forde.munfoorumi.com

Pää hajoaa, pää hajoaa. Aivan liikaa tietoa. Tuntuu, että opiskelusta ei tuu mitään. Tai siis tulee, mutta en vain opi mitään.

Moon jumiksessa.

Pitäisi kirjoittaa lopputyöaiheesta kaksisivuinen johdanto. No materiaalia piisaa! Olen kaikki erikoiskirjastot tonkinut ja kaivannut aiheeseen liittyvia asioita kuin neulaa heinäsuovasta, ja olenkin itsestäni ylpeä saadessani asiasta jotain irti. Materiaaleja olen kerännyt vanhojen asiakirjojen pienistä sanoista ja huomautuksista, kun missään ei lue selvästi etsimääni asiaa. Paljon on vielä etsittävää, mutta yleiset asiat ovat suht kasassa.

Mutta miten sen pystyy tiivistämään vain kahdeksi sivuksi niin, että tärkein tulee sanottua? Hyvä luoja sentään, mun aivot ei toimi! Otsikon olen kirjoittanut.

Työt ärsyttää ja ärsyttää etten saa itsestäni irti tehdä niitä ikuisuuksiin
roikkuneita hommia alta pois. Mulla pitäis olla kaikissa jutuissa selkeät
dedarit niin sitten ehkä jotain tulisikin tehtyä, mutta "tee jossain välis-
sä kun ehdit" -tyyppinen ohjeistus ei vaan sovi mulle

Viime yönä heräsin ennen neljää murehtimaan keskeneräisiä hommia ja
ilmeisesti siitä sisuuntuneena sain tänään melkein kaikki rästityöt tehtyä.
Hyvähän se on että hommat tulee tehtyä, mutta miksi niitten vuoksi täy-
tyy menettää ensin yöunensa? Nyt on kyllä aika voittajafiilis kun tiedän, et-
tä se yksi kettumainen excel kaipaa enää pientä viilausta. Voisin ehkä va-
rovasti sanoa, että hyvä minä

Sippura kirjoitti:Työt ärsyttää ja ärsyttää etten saa itsestäni irti tehdä niitä ikuisuuksiin
roikkuneita hommia alta pois. Mulla pitäis olla kaikissa jutuissa selkeät
dedarit niin sitten ehkä jotain tulisikin tehtyä, mutta "tee jossain välis-
sä kun ehdit" -tyyppinen ohjeistus ei vaan sovi mulle

Sama.
Pahinta on jos joku sanoo "Ei tällä mitään kiirettä ole", niin asia ei varmasti tule hoidetuksi silloin kun pyytäjä on ajatellut. Voi ziisus.
Enemmän kyllä vihaan sellaista "Tee tämä HETI. Kiire, kiire!" -tyyppisiä "pyyntöjä", etenkin jos se tulee 15 minuuttia ennen työajan päättymistä ja kello 8:30 pitäisi olla seuraavana aamuna tehty.

Milloinkohan töissä olisi taas kivaa?

Jee! Nyt on kaikki lopputyöpaperien ensimmäinen sota tehty. Huomiseksi päätin olla valmis ja tätä päivää on vielä yli 3 tuntia!

Huomenna selviää, että onko kaikki kunnossa ja että voinko aloittaa niinkö oikeasti. Voihan ne perua koko homman sanomalla, että koulun naulat ei riitä tähän, eikä sitä paitsi ole rahaakaan. Keksi uus homma. Hirveän duunin joutuu tekemään jo sen takia, että vasta mietitään voinko oikeasti aloittaa.

Horoskooppi sanoi, ettei ihmiset ymmärrä mun työpanosta ja raatamista mitä olen erääseen asiaan tehnyt, että siltä pohjalta mennään.

Mua ahdistaa aivan kamalasti graduasiat. Ja uusi ohjaaja. Samalla tuntuu, että motivaatiokin on kadonnut olemattomiin. Pitäisi varata ohjausaikaa ohjaajalle. Mutta kun en meinaa uskaltaa, en ole saanut oikein mitään aikaiseksi ja tunnen itseni todella tyhmäksi. Uusi ohjaaja noudattaa armeijakuria. Yhyy.

Vaikka päivä onkin muuten ollut ihan tyhmä, jotain positiivistakin ehti jo tapahtua: pääsin aineenopettajakoulutukseen. Musta pitäisi siis joskus vielä tulla äidinkielenopettaja. Siitäkin on tosin vähän ristiriitaiset fiilikset... Toisaalta hienoa että jokin on nyt vihdoin varmaa, toisaalta pikkuveli ehti jo kommentoida että musta olis kuulemma parempaankin. (Mutta olisiko? Ja mihin parempaan? Kyllä mää tuonne nyt menen enkä valita!)

Noin muuten kaikki opiskelujutut kasautuvat, kun en saa mitään aikaiseksi. Eilen yritin aloitella yhtä oppimispäiväkirjaa. Sain otsikon tehtyä. Ja toisen 15-sivuisen oppimispäiväkirjankin pitäisi olla valmis perjantaihin mennessä... On mulla sitä kymmenen sivua tehtynä, mutta jatkaminen tuntuu ihan ylivoimaiselta. Ja se teksti on ihan hirveän huonolaatuista.

Vihaan kaikenlaisten raporttien ja oppimispäiväkirjojen kirjoittamista. Eikö aina voisi olla vaan tenttejä? Tai noh, onhan mulla niitäkin pari tulossa, mutten vaan saa luettua.

Anteeksi vuodatuksesta, mutta pää hajoaa, kun näitä yrittää yksin miettiä.

Viime kesän työnantaja lähestyi kirjeitse, että olemme olleet tyytyväisiä työsuoritukseesi ja haluatko tulla uudelleen. No, miksipä en haluaisi. Eihän se nyt omaa alaa ole, mutta ihan ok hommaa. Varsinkin, kun sitä on jo tehnyt. Alku on aina se vaikein.

Omaa alaakin on tällä viikolla tarjolla, kun teen yhden päivän mittaisen sijaisuuden. Saa nähdä, miten tuo opetustoimi kulkee ja innostaa.

Mikä lama?

Hiljaisen loppuvuoden jälkeen alkuvuosi on ollut aika haipakkaa työrintamalla
ja me likes Päivät menee kuin siivillä ja viikot myös eikä enää ole ollut in-
hottavaa toimettomuuden tunnetta kuin parina viime kuukautena.

Tämä viikko on töiden puolesta tynkä, perjantain pidän vapaana. Sitä ennen
täytyy kuitenkin hoitaa pari isompaa juttua alta pois, mutta vimmatulla tar-
molla mennään eteenpäin. Tästä täytyy nauttia nyt kun intoa riittää

Poistuneen pomon palkkaama ystävä jäi kyseenalaisiin esimiestehtäviinsä pomon lähdettyä. Ensimmäinen päivä eilen ja sallikaa mun nauraa. Onhan se ikävää kun ei kykene auttamaan ja joustamaan muiden tapaan. Tuo ihminen kaivaa kyllä kuoppaa omien jalkojensa alta, tänään ei tule lainkaan töihin. Tulee ikävät oltavat kun muutkin hermostuvat "esimiehen" panokseen, joka on nolla.

Muuten mua ei haittaa porukoiden sairaslomat, meikähän paukuttaa sitten överiä.

Nugat kirjoitti:
Horoskooppi sanoi, ettei ihmiset ymmärrä mun työpanosta ja raatamista mitä olen erääseen asiaan tehnyt, että siltä pohjalta mennään.

No, melkein se meni tolviisii, mutta sain sentään kiitostakin. Olin ensimmäinen ihminen, joka tuon homman oli ehtinyt tehdä. Ei sillä kuulemm näin kiire olis ollut vielä.

Eilinen meni sitten hirveänä juoksemisena, kun piti selvittää mistä saan tilattua äkkiä kaikki materiaalit, kuinka pitkä toimitus aika kaikki tänne heti nyt!, kuinka paljon maksaa ja suostuuko koulu edes loppujenlopuksi maksamaan. Jokin ostokielto koululla juuri nyt, kun oppilaat alkaa väsäämään niitä lopputöitä ja tavaraa tarttis.

Tyhmä minä, jos edes joskus valmistautuisin huolella ja aloittaisin ajoissa niin ei kävisi näin. Tänään pitää tehdä yhtä kurssia varten pien tekstinpätkä, eihän siinä vielä mitään, mutta perjantai... Sillon olis yks uusintatentti joka olis nyt saatava läpi tai käytävä koko roska ens vuonna uusiks. Valmistautunut en ole. Sitten olis vielä perjantaiks yhden verkkokurssin tehtävien palutus johon tarviis kirjottaa yhteensä tuhatkunta sanaa... Ei ole helppoa minulle pitkien tekstien tuotto, tässä voipi käydä taas niin että hiki hatussa ja näppis sauhuten kirjotan puutaheinää vielä kello 23. 54 kun minuutin päästä palautus umpeutuu... Ja tässä olis käytävä luennoillakin ja tahtoisin juhlia hieman avokin synttäreitäkin huomenna.(synttärit oli kyllä eilen jo, mutta juhlia meinattiin huomenna paikallisessa juottolassa) Tämän keskellä ilahduttaa suunnattomasti Kelan päätös lakkauttaa miun opintotuki helmikuusta alkaen. 25 opintopistettä olis saatava et saa hakea uudestaan, käytännössä siis varmaan ens syksynä.

ja

Tänään selvisi jotain kivaa! Minusta tulee näillänäkymin (ellei ihan ihan superpaska säkä käy) tänä keväänä ihan oikea humanististen tieteiden kandidaatti!

Vanilla kirjoitti:Vaikka päivä onkin muuten ollut ihan tyhmä, jotain positiivistakin ehti jo tapahtua: pääsin aineenopettajakoulutukseen. Musta pitäisi siis joskus vielä tulla äidinkielenopettaja.

Lyyra kirjoitti: Minusta tulee näillänäkymin (ellei ihan ihan superpaska säkä käy) tänä keväänä ihan oikea humanististen tieteiden kandidaatti!

Onnea teille molemmille!

Ja jaksamista kaikille sitä tarvitseville (myös itselleni )!

Mulla oli tänään mukava päivä, vaikka aamuluento ahdisti. En olisi millään jaksanut herätä. Toisen luennon skippasin ja kävin nukkumassa yhdellä sohvalla. Sitten syönti ja pienellä porukalla oli harjoituksia. Jännitti aluksi aika paljon, kun ton tapaisia juttuja ei ole meillä ennen ollut, mutta oli yllättäen aika hauskaa. Tunsin oppineeni uusia asioita ja taitoja, joista tulee olemaan käytännön työssä hyötyä. Jes!

marenkienkeli kirjoitti:Jännitti aluksi aika paljon, kun ton tapaisia juttuja ei ole meillä ennen ollut, mutta oli yllättäen aika hauskaa. Tunsin oppineeni uusia asioita ja taitoja, joista tulee olemaan käytännön työssä hyötyä. Jes!

Kiva lukea tällaista ajattelua, että opituista asioista on työelämässä hyötyä. Itselläni ei moista tunnetta ole ollut varmaan "koskaan", mikä johtuu siitä että en ole ikinä tienny mihin olen ammattiin tai paikkaan työelämässä olen suuntaamassa. Se tosin johtaa monesti todella ikävään välinpitämättömyyteen opinnoista. Vaikka ne ovatkin mielenkiintoisia, ja tunnen usein olevani innostunut opiskeltavista asioista ja uuden oppimisesta, en osaa ajatella tarvitsevani niitä joskus tulevaisuudessa. Tuntuu kuin aina olisi jossain "välitilassa", missä sitten ikinä onkaan; töissä tai koulussa. Että tätä kestää vain hetken ja sitten menen jonnekin aivan toisaalle, toisiin hommiin.
Vielä kun pitäisi gradua vääntää, niin se väliaikaisuuden tunne puskee entistä kovempana niskassa sekoitettuna itsekriittisiin vaatimuksiini = ei hyvä.

Lähetin tänään hakemuksen kouluun, harmittaa kun en oikein pystynyt panostamaan siihen osioon, jossa kerroin itsestäni ja miksi juuri minut pitäisi valita opiskelemaan. Toi olis just sellainen ala ja koulutus, mihin haluan, mutta hyvä kun ees muistin postittaa tuon hakemuksen.

Täytyy pitää peukut pystyssä, että jos mut huolittaisiin joka tapauksessa opiskelemaan.. ja jos ei nyt niin joskus myöhemmin sitten!

Suvi kirjoitti:Milloinkohan töissä olisi taas kivaa?

Päivieni polttava kysymys, johon en vielä ole löytänyt vastausta.

Töissä on paikotellen kivaa. Olen antanut ultimaattumia pomoille, jotka ilmeisesti
vihdoin (kaikkien näiden kohta kuuden vuoden jälkeen) ymmärtävät, ettei yksi
ihminen kertakaikkiaan kykene johtamaan 20 - 100 alaista (sesongista riippuen),
kahta hotellia, ravintolaa, junaa, incoming-toimintaa, markkinointia ja mitä
niitä nyt kaikkia olikaan niin.

En kaipaa sääliä. Kaipaan lomaa. Kaipaan sitä, että opin vielä sanomaan EI
(hyvällä vauhdilla olen pääsemässä tähän pisteeseen) ja kanssa tarkoittamaan
sitä. Kaipaan sitä, että joskus joku sanoisi, notta MET HOIJAMMA TÄMÄN
MUUSHU, MEE SIE KOTTIIN.

Huhu. Tulipahan avauduttua. Poistun takavasemmalle.

elegia kirjoitti:Kiva lukea tällaista ajattelua, että opituista asioista on työelämässä hyötyä. Itselläni ei moista tunnetta ole ollut varmaan "koskaan", mikä johtuu siitä että en ole ikinä tienny mihin olen ammattiin tai paikkaan työelämässä olen suuntaamassa. Se tosin johtaa monesti todella ikävään välinpitämättömyyteen opinnoista. Vaikka ne ovatkin mielenkiintoisia, ja tunnen usein olevani innostunut opiskeltavista asioista ja uuden oppimisesta, en osaa ajatella tarvitsevani niitä joskus tulevaisuudessa.

Mulle on tullut työssä lähinnä "voi kun olisi ollut vähän enemmän hereillä tunneilla" -tyylisiä tuntemuksia Olen aika hyvin siis koulutustani vastaavassa työssä, ja koulu oli kivaa ja usein innostavaakin, ja tykkäsin kovin. Jotkut aineet vain olivat niin kuivakkoja, ettei aina jaksanut olla hereillä. Ja nyt välillä harmittaa


Noin muuten itsellä on edelleen ristiriitaiset fiilarit hommista. Oli tänään koulutusta uusista hommista, niistä, mitkä saan vanhojen lisäksi kontolleni. Olin hetkittäin jopa ihan täpinässä Uujea, jännää Kiva oppia uutta, saada uusia haasteita, nähdä uusia naamoja, tietää monipuolisempaa työpäivää etc. Silti, kauhistuttaa. Missä vaiheessa tulee stoppi, enempään ei pysty, ei kykene, ei jaksa Työmäärä on lisääntynyt ihan hulluna, varsinkin nyt kun opiskelee uutta ja opettaa toisia.

Joulukuussa esitetyt kainot pyynnöt esal-keskustelusta ei ole rekisteröitynyt pomolle. Ohimennen kyllä puhuttiin koulutuksen jälkeen siitä, että muilla konttoreilla mun hommia (vastaavia) tekee vähintään 2 tyyppiä Sit kun ne on muutenkin isompia konttoreita, niin niillä ei ole näitä ylimääräisiä nakkeja, joita mä teen, kun pikkukonttorilla ei niihin voida palkata omaa työntekijää. Plus että mä hoidan oman konttorin lisäksi kolmea muutakin.

No, näillä korteilla pelataan. Vähemmän mua kuitenkin hatuttaa kuin esim. syksyllä. Ja välistä jopa on... tohdinko edes sanoa... kivaa olla töissä

Yhteensä 13 esseetä: pakollisen kurssin kurssityöt. Aikaa yksi vuorokausi. Pelissä valkolakki.

Mission accomplished.

Eli nyt Maija meikäläinen pääsee yo-kirjoituksiin. Piti senkin varmistaminen jättää sitten viimeiseen päivään. Laiska, tyhmä ja saamaton luonne on joskus ihan järjetön kirous.

Taidan alkaa keskittymään elämän mittaiseen työttömyysjaksoon. En pääse kouluihin ja kun en pääse kouluihin niin en pääse töihinkään.

AMK:hon on haettu ja samaten työkkärinkin koulutuksiin. Mikään ei tärppää. Ihan lievä alakulon aalto.

Ihan ekaksi, Crux Kyllä se vielä joskus tärppää.

Maija kirjoitti::pepsodent:

Yhteensä 13 esseetä: pakollisen kurssin kurssityöt. Aikaa yksi vuorokausi. Pelissä valkolakki.

Mission accomplished.

Tuo on kyllä ihan uskomaton suoritus, vaikka kyse olikin niistä parisivuisista ainekirjoituksista. Mä saatoin aikanani tehdä yhtä sellaista monta päivää. Perfektionisti täällä hei.

Haluaisin vielä kertoa, että olen eilen ja tänään saanut jotain aikaiseksi Kummasti noita tuutorointihommia tulee oikeasti tehtyä ajoissa, kun tietää, että tuutoroitava odottaa saavansa palautteen tekstistään mahdollisimman pian.

...nyt vaan pitäisi alkaa kirjoitella omaa raporttiani siitä, miten ensimmäinen tuutorointikerta sujui. Tätä onkin sitten koko kevät aikaa tehdä.

Huomenna ja ylihuomenna olen menossa töihin. Olin tiistainakin töissä, ja pakko myöntää, että sen jälkeen on oikeasti kiinnostanut tämä opiskelu paljon enemmän kuin viime viikolla. Pitää vissiin aina muistuttaa ihteään, miksi en halua tulevaisuudessa tehdä ruumiillisesti noin raskasta työtä.

Ei mutta on töissäkin ihan mukavaa. Ainakin silloin, kun ei ole liian kiireisiä päiviä - ehtii keskittyä kunnolla siihen mitä on tekemässä sen sijaan, että täytyy juosta paikasta toiseen pää kolmantena jalkana. Ja saan siinä samalla vähän jumppaa, josta jopa maksetaan! Nytkin särkee reisiä ja pohkeita tiistain työpäivän jäljiltä.

Ainoa miinuspuolihan on se, että työpäivinä ei millään jaksa enää lukea tentteihin tai kirjoitella raportteja iltasella. Ei mitenkään, vaikka aikaakin olisi.

Musta vähän tuntuu, että nämä mun viestit kiertää kehää. Samat jutut vaan toistuu.

Vanilla kirjoitti:Tuo on kyllä ihan uskomaton suoritus, vaikka kyse olikin niistä parisivuisista ainekirjoituksista. Mä saatoin aikanani tehdä yhtä sellaista monta päivää. Perfektionisti täällä hei.

Toinen perfektionisti täällä hei.

Siksi oikeastaan nuo työt kasaantuvat mulla ja pahasti. Haluaisin, että jokainen niistä olisi niin kovin täydellinen, ja kun alan niitä väsäämään ja huomaan, ettei teksti olekaan sillä hetkellä sen tasoista kuin haluaisin olevan, siirrän niiden tekemistä aina vain kauemmas tulevaisuuteen, jos vaikka silloin lopputulos olisi jotenkin tasokkaampaa. Sitten käy näin. Yllätyksekseni kuitenkin nuo kiireessä väsätyt esseet olivat ihan hyviä, vaikka itse sanonkin.
Äikän opettajanikin on sanonut, että kiinnitän aivan liikaa huomiota kieleen, sillä perustasoni on jo kuulemma riittävän hyvä eikä minun siis tarvitsisi enää turhaan yrittää muokata teksteistäni ns. täydellisiä. Vielä kun tuon saisi taottua omaankin päähän.

8 työhakemusta laitettu ja nyt odotellaan tuottavatko ne mitään tulosta. Jos ei, jatkan vielä vuoden entisessä työpaikassa. Olis kyllä kiva, jos vakipaikka jostain irtoaisi...

Maija kirjoitti:

Vanilla kirjoitti:Tuo on kyllä ihan uskomaton suoritus, vaikka kyse olikin niistä parisivuisista ainekirjoituksista. Mä saatoin aikanani tehdä yhtä sellaista monta päivää. Perfektionisti täällä hei.

Toinen perfektionisti täällä hei.

Siksi oikeastaan nuo työt kasaantuvat mulla ja pahasti. Haluaisin, että jokainen niistä olisi niin kovin täydellinen, ja kun alan niitä väsäämään ja huomaan, ettei teksti olekaan sillä hetkellä sen tasoista kuin haluaisin olevan, siirrän niiden tekemistä aina vain kauemmas tulevaisuuteen, jos vaikka silloin lopputulos olisi jotenkin tasokkaampaa. Sitten käy näin. Yllätyksekseni kuitenkin nuo kiireessä väsätyt esseet olivat ihan hyviä, vaikka itse sanonkin.
Äikän opettajanikin on sanonut, että kiinnitän aivan liikaa huomiota kieleen, sillä perustasoni on jo kuulemma riittävän hyvä eikä minun siis tarvitsisi enää turhaan yrittää muokata teksteistäni ns. täydellisiä. Vielä kun tuon saisi taottua omaankin päähän.

Ahaa, kuulostaapa tutulta Tänäänkään en alkanut kirjoittaa yhtä raporttia, kun lauseeni eivät kuulostaneet tarpeeksi hyviltä.


Fantsulle onnea työn metsästykseen!

(Tässä voisin kertoa perfektionistin graduprojektista, mutta ehkä on parempi unohtaa )

Thänks, Vanilla!