forde.munfoorumi.com

Irtisanouduin tänään suullisesti! En ole vielä allekirjoittanut uutta sopimusta, joten tyhjän päällä ollaan, mutta ei tässä huolta ole. Olen vapaa kuin taivaan lintu hetkellisesti!

Oho, onpas ihmisillä nyt paljon urakuvioita. Tsemppiä kaikille päätösten tekoon, hakuihin ja muuhun!

Meilläkin avautui melko kiinnostava duuni hakuun. Haastava mutta mielenkiintoinen ja olis just sellasta, minkä perään olen haikaillut nykyisessä pestissä.

Mä oon "normaalilla" virkahakukierroksella, vaikka tämä kierros on yleensä aika laiha tuloksiltaan. Mitä lähemmäs juhannusta tullaan, sitä enemmän on "reaalipaikkoja", jotka ovat siis oikeasti auki.

Lykkyä tykö, Pascal! Ja kaikki muutkin.

Itse jätän tältä keväältä toistaiseksi haut väliin, mahdollisesti pidän välivuoden töistä, kun ei terveyskään meinaa kestää. Tosin kuun vaihteessa pitäisi aloittaa uusi kevään kestävä pätkä. Koitan hoitaa sen tässä tilanteessa hyvällä otteella alta, sitten ehkäpä keskityn ykkösharrastukseeni, josta haluaisin tehdä ammatin. Sekin touhu vaan voi olla vaikeaa tämän terveysongelman kanssa.

Mutta hei, saan ensi kuussa ensimmäiset ikälisäni. Jotain hyötyä näistä vuosista, jotka on tehnyt talteen.

Kääk! Unohdin tänne laittaa, että otin vastaan sen työpaikan, jota mulle tarjottiin. Ne teki mulle tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä. Hommat on vähän enemmän sentapaisia, mitä mun " vanhat" hommat. Se vähän harmittaa, kun oon nyt vasta kolme viikkoa opetellut uutta ja se on ollut kivaa.
Saan kuitenkin enemmän palkkaa ja uskoisin että meininki on vähän rennompaa. Vähän epätodellinen olo, kun mun piti tehdä päätös aika nopeasti ja irtisanoa itseni aika nopeasti. Enää tämä kuukausi vanhassa.

Onnea Suvi!

Onnea Suville!

Palkannousu on kyllä varmasti positiivista. Ja toivottavasti työkin mukavaa.

Onnea uusiin haasteisiin, Suvi!

Onnea Suvi!

Hyvä Suvi! Onnea uusiin duuneihin!

Kiitos onnitteluista. Mä joka toinen päivä mietin, teinkö väärän ratkaisun. Sitten taas esimerkiksi siivotessa työsähköpostia, tulee vaan mieleen, että eihän nämä jutut kosketa mua kohta enää ollenkaan, ja siitä tulee kiva fiilis. Päädyn aina sitten lopulta kuitenkin siihen, että tein oikean ratkaisun.

Onnea Suvi vielä munkin puolesta! Kuulostaa tosiaan siltä, että teit oikean päätöksen, vaikka aina muutokset mietityttää.

Olin viikolla kahdessa haastattelussa. Molemmista sinänsä ihan hyvä fiilis. Tulisinpa vain valituksi. Pidän itsellein

Palasin töihin kiire on, ja kahden vuoden takaiseen nähden on kamala ilmapiiri ja esimiestoiminta superankeaa. Oma, uusi, esimies palaa lomilta onneksi maanantaina, ja toivottavasti homma vähän saisi aurinkoa...

Mut muutoin tuntuu kun ei olis poissa ollutkaan

Tänään olen ollut ihan että
Sähköpostiin kilahti aamulla viesti, missä mainostetaan talon ulkopuolista koulutusta. Hoitajille. Se on ihan törkeen kallis, aika kaukanakin ja mun mielestä sisällöltään laajemmallekin yleisölle kuin vain hoitajille. Silti meiltä saa osallistua vain hoitajat. Piste. Vitutuksen tässä nostaa se, että meidän sihteereiden koulutus on ihan paskaa. Oikeasti, sisällöllisesti sellaista, mikä pitäisi jo olla hallussa ja ammatillisesti osaamisalueissa. Kuuluu ns. perustason osaamiseen ja perehdytykseen. Sen sijaan koulutus mihin keväällä kyselin lupaa mennä olisi pitänyt sisällään erityistason osaamiseen liittyviä asioita ja sote-muutoksen tuomia lakipykäliä (mitkä tuli vuoden vaihteessa käyttöön), mutta en päässyt sinne koska se oli ulkopuolisen järjestämä. Vituttaa, että ollaan meidän (mun) arvostus on näin nollassa. Mua ei kiinnosta Totti Karpelan pitämä valmennus, jossa hakeudutaan haastaviin tilanteisiin. Ei, mua kiinnostaa mm. tietoturva- ja sähköisen asioinnin tuomat muutokset ja niiden haasteet. Meuhasin just äsken hoitajille tästä ja ne oli molemmat ihan että wtf.



Haista HUS paska.

Mitä olen kertonut esimiehilleni meidän perhetilanteesta? Että ollaan miehen kanssa tosi joustavia, voin tehdä kaikkia vuoroja, kunhan tiedän niistä ennakkoon. Saadaan miehen kanssa listat samaan aikaan, ja jotta voidaan pitää pienillä tunneilla (alle 25h/viikko) lasta päikyssä, pitää toisen viedä ja toisen hakea. No mitä käy? 1/4 toivotuista aamuvuoroista onnistui, loput sitten aiheutti helvetinmoiset järkkäyshommat. Kyllä mä ymmärrän, ettei aina kaikki toiveet voi mennä läpi (jännästi iltavuorot onnistuivat ihan ilman järkkäilyjä ), mutta kun noita aamuvuorotoiveita on siirretty, koska palaverit yms - MIKSI niistä ei voinut ilmoittaa etukäteen?!?! Saataishan me ne järkätyks just niin kun MUN työnantaja tarvii, jos vaan tietäis etukäteen mitä toivoa, ja että tietyt toiveet ei vaan voi mennä läpi

Lapsi ei oo tottunut nukkumaan päiväunia tuolla päikyssä, ja se aiheuttaa joka kerta puolen tunnin itkut. Varmasti ajan kanssa helpottaa, mutta kuukausi on kuitenkin tosi lyhyt aika vielä noin pienelle tottua ja sopeutua, varsinkin nyt kun päiviä on vaan 1-3 ollut viikkoon. Nyt sitten päiväkotipäivistä pitäis 10/12 olla niin, että lapsi menee vasta lounaaksi (ja jää ilman aamun leikkejä ja tekemisiä), ja sitten suoraan päikkäreille No, onneks nyt saatiin sumplittua, että anoppi pääsee hakemaan lasta aiemmin ja saadaan rytmi pidettyä. Ainakin osin, vielä on pari "jännäpäivää" kun en osannut käyttää tota meidän työvuorosuunnitelujärjestelmää

Mut VEEE ÄMMM PEE! Paska työnantaja

Kibaya kirjoitti:Saatoin just laittaa työhakemuksen sellaiseen duuniin missä pääsisi näkemään terveydenhuollon muutosta etulinjasta. Vaikuttamaan siihen tuskin pääsisi, mutten mä sitä kaipaakaan.
Oli kuulkaa oikein suosittelijat ja kaikki.

Sormet ristiin että pääsen edes haastatteluun. Haluaisin.

Sain tietää, että mut on valittu työpaikkahaussa jatkoon. Seuraavalla kierroksella videohaastattelu.
Vähänkö modernia!
Vähänkö en tiä yhtään mitä tehä
Vähänkö jännää!
Kutsun saan kai ens viikolla ja sit pitäis tehä jotain...

Kaik vinkei otetaa vastaan.

Tänään alkoi korkeakoulujen haku.
Pitäisköhän hakea johonkin?

Työnantaja antoi tänään ymmärtää, että jossain vaiheessa (2-3 listan päästä) pitäisi olla mahdollisimman vähän toiveita.
Ei tällä mies vuorotöissä + laps osa-aikaisena (ja päiväkodissa joka menee klo 17 kiinni) + oman työn työajoilla, ei tuu tapahtuu.
Eli uuden työn hankinta edessä.
V*ttu kun en niitä muksuja halunnut 5v sitten, sillon olis vielä ollut joustavaa ja kivaa. 10 vuotta joustanut omalta osalta, tehnyt mitä vaan, pitkiäkin päiviä... Nyt ei mitään mahdollisuutta joustoon. Mä tykkään tästä työstä, en halua muihin hommiin, mut ei oo vaihtoehtoja

Theia

Hitsit, että päivä menee hitaasti kun ei ole mitään tekemistä. Kiva tietty, että on rauhallista. Tästähän pitäisi nauttia niin kauan kuin voi. Sain "pakolliset" hommat tehtyä jo aamusta ja nyt vaan odotan lounasta.

Kun olin ehtinyt olla kuukauden töissä, alkoi jo tapahtumaan muutoksia. Olen vielä koeajalla, joten en tiedä pitäisikö juosta karkuun vai ei. En ole saanut minkäänlaista otetta uudesta esimiehestä, hyvä että hän edes ottaa minkäänlaista kontaktia minuun. No, viikon päästä kehityskeskustelu, niin nähdään sitten mitä siitä seuraa. Itse työssähän ei ole sinänsä mitään vikaa, ja kiva tietty että palkka juoksee näinkin, mutta on vähän hämmentynyt olo.

P.S. Mitäköhän mun viesteille tapahtuu? Olin ihan varma, että kirjoitin tämän jo, mutta se ei ollut ilmestynytkään tänne.

AARRGH, VITTU!!!

Meillä oli tänään uuden yksikön yhteinen koulutuspäivä.
Paikka oli kiva ja idyllinen, avara, ihana tila.

Ensin puhuttiin yleisiä asioita ja iltapäivän puolella ulkopuolinen kouluttaja sitten vetämässä työpaja-tyyppistä asiaa.

Siinä sitten aamupäivä alkoi sillä, että osastohoitaja lätisi niitä näitä ja organisaatiota käytiin läpi ja diipadaapaa. Oli yhteisten tavoitteiden käymistä ja puhumista siitä, miten motivoida ja motivoitua, ihan tarpeellistakin asiaa.
Sitten puhuttiin erinäisistä toimenkuvista ja siitä mitä muutoksia tulee.
Tässä kohtaa meidän osastohoitaja puhui ensin siitä, mitä tulee kun yhdistytään ja siihen ylihoitaja kommentoi sitten että "leikoonhan siirtyy ainakin yksi hoitajavakanssi ja Kibs sihteerinä". MITÄVITTUAAAAARGH! Ensin olin että WTF, koska mullehan ei kukaan ollut sanonut mitään ja nyt siinä tilaisuudessa oli melkein 50 ihmistä todistamassa tätä asiaa. Huusin sieltä omalta paikalta että mullehan ei muuten kukaan ole sanonut mitään, että kiitos tiedosta! Ylihoitaja meni todella noloksi, mun duunikaverit istui järkyttyneen näköisinä kädet suun edessä ja toisten yksiköiden henkilökunta oli aivan hiljaa. Osastohoitaja vilkaisi ylihoitajaa, meidän aoh:ta, joka levitti käsiään ja totesi perään "jaa, no katotaan sitä myöhemmin" ja jatkoi asiaansa.
Mun teki mieli kävellä ulos siitä tilasta samantien, haistattaa pitkät vitut koko puljulla, mutta sain hillittyä itseni.

Lounastauon alettua, kävelin rauhaisasti ylihoitajan luo ja totesin että mitäs vitun paskaa se tämä on olevinaan, että miksei MITÄÄN ole voitu sanoa etukäteen?!?!?!?!!!! MI-TÄÄN! Että ihan fine, siirtäkää vakanssit mihin tahansa, mutta puhukaa siitä nyt jumalauta etukäteen, eikä tämmösessä tilaisuudessa kaikkien muiden edessä! Perkele! Ei näin, ei saatanassa näin. Ylihoitaja katsoi mua vähän aikaa hämmentyneenä ja kysyi ettenkö muka oikeasti tiennyt mitään. Tiesin että hoitajia siirtyy ja että kaikilta meidän yksikössä työskenteleviltä KYSYTÄÄN ennen kuin ketään siirretään mihinkään. Niinku, että, no ei vttu kysytty! Olin niin raivona että rupesin itkemään, kysyin että jos kerta mun sijainnista on jo päätetty, niin mitäs mä siellä koulutuspäivällä teen? Lähdenkö himaan, jäänkö sinne räkimään kattoon vai mitä että. Ylihoitaja oli järkyttynyt siitä, ettei mulle oltu puhuttu tästä mitään. Oh:n mielestä se oli ihan fine, ettei mulle oltu puhuttu kun "aateltiin että se on itsestäänselvää". No, KIITOS!

Olin loppuun asti, mutta aika vittuuntunut fiilis jäi.
Ylihoitaja sanoi että pitää varmaan palaveerata. No... AIJJAA!!!! Saatanaaaaaargh!

Joo, itkettää edelleen. VMP - ei varamiespalvelu.

Ääripaskaa muutosjohtamista kyllä. Ja paskaa muutenkin. Kibs.

Joo, on kyllä huonoa johtamista tuollainen.
Toivottavasti ymmärtävät nyt edes pitää jonkun pahoittelupalaverin.

Oli tänään tapaaminen esimiesten kanssa. Eivät pyytäneet anteeksi.
Oon ihan hitsin ristiriitaisissa tunnelmissa. Olin ihan raivona kun lähdin töistä, vituttaa tää touhu.
Vituttaa niin että tuntuu etten tiedä enää että mikä on vitutuksen lisäämää raivoa ja mikä ei.
Ilmeisesti mut vaan siirretään johonkin, koska eivät tajua mitä oon tehnyt ja mitä en. Yritin selittää mitä oon viimeisen kahden vuoden ajan tehnyt sekä osastolla, että tuolla missä oon ja silti vaan molemmat nyökytteli että kun sä olet ollut niin vähän missään töissä. MITEN NIIN VÄHÄN?! Sanoin lopuksi että heidän kannattaa ehkä kysyä mun edelliseltä esimieheltä (eli PKT:ltä) siitä mitä oon tehnyt sen alaisena ja mitä päiväsairaalan alaisena.
Haluaisin vaan nostaa kädet pystyyn ja lähteä menemään.
Toisaalta se, että pääsis tuolta pois on se mitä oon nyt vuoden ajan ainakin puhunut, mutta tyhjän päällekään haluaisi heittäytyä.