulla ja illalla. Mutta koska illalla ei uni tule ja päiväunia ei ehdi nukkua, on pakko nukkua pitkät yöunet ja sitten kello onkin aamulla vaikka mitä, kun pääsee ylös. Ja koko aamupäivä menee unen pöpperössä.

Joo, "Mene aikaisemmin nukkumaan." on kyllä paskin ohje ikinä.

Odotan kauhulla sitä aikaa, jolloin mulla on (mahdollisesti) lapsia. Päiväkodin aikatauluihin sopeutuminen tulee olemaan tuskaa.

Mä menen mielestäni aikaisin nukkumaan (siinä 22-23) ja herään aamulla seitsemän aikoihin ja silti oon kymmeneen asti aivan pihalla. Tämä päti myös ennen vauvaa. Mun puolesta aamuihmiset voivat itse mennä aikasemmin nukkumaan, mutta ei se oikeasti auta mitään.

Mä tein usein 10-18 duunipäiviä. Ihan lepposaa, kun sai mennä virkistyneenä töihin ja neljän jälkeen toimistollakin hiljeni sen verran, että pystyi keskittymään jotain tekemäänkin. Ton myöhempään ei liukuva työaika antanut valitettavasti periksi.

Mulle ei muuten tullut mieleenkään, että päiväkodin aikatauluihin pitäisi jotenkin sopeutua. Tullaan olemaan jatkuvasti sieltä myöhässä...

Emilia kirjoitti:Mulle ei muuten tullut mieleenkään, että päiväkodin aikatauluihin pitäisi jotenkin sopeutua. Tullaan olemaan jatkuvasti sieltä myöhässä...

No, pakko siihen on jotenkin sopeutua. Jos on vaikka hakuajaksi sovittu klo 18, ei voi hakemaan mennä klo 20 tms.

marenkienkeli kirjoitti:

Emilia kirjoitti:Mulle ei muuten tullut mieleenkään, että päiväkodin aikatauluihin pitäisi jotenkin sopeutua. Tullaan olemaan jatkuvasti sieltä myöhässä...

No, pakko siihen on jotenkin sopeutua. Jos on vaikka hakuajaksi sovittu klo 18, ei voi hakemaan mennä klo 20 tms.

Niin joo, noin päin. Ajattelin vain aamuja.
Löytyisköhän joku kohtuuhintainen 24h päiväkoti, johon voitaisiin viedä (ja hakea) poika ihan omien aikataulujen puitteissa.

Emilia kirjoitti:

marenkienkeli kirjoitti:

Emilia kirjoitti:Mulle ei muuten tullut mieleenkään, että päiväkodin aikatauluihin pitäisi jotenkin sopeutua. Tullaan olemaan jatkuvasti sieltä myöhässä...

No, pakko siihen on jotenkin sopeutua. Jos on vaikka hakuajaksi sovittu klo 18, ei voi hakemaan mennä klo 20 tms.

Niin joo, noin päin. Ajattelin vain aamuja.
Löytyisköhän joku kohtuuhintainen 24h päiväkoti, johon voitaisiin viedä (ja hakea) poika ihan omien aikataulujen puitteissa.

Tuollainen päiväkoti olisi kyllä hyvä.

Aamuaikataulut kai on aika helppo sopia itselle sopiviksi ja niitä on ainakin mun helpompi noudattaa. Yliopistotöissä illat välillä venyvät, joten oletan, että ne ovat vaikeampia. Yliopistotyöajat monesti heittelevät ihan miten sattuu, joten tulee olemaan hauskaa, jos minä ja Mieheke olemme tulevaisuudessa molemmat yliopiston leivissä. Hauskaa sekä rahallisesti (rahoistusepävarmuudet x2) ja ajankäytöllisesti. Toisaalta parempi ajankäytön suunnittelukin voisi auttaa.

Päiväkotihauissa on sitten sekin, että äiti joka hakee lapsensa vikana on huono äiti. Ihmisillä on tarve järjestää mitä ihmeellisimmistä asioista kilpailu ja tämä on yksi niistä.

Asiaan ei ole selitystä.

Minäkään en ole aamuihminen, mutta kieltämättä nyt on alkanut ärsyttää, kun töihin saa mennä useimpina aamuina vasta kymmeneksi. (Ja kun sieltä haluaisi ihmisten aikoihin poiskin.) Ehdin koulutuksessa tottua säännölliseen rytmiin, kun joka päivä piti olla koululla klo 8.30. Tuollainen joka-aamuinen ulkoinen pakko on ainoa, joka toimii mulla aikaisten aamujen suhteen. Mutta nyt tämän työhomman aikanakin meillä on 4 viikon välein koulupäiviä, jotka alkavat silloin 8.30, niin arvaanpa jo nyt, että rikki ollaan niinä aamuina.

Mä olen työni kannalta "pulassa". Meillä pitää olla paikalla viimeistään 7.30. Mikä nykyisen asuinpaikan mukaan tarkoittaa että kotoa pitäisi todennäköisesti lähteä puoli kuus, että ehtisi hiipimään kuuden junaan ja ois töissä jokseenkin pukeutuneena määräaikaan mennessä. Muutoin varmaan tosi jees, mutta mä nukahdan parhaimpaan uneen vähän neljän jälkeen - ihan sama koska käyn nukkumaan. Mun luonnollinen unirytmi on 02-09/10, jossa on seassa pari heräämistä ja sitä syvää unta. Herääminen ennen yhdeksää on aina työn ja pakottamisen takana, vaikkei mahdotonta. Ennen seitsemää herääminen tuntuu luonnottomalta. Mun kroppa on lisäksi aamuisin vähän aina hankala ja mm. yölliset heräämiset vaikuttaa siihen miten se toimii. Kävely ennen kahdeksaa ei kovinkaan usein onnistu kunnolla.
Niin että helvetin hyvin menee

En myöskään ymmärrä aikaisten aamujen pakottamista normaaliin. Ei mun mielestä ole normaalia olla ennen seitsemää liikkeellä. Ei ollut silloinkaan kun olin itse liikkeellä. En tajua miten olen joskus päässyt töihin seitsemäksi. Bussi lähti 5.50 ja kyllä mä vaan ehdin siihen. Ihan tajutonta.

Mene aikaisin nukkumaan-neuvo on joltain semmoiselta ihmiseltä jolle nukkumaanmeno on vain pään laittamista tyynyyn. Olen mä kokeillut mennä kymmeneltä nukkumaan ja noussut vittuuntuneena puoliltaöin ylös kun ei toivoakaan unen tulosta. Pahimmillaan se sama tila jatkuu koko yön, eikä nuku sitäkään vähää mitä normisti nukkuisi. Ihan sama kuin sanoisi sille aamuihmiselle "valvo pidempään"

Emilia kirjoitti:

marenkienkeli kirjoitti:

Emilia kirjoitti:Mulle ei muuten tullut mieleenkään, että päiväkodin aikatauluihin pitäisi jotenkin sopeutua. Tullaan olemaan jatkuvasti sieltä myöhässä...

No, pakko siihen on jotenkin sopeutua. Jos on vaikka hakuajaksi sovittu klo 18, ei voi hakemaan mennä klo 20 tms.

Niin joo, noin päin. Ajattelin vain aamuja.
Löytyisköhän joku kohtuuhintainen 24h päiväkoti, johon voitaisiin viedä (ja hakea) poika ihan omien aikataulujen puitteissa.

Päiväkoti on loppujen lopuksi aika joustava noiden aikojen kanssa. Jos tiedät että tuot lapset suurin piirtein klo 08, voit ilmoittaa tuontiajaksi 7:45-8:30. Ainoa vain että jos lapsesi syö aamupalan päiväkodissa, sitten pitää olla tiettynä aikana paikalla koska se aamupala tarjoillaan vain tiettynä aikana. Mutta sekin on yleensä about puoli tuntia.
Hakuajan kanssa sama, ilmoittaa esim. puolentoista tunnin ajan minkä sisällä lapsen hakee ja ne ei voi napista.

T: äiti jonka lapset ei oo päivääkään ollut päiväkodissa

Wildchild kirjoitti: Mutta sekin on yleensä about puoli tuntia.
Hakuajan kanssa sama, ilmoittaa esim. puolentoista tunnin ajan minkä sisällä lapsen hakee ja ne ei voi napista.

OT. SIksi mä tykkäsin kuperkeikasta. Siellä lapsella oli mahdollisuus syödä aamiaista 6-8.30. Oli olemassa muutama lapsi jotka tuotiin kuuden aikaan ja ne söi aamiaista vasta lähempänä kahdeksaa.
Sen lisäksi oli pari semmoista jotka tartti kaksi aamiaista. Aluksi ihmettelin sitä, mutta kun katsoi mitä pipertämistä niiden lasten syöminen oli, niin ei tarttenut miettiä kauaakaan. Ensimmäinen aamiainen oli joku leipäpala ja toinen hedelmä.

Joo, mulla on vähän ikävä sitä paikkaa

/OT

jatkakaa...

Minulle tuntuu olevan tärkeintä, että päivärytmi pysyy samana. Tiettyyn aikahaarukkaan nukkumaan ja ylös, niin aikaiset aamuherätyksetkin on kivuttomia. Toki joskus tahtoisi vain kääntää kylkeä, mutta se menee nopeasti ohi ylös noustua. Enkä normaalisti tunne tarvetta päikkäreille. Nyt kun olen ollut hieman kipeä, päikkärit on olleet tarpeeseen työpäivän jälkeen. En tiedä voiko ikä vaikuttaa aamu-unisuuteen, mutta nuorempana olin satavarma siitä, että olen iltaihminen. Aamut olivat todella vaikeita ja iltaisin ei malttanut millään mennä nukkumaan. Nykyminäni vain ihmettelee, miten olen jaksanut valvoa nuorena aamutunneille saakka.

Joskus tuli testattua vuorotyön sopivuutta ja minulla levisi kuuppa hetkessä. Olin jatkuvassa horroksessa, kun päivissä ei ollut tiettyä rytmitystä. Vuorot saattoivat vaihdella kesken viikon, pahimmillaan peräkkäiset päivät olivat ilta, aamu, ilta. aamu. Vaan niin tuntui löytyvän niitäkin, joille tuollainen päivien vaihtelu sopi mitä parhaiten. Itse en sen työpätkän aikana ollut parhaassa terässä.

puolikarkea kirjoitti:En tiedä voiko ikä vaikuttaa aamu-unisuuteen, mutta nuorempana olin satavarma siitä, että olen iltaihminen. Aamut olivat todella vaikeita ja iltaisin ei malttanut millään mennä nukkumaan. Nykyminäni vain ihmettelee, miten olen jaksanut valvoa nuorena aamutunneille saakka.

Muista en tiedä, mutta musta näyttää tulevan vaan entistä aamu-unisempi ja illanvirkumpi iän myötä. Toki pystyisin heräämään aamuisin, jos olisi pakko, mutta koska ei ole, niin...